Kotimaa

Lasse Lehtisen kolumni: Metsäautotie – suomalaista elämänlaatua parhaimmillaan

Julkaistu:

Kolumni
Olen vuosien mittaan oppinut arvostamaan teollisuus- ja aluepoliittista keksintöä nimeltä metsäautotiet, kirjoittaa kirjailija Lasse Lehtinen.
Pyhäinpäivänä pitää olla lämmintä ja vedenpitävää vaatetta päällä. Taivas tihkuu kylmää vettä, melkein räntää, samalla kun tuuli varistaa maalaismaisemaan viimeiset keltaiset lehdet puista. Metsässä koira haukkuu jänistä. Ison tien varressa, puoleksi ojassa, on autoja parkissa.

Ohi huristaa muutama autollinen punanuttuja määrätietoisin ilmein. Joku on raportoinut havaintonsa hirvistä, ja nyt on päästävä nopeasti passipaikoille. Viikonlopun viriketoiminta maaseudulla on taas kerran käynnistynyt. Autot toinen toisensa jälkeen kääntyvät isolta tieltä kapeille pikkuteille.

Pieni kepulainen minun sisälläni pyrkii esiin kiittämään yhteiskuntaa saavutetusta edusta. Olen näet vuosien mittaan oppinut arvostamaan teollisuus- ja aluepoliittista keksintöä nimeltä metsäautotiet. Tuo Suomen hiussuoniverkosto on tuonut monenlaista iloa elämään.

Metsäautotiet ovat määritelmän mukaan metsään tehtyjä autolla, traktorilla ja metsätyökoneilla ajettavia teitä. Suomessa niitä on 120 000 kilometriä, melkein tuplasti varsinaisten maanteiden pituudesta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Teillä on kansantaloudellinen merkityksensä, niitä tarvitaan puunkorjuussa, metsänhoidossa ja jokamiehen kulkureitteinä. Niitä pitkin voi ajella myös mönkijöillä, moottoripyörillä, mopoilla ja maastopolkupyörillä.

Metsäautotiet ovat yhteistä omaisuuttamme, sillä niiden rakentamiseen myönnetään julkista tukea. Perusteena on tien soveltuvuus metsätalouden ympärivuotisiin kuljetuksiin. Yllättäen virkistyskäyttäjät – metsästäjät, sienestäjät, marjastajat ja muut ulkoilijat – ovat suurin käyttäjäryhmä. Teiden käytöstä 85 prosenttia on muuta kuin metsätalouskäyttöä.

 

Metsäautotiet ja jokamiehen­oikeus ovat suomalaista elämänlaatua parhaimmillaan.

Metsäautotiet ja jokamiehenoikeus ovat suomalaista elämänlaatua parhaimmillaan. Oikeuksia syntyi, kun aikoinaan siirryttiin keräily- ja metsästyskulttuurista maanviljelykseen. Nykyään ne liittyvät ennen kaikkea luonnon virkistyskäyttöön. Verovapaasti poimittavat marjat ja sienet tuovat hyvää mieltä ja halukkaille myös sivutuloja. Riista on eettisintä saatavissa olevaa liharuokaa.

Lähellä paukkuu haulikko kaksi kertaa. Naapuri ampuu jäniksen, joka epäonnekseen on loikkinut metsästä tielle. Metsästys on tarkasti säänneltyä, niin kuin yhteiselo Suomessa ylipäätään. Eläintä ei saa ampua rautatien tai yleisen tien yli. Sen sijaan metsäautotielle saa ampua hirven ja jäniksen.

Jostakin kaukaa kuuluu kiväärin laukaus, ja heti perään toinen. Isolla tiellä huristaa kohta maastoauto peräkärryn kanssa. Hirvi on siis nurin ja sitä ollaan arvatenkin juuri nyt porukalla vetämässä metsästä tielle. Tai sitten sekin on poikennut metsäautotielle.

Ruotsissa kärsittiin viime kesänä suurista metsäpaloista. Ne ovat Suomessa harvinaisia hyvän varautumisen vuoksi. Kun metsäpalovaroitus on voimassa, ilmailu- ja lentokerhojen jäsenet tähystävät taivaalta päivittäin maastoa, ja vain pientä korvausta vastaan.

Jos jossain palaa, metsäautoteiden tiheä verkosto takaa, että paloautoilla päästään lähelle palopaikkaa. Joka niemen notkossa on lampia ja järviä, joista saa vettä. Vesistöt ovat myös luonnollisia rajoituslinjoja paloille.

Sisäisen kepulaiseni rinnalle nousee sisäinen palokuntalainen. Yhdessä he taputtavat suomalaisille metsäautoteille.

Kirjoittaja on kirjailija ja entinen EU-parlamentin jäsen

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt