Kotimaa

Anna Lisa otti 21-vuotiaana keski­aikaisen kartanon hoitaakseen – tilinteon hetki koitti 1967: ”Silloin minuun lensi perkele”

Julkaistu:

Historia
Wiurilan kartanosta tuli Anna Louise Standertskjöld Brüninghausin, 88, kohtalo. Hän muutti sinne isovanhempiensa, kreivipariskunta Armfeltin hoteisiin puolivuotiaana. 21-vuotiaana hän otti tilan vastuulleen.
Harva ihminen syntyy paikkaan, jossa asuu koko elämänsä. Salolainen Wiurilan kartano on ollut Anna Louise Standertskjöld Brüninghausin, 88, kohtalo.

Vuonna 1930 Helsingissä syntynyt Anna Louise Standertskjöld (kutsumanimi Anna Lisa) muutti puolivuotiaana isovanhempiensa luokse Wiurilan kartanoon, kun hänen äitinsä, kreivitär Louise Armfelt sairastui vakavasti. Anna Lisan äiti Louise oli Wiurilan kartanon kreivi Carl August Armfeltin ja hänen tanskalaista aatelia edustavan vaimonsa Juliane Hoppen kolmas lapsi.

Anna Lisa varttui isovanhempiensa luona. Hän oli ainoa lapsi. Äiti kuoli viisi päivää Anna Lisan yksivuotissyntymäpäivän jälkeen.

Isä, vapaaherra, nimismies Georg Standertskjöld, jäi Anna Lisalle etäiseksi. Tämä kuoli jatkosodassa miinan räjäytettyä laivan.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Minulle tuli vahvat siteet niin isovanhempiini kuin itse kartanoon, Anna Lisa kertoo Wiurilan kartanon päärakennuksen salissa.

 

Yksinäisyyden tunne on Anna Lisalle tuttua. Hänet on kasvatettu 1800-luvun hengessä.

Yksinäisyyden tunne on Anna Lisalle tuttua. Hänet on kasvatettu 1800-luvun hengessä.

Pieni tyttö varttui lastenhoitajan hoivissa. Päivällispöytään hän sai tulla vasta seitsemänvuotiaana opittuaan pöytätavat.

Tuolloin 1930-luvulla Wiurilan kartanossa oli vielä lakeijoita ja erittäin vilkasta seuraelämää.

– Olen istunut pienenä Carl Gustaf Mannerheimin sylissä. Hän oli ollut jossakin tilaisuudessa Turussa ja palatessaan Helsinkiin hän päätti syödä lounaan Wiurilassa, Anna Lisa kertoo.

Lapsena Anna Lisalla oli kartanossa kotiopettajattaria ja kesäisin seuraneitejä.

Koulussa hän aloitti vasta 12-vuotiaana isoisänsä kuoltua. Aina niin ankara isoäiti Juliane muuttui leskeksi jäätyään kiltiksi. Hän muutti Anna Lisan kanssa Turkuun, jotta tämä pääsi kouluun.

Vuonna 1945 isoäiti päätti, että Anna Lisa voi jäädä Turkuun yksin. Leskirouva muutti itse takaisin Wiurilaan.

Anna Lisalle vuokrattiin huone rouva Åleniuksen luota. Siellä hän majaili lopun opiskeluajastaan, parisen vuotta.

– Tiesin jo 17-vuotiaana, että on turha mennä opiskelemaan sairaanhoitajaksi tai muuksi, Anna Lisa kertoo.

– Menin suoraan maanviljelyskouluun. Kyllä se aika iso päätös oli. Jatkoin, koska isoisäni, jota rakastin, toivoi, että Wiurila pysyy suvussa.

Wiurilan kartanon historia juontaa keskiajalle – niin myös Salon Halikon kahden muun kartanon, Åminnen (Joensuu) ja Vuorentaan historia. Wiurila ja Vuorentaka sekä Tammenpään ja Fulkilan kartanot kuuluvat vielä Armfeltien jälkeläisille.


Wiurilan kartanon historia on pystytty jäljittämään 1400-luvulle, jolloin omistajaksi mainitaan Magnus Johansson till Viorela. Hänen jälkeensä kartano periytyi äidiltä tyttärelle 300 vuoden ajan. Omistajiin kuuluivat muun muassa Flemingien, Mannersköldien ja Cronstedtien suvut.

Kenraalimajuri Magnus Wilhelm Armfelt oli sukunsa ensimmäinen Wiurilan omistaja. Kuningas Kustaa III maksoi hänelle kymmenen vuoden maksamattomat palkat, ja näillä rahoilla Magnus Wilhelm osti Åminnen ja Vuorentaan kartanot.

Naapurikartano Wiurila ostettiin 1787, kun Armfeltin vaimo Maria Catharina Wennerstedt sai isänsä kuoltua suuren perinnön.


– Tässä on Magnus Wilhelm Armfeltin muotokuva, Anna Lisa esittelee maalausta Wiurilan kartanon toisen kerroksen pääsalissa. Salia koristavat aiempien Armfeltien muotokuvat.

– Täällä minulle tulee tunne, että kaikki esi-isäni elävät, Anna Lisa sanoo.

Mahtavimmillaan Wiurilan kartano oli 1800-luvun lopussa Anna Lisan isoisänisän, kreivi August Armfeltin (1826–1894) omistuksessa. Kreivi oli maatalouden uudistaja, joka omisti meijerin ja meijerikoulun.

Kartanon omat laivat rahtasivat viinaa, viljaa, voita, juustoa ja sahatavaraa ulkomaille.

Wiurilassa oli muun muassa oma saha, tiilitehdas ja kahdeksan tuulimyllyä. August Armfelt perusti myös orpokodin. Hän järjesti, yhdessä Joensuun kreivin kanssa, ensimmäisen puhelimen Salon seudulle vuonna 1888. Turusta vedettiin puhelinlinjat molempiin kartanoihin.

Vielä 1800-luvulla Wiurilan kartanolla oli 48 000 hehtaaria maata, niistä 25 000 hehtaaria oli Laatokassa Karjalassa. Kreivi August Armfelt saattoi jolkotella hevoskärryillään omia maita pitkin Halikosta Turkuun.


Kartano oli 1900-luvun alkuun saakka omavarainen. Anna Lisan isoisän Carl August Armfeltin aikana Wiurila tuli aina pienemmäksi ja pienemmäksi.

– Isoisä oli liian kiltti. Hän menetti suuria maatiloja, joita Wiurilassa oli. Aina kun torppari sanoi, ettei voi maksaa vuokraa, hän sanoi, että maksat sitten kun voit.

1950-luvun alussa naisen asema Suomessa oli hyvin toisenlainen. Kartanon ylläpitäminen oli 21-vuotiaalta Anna Lisalta rohkea veto.

Hän peri 35 hehtaaria peltoa ja 35 hehtaaria metsää sekä puolet talousrakennuksista ja neljäsosan päärakennuksesta. Loput kuuluivat suvulle.

Siihen asti Wiurilassa sokerijuurikkaat oli kylvetty vielä hevosvoimalla. Anna Lisa päätti myydä metsää ja osti Wiurilaan traktorin.

Kesäisin hän työskenteli vuorokaudet ympäri. Talvisin Anna Lisa oli au pairina Euroopassa. Se oli vapauttavaa. Salossa Wiurilan Anna Lisan tunsivat kaikki.


Kartanon historia on ollut aina Anna Lisalle tärkeää. Hän on ottanut elämäntyökseen viedä perinteitä eteenpäin. Jo sota-aikana Anna Lisa oli mukana tilan töissä hevosten hoidosta lumen auraamiseen.

Työteliäs nainen on nähnyt kartanon monet vaiheet. Hän on ollut muun muassa kuukauden sotalapsena Ruotsissa ja pussittanut sota-aikana ruisleipiä kartanossa armeijalle.

Sota-aikana kartanon mailla asui kymmeniä venäläisiä sotavankeja, jotka rukoilivat, että saisivat jäädä. Neuvostoliitossa heitä odotti kuolema.

1944 Wiurilaan saapui Karjalan evakoita, joille muodostettiin 18 maatilaa ja 9 rintamamiestonttia.
Miehensä Günter Brüninghausin Anna-Lisa tapasi myös suvulle kuuluneilla mailla. Joensuun kartanon tilanhoitaja esitteli kartanossaan Anna Lisalle kaksi saksalaista opiskelijaa. Toinen heistä oli Günter.

Pariskunnalle syntyi kolme tytärtä.


Yli 60 vuotta kestäneen avioliiton aikana Wiurila on muuttunut monialaiseksi yritykseksi golfratoineen.

Günter ja Anna Lisa Brüninghaus muuttivat kartanon päärakennukseen 1967 isoäiti Julianen kuoltua. Vuonna 1811 valmistuneen, uusklassismia edustavan kivisen päärakennuksen kivikoristeet on tehty gotlantilaisesta hiekkakivestä. Kahdessa kerroksessa on yli kaksikymmentä huonetta.

Kreivitär Juliane Armfeltin kuollessa syksyllä 1967 suvussa oli monia mielipiteitä kartanon tulevaisuudesta.

Osa suunnitteli kartanon myyntiä.

Eräänä päivänä Anna Lisa kokkasi Wiurilan keittiössä ruokaa, kun kauhealta näyttävä romukauppias tuli ostoaikeissa paikalle. Hän ilmoitti, mitkä seinät aikoisi kaataa.

 

Silloin minuun lensi perkele, ja kuulin itseni sanovan: Wiurila ei ole enää myytävänä! Minä ostan sen

– Silloin minuun lensi perkele, ja kuulin itseni sanovan: Wiurila ei ole enää myytävänä! Minä ostan sen, Anna Lisa kertoo Pia Maria Montosen uutuuskirjassa Wiurilan Anna Lisa – Arkea ja juhlaa Armfeltien kotikartanossa (Tammi).

Anna Lisa järjesti suuren pankkilainan ja osti kartanon päärakennuksen kokonaan itselleen.

Alkoivat työntäyteiset vuodet. Wiurilassa ei ollut enää rahaa ulkopuoliseen työvoimaan. On ollut pakko tehdä kaikki omin käsin.

70-luvulla Wiurilasta tuli tunnettu maissintuottaja. 1975 päivittäinen sato saattoi olla jopa 500–1 000 kiloa. Anna Lisa työskenteli pellolla muiden mukana.

Perhe eli maanviljelyksellä. Åke Jensenin ja Paavo Blomin kanssa perustettiin muovialan yritys Plastipak. Nyt se on myyty. Rahoilla Anna Lisa osti purjeveneen ja korjasi kartanon rakennuksia.

Tunnetussa saksalaisessa Gießenin yliopistossa opiskellut Günter työskenteli Valmetilla. Sen jälkeen hänellä oli yrityksiä, joissa hän keskittyi muun muassa maatalouskoneiden kehittämiseen ja kokeilevaan viljelyyn. Avioliiton ensimmäisinä vuosikymmeninä Günterin yritykset olivat Anna Lisan nimissä. Saksalainen ei saanut omistaa yritystä Suomessa.

Elämä on ollut väkevää, mutta myös hyvin surullista. Jo varhain Anna Lisa menetti äitinsä, sitten isänsä ja isoisänsä.

80-luvulla tuli odottamaton suruviesti. Anna Lisan ja Günterin kuopus Pia kuoli Ranskassa auto-onnettomuudessa. Hän työskenteli Ranskan suurimman maissinjalostajan tilalla.

Se oli shokki. Wiurilassa oli ajateltu, että Pia ottaisi hoitaakseen kotikartanon. Yhdessä hetkessä elämä sai uuden suunnan. Pia oli ollut hevosihminen. Seudun nuoret kävivät Wiurilassa ratsastamassa.

– Ajattelin, että en haluaisi jatkaa hevosten kanssa, mutta sitten päätin, että en voi olla niin ilkeä muille lapsille. Täällä on edelleen hevosia ja tallimestari.

Dramaattiset vaiheet eivät loppuneet siihen. Anna Lisan lapsenlapsi Emilia kuoli yllättäen vuonna 2014.

Sama kohtalo toistui jo toisessa sukupolvessa. Se on käsittämätöntä.

Mutta elämän on jatkuttava.

1989 Wiurilan omistus siirtyi Anna Lisan tyttärelle Anne Marie Aminoffille. Vuonna 2000 hän jatkoi Wiurilassa korjauksia. Nykyään Wiurilassa on bistro, juhlatilat, kokoushuoneita, hotelli, hevostalli, vuokra-asuntoja, vaunumuseo sekä puoti.

– Olen ylpeä suvustani, Anna Lisa sanoo.

– Tyttäreni Anne Marie on aivan ihana jatkaja. En olisi voinut toivoa parempaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt