Kotimaa

93-vuotiaat Stig ja Helmi pääsivät lopulta samaan hoitokotiin – pitivät toisiaan kädestä viimeisellä hetkellä

Julkaistu:

Kokkola
Stig ja Helmi olivat erossa kaksi vuotta, mutta kaksi kuukautta sitten he pääsivät samaan hoivakotiin. Kun Stig viikko sitten kuoli, Helmi piti häntä kädestä kiinni.
Perjantaina 2. marraskuuta kello 14.15 Stig Witickin sydän lakkasi lyömästä.

93-vuotiaan tv-korjaajan hengitys oli alkanut hidastua pahaenteisesti jo aiemmin, ja siksi Kokkolassa sijaitsevan Esperi hoivakoti Fionan väki soitti hänen pojalleen Lars Witickille, 66, kertoakseen, että on paras kiirehtiä.

Matkaa ei ollut kuin runsas kilometri. Kuolema ehti silti paikalle Larsia nopeammin.

Kun Lars pääsi hoivakotiin, noin 20 neliön huoneessa parveili väkeä. Monta hoitajaa ja kenties lääkärikin. Yksi jos toinen esitti osanottonsa. Larsilla ei ole tarkkaa muistikuvaa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Huonetta hallitsivat kaksi sänkyä, jotka oli aseteltu aivan vierekkäin.

Toisessa sängyistä makasi isä elottomana, toisessa Larsin 93-vuotias muistisairas äiti Helmi, joka oli yhä hämmentynyt tapahtuneesta.

– En tiedä, onko hän vieläkään täysin ymmärtänyt, että isä on kuollut, kertoo Lars.

– Kun äiti katsoi isää, hän sanoi: antaa papan nukkua nyt.

Stig ja Helmi ehtivät olla naimisissa kokonaisen ihmis­iän, 71 vuotta.

He asuivat yhdessä vuoteen 2016 saakka. Sen vuoden kesällä Helmin terveys alkoi mennä huonompaan suuntaan.

Muistisairaus ei saanut Helmiä vain unohtamaan vanhoja asioita. Se sai hänet muistamaan asioita, joita ei ollut koskaan tapahtunut. Todellisuudesta tuli harhojen renki.

– Hän kertoi, kuinka heidän omakotitalonsa vintille oli muuttanut väkeä, ja muita sellaisia juttuja, Lars muistelee.

Helmin oli muutettava hoitokotiin. Stig jäi yksikseen isoon taloon.


Sitten myös Stigin terveys alkoi pettää. Hänellä oli diagnosoitu Alzheimerin tauti, ja se paheni.

Siihen asti sairaus oli rappeuttanut aivoja sen verran verkkaisesti, että Stig ehti uusia ajokorttinsa vielä 90-vuotiaana, vain kolme vuotta sitten.

– Hän kävi ajokokeessakin! Totta kai hän tiesi ajokykynsä heikentyneen ja siksi sanoikin usein, että aja sinä Lars vaan. Kuitenkin se, että hän sai vielä ajokortin, oli hänelle tärkeää.

Joulukuussa 2016 myös Stig joutui palvelukotiin. Koska hän ei tarvinnut yhtä intensiivistä hoivaa kuin vaimonsa, hän päätyi eri osoitteeseen.

Viimeiset kaksi vuotta pariskunta asui neljän ja puolen kilometrin päässä toisistaan. Molemmat olivat sen verran huonossa kunnossa, ettei vierailuja juuri tehty.

– Käytimme isää äidin luona hoivakodissa, mutta monesti kun lähdimme pois, isä ei enää muistanut siellä käyneensäkään.

– Heillä oli kova ikävä toisiaan. Isä kyseli etenkin loppua kohti usein, missä äiti oikein on.

Tämän vuoden syksyllä Stigin kunto heikkeni entisestään. Hän alkoi tarvita ympärivuorokautista hoitoa.

Aluksi ei ollut varmaa, pääsisikö Stig samaan paikkaan vaimonsa kanssa. Esperi hoivakoti Fiona otti asian hoitaakseen.

– Ymmärtääkseni hoivakoti sai poikkeusluvan siihen, että isä ja äiti pääsevät samaan huoneeseen, Lars kertoo.

Viimein kaksi kuukautta sitten Stigin ja Helmin sängyt voitiin laittaa vierekkäin. Helmi otti heti kädestä kiinni ja he viettivät viimeiset kuukaudet yhdessä. He pitivät toisiaan kädestä myös silloin, kun Stigin sydän löi viimeisen kerran.

 

Kun äiti katsoi isää, hän sanoi: antaa papan nukkua nyt.

Stig haudataan loppukuusta. Läsnä on vain pieni lähisukulaisten piiri.

– On jotenkin erilainen olo kuin normaalisti, sanoo Lars.

Hän sanoo olevansa äärettömän kiitollinen siitä, että vanhemmat saivat olla toistensa kanssa lopussa. Hän sanoo ymmärtävänsä, että isä oli vanha ja sairas.

Silti arki on jotenkin nitkahtanut saranoiltaan.

– Eläessään isä ei millään pysynyt paikoillaan, Lars sanoo.

Hän muistelee katonkorjaustalkoita monen vuoden takaa. Isä tuli katolle mukaan, vaikka oli pitkälti yli kahdeksankymmenen.

Stig oli niitä miehiä, jotka katsovat maailmaa ja näkevät ympärillään valtavasti remontoitavaa ja korjattavaa. Maan täynnä repsottavia räystäitä ja rikkinäisiä televisioita.

– Siksi oli outoa nähdä hänet niin liikkumattomana. Niin liikkumattomana, että näki heti kaiken olevan absoluuttisesti ohi. Se oli niin lopullista.

– Luulen myös, että äiti tietää. Kun hän katsoi tyhjää petiä, olin näkevinäni kyyneleitä.

Stig ja Helmi Witickin tarinasta kertoi ensin MTV.

Juttua korjattu 9.11.2018 kello 18.43: Juttuun lisätty tieto siitä, että asiasta kertoi ensin MTV.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt