Vihreiden puheenjohtajan valintaa edeltäneet päivät ovat olleet kummallista kuurupiiloa. Viimeisen viikon aikana päivittäin uusi nimi on ilmoittanut, ettei ole käytettävissä puolueen vaalivankkureiden vetäjäksi eli pätkäpuheenjohtajaksi. Osaa kieltäytyneistä kukaan tuskin odottikaan mukaan kisaan.
Julkisuudessa tilanne näytti siltä, ettei eduskunnan kuudenneksi suurimman puolueen johtaminen vaalikeväänä kiinnosta ketään muuta kuin kolmannen kauden kansanedustajaa Outi Alanko-Kahiluotoa. Vajaat 48 tuntia ennen puoluevaltuuston kokousta vihdoin löytyi toinen nimi, joka on valmis uhrautumaan tehtävään vaikeassa paikassa.
Kansanedustaja Pekka Haavisto lopetti oman kuurupiilonsa ja sai pasmansa järjestykseen Afrikan sarvessa. Matkan tarkoitus on koskettava. Haaviston on ollut seuraamassa Kirkon Ulkomaanavun kahta projektia, jotka liittyvät opettajainkoulutushankkeeseen ja kuurojen lasten koulun tukemiseen.
Se ei kuitenkaan poissulje sitä, että Haavistonkin kuurupiilo on ollut sekavaa. Eilen hänen sanottiin olevan tavoittamattomissa ”pahassa paikassa”. Tänään se täsmentyi Afrikan sarveksi, mutta Haaviston leiristä arvioitiin STT:lle, ettei Haavistosta kuulu tänään vielä mitään, vaan vasta huomenna, kun hän palaa kotimaahan. Kuului kuitenkin. Pari tuntia vierähti ja Haavisto twiittasi olevansa käytettävissä. Olinpaikaksi täsmentyi Eritrean Asmara.
Vihreiden syysfarssi näyttäisi nyt saavan jonkinlaisen järjestyksen jopa vajaat kaksi vuorokautta ennen h-hetkeä. Oman vitsikkyytensä tilanteeseen tuo se, että Haavisto on ehdokkaista ainoa, joka on paikalla lauantaina puheenjohtajan valitsevan puoluevaltuuston kokouksessa.
Alanko-Kahiluoto on vielä lauantaina tukevasti perheensä kanssa Kiotossa, Japanissa. Hän patisteli IS:lle puhelimitse vain tunti ennen Haaviston ilmoitusta muita osallistumaan kisaan, jonka hän itse avasi ”rohkaistakseen muita mukaan”. Alanko-Kahiluoto peräänkuulutti puhelimessa, että avoin keskustelu ehdokkaista olisi puolueelle hyväksi.
– Toivoisin, että tulisi muita ehdokkaita. Se on mun mielestä hirveän hyvä, että tulee avointa keskustelua ja useampia ehdokkaita. Toki itse pahoittelen sitä, että en pysty olemaan paikalla lauantaina, Alanko-Kahiluoto sanoi.
Niinpä.
Mutta mistä lopulta kertoo se, että ensimmäisenä kisaan lähtenyt Alanko-Kahilioto on puheenjohtajaa valittaessa Kiotossa ja Haavisto löytyy viime hetkellä ennen vaaliveturin valintaa Afrikasta.
Jos Alanko-Kahiluodolta kysytään, niin siitä, että Touko Aallon päätös vetäytyä tehtävästä vuosi sitten alkaneen masennuksen vuoksi tuli vihreille lopulta suurena yllätyksenä ja järkytyksenä. Vaikka puheenjohtaja oli pitkällä sairauslomalla, kukaan ei osannut valmistautua vetäytymiseen kesken kauden vaalien hönkiessä niskaan. Siksi eduskunnan istuntovapaalle viikolle oli sovittu yhteisiä matkoja aviopuolison merkkipäivämatkalle ja Afrikkaan. Niitä yksi puheenjohtajakisa ei saanut ketään peruuttamaan.
– Olimme sopineet tämän jo kauan kauan sitten aikuisten lasteni kanssa, Alanko-Kahiluoto sanoi.
Koko omituinen Vihreät esittää: Kuinka tehdä puheenjohtajan valinnasta farssi -näytelmä näytti aluksi käsikirjoitetulta ja harkitulta show’lta. Siinä olisi yhteisesti sovittu kenen mediapäivä kulloinkin on ja lopulta tehtävään olisi valittu Haavisto tai Ville Niinistö yksimielisesti.
Täysin poissuljettua sekään ei ole, mutta vihreiden puheita kuunnellessa todennäköisemmältä näyttää se, että kukaan ei oikein tiennyt, mitä kukakin oli tekemässä, milloin, millä tavalla ja miksi.
Selittäviä tekijöitäkin löytyy. Ensinnäkin puoluevaltuuston kokous pykättiin pystyyn varsin lyhyellä varoitusajalla. Toiseksi moni varteenotettava puheenjohtajaehdokas ei lopulta halunnut tai uskaltanut lähteä likaamaan itseään eduskuntavaalien mutapainiin. On parempi odottaa ja kytätä kesän puoluekokousta. Niin tekevät sekä Aaltoa puheenjohtajana tuurannut Maria Ohisalo että kansanedustaja Emma Kari.
Tasa-arvopuoluetta ei siten vedä pätkävaaleissa nuori nouseva nainen, vaan kaikella todennäköisyydellä poliittisen uransa ehtoopuolella oleva 61-vuotias herra.
– Varmasti montaa sellaista poliitikkoa, jotka aikaisemmin eivät ole olleet ehdolla puheenjohtajaksi tai ole olleet ylipäätään pitkään politiikassa kauhistuttaa ajatus siitä, että tämä puoli vuotta on kohtuuttoman vaikea. Jos esimerkiksi vihreiden gallupit eivät lähde nousuun niin, mitä tapahtuu sitten omalle maineelle poliitikkona, Alanko-Kahiluoto pohti Kiotosta ennen Haaviston ilmoitusta.
Niinpä.
Jos ja kun Haavisto valitaan, lähtee hän vaalitaistoon puolueen edun nimissä. Sillä hän saa ehkä tulevasta hallituksesta ministerinsalkun, jos vihreiden lento sinne asti riittää. Sinne on kuitenkin varsin pitkä matka ja Haavisto charmi on ollut latistumaan päin.
Ensimmäisten presidentinvaalien Haavisto-ilmiö oli laimea muisto vuoden 2019 vaalitantereilla. Haaviston on nyt saatava koneeseensa rutkasti enemmän virtaa kuin mitä presidentinvaaleissa nähtiin, jotta vihreiden gallupien laskusuhdanne kääntyy vaali-illan iloksi.
Eikä Haavistolla ole vedettävänään vain yhdet vaan kahdet vaalit. Eduskuntavaalien perään vuorossa on eurovaalit.
Tähän kombinaatioon Haavisto on toki mies paikallaan. Hän pystyy astumaan helposti liikkuvaan junaan. Istumaan vaalipaneeleissa ja väittelemään niin sotesta kuin ulkopolitiikastakin. Tulevalta pätkäpuheenjohtajalta kun vaaditaan tulevan vaalisuman vuoksi myös rutkasti osaamista ulko- ja EU-politiikasta. Haavisto on myös helppo nähdä käymässä hallitusneuvotteluja, jos sellaiset eteen tulevat.
Ratkaisu puheenjohtajakisaan lähdöstä lienee ollut vaikea Haavistollekin. Jos kannatusluvut eivät lähde hänen johdollaan nousuun, jää Haaviston uran yhdeksi perinnöksi katkera tappio vaaleissa, joissa piti muinoin palasten ollessa toisessa asennossa hankkia todellinen viherjytky.