Tätä et tiennyt sotilastiedustelusta: Viestikoelaitosta johti upseeri, jota kutsuttiin ”Valtakunnansalaajaksi”

Julkaistu:

Everstiluutnantti Timo Lieneen muistelmakirja Irtoviiksimies avaa harvinaisen ikkunan sotilastiedustelun maailmaan.
Suomalaiset sotilastiedustelijat ovat perinteisesti hyvin vaiteliasta väkeä, eikä se ole mikään ihme. Virkasalaisuuksien huutelu julkisuuteen olisi vahingollista, ja henkilöstöä koskee tiukka vaitiolovelvollisuus hautaan saakka.

Puolustusvoimien Tiedustelulaitoksessa palvelleen everstiluutnantti Timo Lieneen muistelmakirja Irtoviiksimies (Kustannus Oy Suomen Mies) on lajissaan hyvin harvinainen poikkeus. Poikkeuksellista on myös se, että Liene on tiennyt kuolevansa, kun hän kirjoitti teostaan. Siksi Irtoviiksimies on hyvin kiinnostava kirja, ja sen sisältö koskettaa myös inhimillisesti.

”Yksi tiedustelutoiminnan nyrkkisäännöistä on, että ne jotka tietävät, eivät kerro toimialan asioista ulkopuolisille, ja ne, jotka luulevat tietävänsä, kertovat”, kirjoittaa Liene.

”Vaitiolositoumukset annetaan, jotta salaisuudet päätyisivät aikanaan kantajiensa mukana hautaan, ja ne sitovat minuakin. Siksi joudun kertomaan monista asioista pintapuolisesti ja sivuutan täysin monia asioita ja teemoja, joita kohtaan olisi todennäköisesti suurta mielenkiintoa.”

Lieneellä on taito kertoa vähän, kutkuttavasti, paljastamatta salaisuuksia. Hän kertoo sotaväen huvittavista persoonallisuuksista ja episodeista hauskasti ja värikkäästi. Tekstistä paljastuu nopeasti, että Liene oli itsekin hauska ja särmikäs mies – ”suuri persoona”, kuten kirjaan esipuheen kirjoittanut puolustusvoimien tiedustelupäällikkö Harri Ohra-aho häntä kuvailee.

Kirja etenee kronologisesti ja käy läpi Lieneen sukutaustan, lapsuusmuistot, koulut, ensi kännit, varusmiespalveluksen, kadettikoulun ja teologian opinnot. Liene oli viittä vaille pappi. Kriisinhallintatehtävissä Liene oli Bosniassa ja Afganistanissa.

Sotilastiedusteluun Liene siirtyi Maanpuolustuskorkeakulun sotahistorian laitokselta. Palveluspaikka oli ”pääkaupunkiseudulla”,

”Eräänä päivänä joku tuntematon henkilö soitti minulle töihin ja kysyi, missä olisin seuraavana iltana. Tämä kyseinen ”joku” halusi tavata minut siirtooni liittyen.”

Summeri soi, ja Liene meni avaamaan ulko-oven.

”Minua odotti siellä siviilivaatteissa pienikokoinen, kovakuntoisen oloinen viisikymppinen mies. Yllään hänellä oli samanlainen pieniruutuinen puvuntakki, jollaisia Spede Pasasella oli tapana käyttää.”

Spede-takkinen tuli silloisesta ilmavoimien Viestikoelaitoksesta: komentajakapteeni Antti Villanen, Lieneen esimies.

Ilmoittautuminen uuteen palveluspaikkaan kävi mutkan kautta. Ajo-ohjeissa kerrottiin vain kilometrimäärät risteyksestä toiseen, mutta ei osoitetta. Perillä oli aidattu alue hiekkatien päässä. Lieneen antiikkinen Messerschmitt-kääpiöauto herätti toimipaikassa hämmennystä, mutta sisälle hän pääsi.

Seurasi neljä viikkoa perehdytystä. Kaikki kerrottiin suullisesti. Lieneestä tuli ”irtoviiksimies”, jonka työstä ei saanut kotona kysyä mitään. Nimitys oli peräisin hänen veljeltään.

 

Johtajalla oli monta lempinimeä: Jurottava Buddha, Suuri Puutarhuri, Valtakunnansalaaja.

Liene kävi Tikkakoskella ilmoittautumassa Viestikoelaitoksen johtajalle, kommodori Jari Kähärälle.

Johtajalla oli monta lempinimeä: Jurottava Buddha, Suuri Puutarhuri, Valtakunnansalaaja. Tai vain Jartsa. Toimipaikassa käytettiin virkapukua vain silloin kun oli pakko.

”Viestikoelaitoksen ilmapiiri oli boheemin intellektuelli ja epäsotilaallinen. Pidin siitä”, Liene kertoo.

”Valtakunnansalaaja” toimi silloisen viestikoelaitoksen ja nykyisen viestikoekeskuksen komentajana vuosina 2002–2007.

Kansainvälistä kokemusta Liene sai kenttäkomennusten lisäksi myös Euroopan unionin ensimmäisessä taisteluosastossa, elektronisen sodankäynnin eli EW:n osastolla. Siellä Liene muun muassa teetti puolustusvoimien panssaroituun Mercedes-maastoautoon elektronisen sodankäynnin varustelupaketin – Mersusta tuli liikkuva EW-asema.

Mersu oli varusteltu Viestikoelaitoksen uuden johtajan, eversti Juha Wihersaaren tietämättä. Wihersaari mulkoili Lienettä vihaisesti, mutta ei nostanut asiasta meteliä – se oli niitä ”Kähärän juttuja”.

Ilmavoimien Viestikoelaitos sulautettiin vuonna 2007 uuteen puolustusvoimien Tiedustelukeskukseen. Sen ensimmäiseksi johtajaksi tuli Valtakunnansalaaja itse, eversti Kähärä. Liene sai uuden tehtävän: hänestä tuli keskuksen kriisisektorin johtaja. Sektori tuotti erilaisia raportteja ja analyysipapereita.

Lieneen analyysien kieli oli terävää. Palvelusvuosien kertyminen ei siloitellut miehen särmiä.

”Siitä olin mielissäni, että arvioideni sisältöön ei puututtu, kunhan ne olivat hyvin perusteltuja. Vain yhden kerran minua pyydettiin muuttamaan teräviä sanamuotojani eräässä presidentille menevässä paperissa.”

Suuri osa kirjasta kuvaa Lieneen toimintaa Afganistanissa. Maaliskuun alussa 2008 hän esti Mazar-e-Sharifissa mielenosoituksen paisumisen pahaksi kriisiksi, kun tanskalainen Jyllands­posten oli julkaissut pilakuvan profeetta Muhammedista. Kaupungin Sinisellä moskeijalla oli tuhansien ihmisten mielenosoitus, jossa huudettiin kuolemaa tanskalaisille.

Liene komensi mukaansa vastahakoisen afgaanitulkin ja lähti suomalaisen partion mukana moskeijalle. Siellä oli suuren väkijoukon keskellä alueen uskonnollinen johtaja Qari Hayatullah, jonka Liene oli jo tavannut aiemmin. Väkijoukko avautui kujaksi Lieneelle ja tulkille, joka käveli pelosta tutisten esimiehensä perässä.

Hayatullah odotti kädet puuskassa.

”Ollessani parin metrin päässä hän puhkesi hymyyn, levitti kätensä ja halasi minua sanoen jotain. Tulkki käänsi ’Sinä et pelkää mitään’.”

Liene kertoi Hayatullahille, ettei Pohjois-Afganistanissa palvellut yhtään tanskalaista – nämä oli muutamaa viikkoa aiemmin siirretty maan eteläosaan Kandahariin. Hayatullah lupasi, että seuraavana päivänä jokaisessa pohjoisafganistanilaisessa moskeijassa kerrottaisiin, ettei alueella ole tanskalaisia ja ettei pilakuvien vuoksi tarvitse tehdä pahaa paikallisille Isafin sotilaille. Jännittynyt tilanne laukesi siihen.

Kotimaahan palattuaan Liene eteni sektorinjohtajaksi Tiedustelukeskukseen, josta tuli vuoden 2014 puolustusvoimauudistuksessa Tiedustelulaitos. Sieltä Liene siirtyi EU:n sotilasesikunnan tiedusteludirektoraattiin. Eräässä analyysissaan hän arvioi, että Euroopan lähialueiden pakolaistilanne kriisiytyy. Oli huhtikuu 2015 – arvio osui erittäin hyvin oikeaan.

EU-tehtävistä Liene palasi Tiedustelulaitokseen, tällä kertaa strategisen osaston apulaisosastopäälliköksi. Väsymys alkoi painaa. Kaulan tyveen ilmestyi pullistuma. Edessä olivat syöpädiagnoosi ja rankat hoitojaksot.

Irtoviiksimiehen ura päättyi sairauslomaan ja työkyvyttömyyseläkkeeseen. Liene menehtyi syöpään viime huhtikuussa 47-vuotiaana.

Tiedustelulaitos

j– Puolustusvoimilla on vahvat sotilastiedustelun perinteet. Radiotiedustelu oli viime sodissa merkittävässä roolissa, sillä se pystyi viestiliikennettä avaamalla seuraamaan Neuvostoliiton asevoimien toimintaa.

– Sotien jälkeen puolustusvoimat perusti signaalitiedustelua varten ilmavoimien Viestikoelaitoksen. Se harjoitti radiokuuntelua, tutkatiedustelua ja muuta elektronista tiedustelua. Pääpaikka oli Tikkakoskella.

– Viestikoelaitos sulautettiin pääesikunnan alaiseen Tiedustelukeskukseen vuonna 2007.

– Tiedustelukeskus lakkautettiin vuoden 2014 puolustusvoimauudistuksessa. Sen tehtävät siirrettiin uudelle Tiedustelulaitokselle. Se vastaa signaalitiedustelusta sekä Suomen lähialueen sotilaallisen tilanteen seurannasta, analysoinnista ja siitä raportoimisesta. Viestikoelaitoksen seuraaja Viestikoekeskus on osa Tiedustelulaitosta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt