rac

Video: Tamperelainen Liisa, 38, kiipeää 40 metriä pystysuoraa kalliota ylös suoraan veden päällä – seuraava tavoite ”Helvetinhuippu”

Julkaistu:

Olhavanvuori on Suomen hienoin kiipeilykallio.
Pystysuora laatta graniittia nousee lähes peilityynen järven pinnasta 40 metriä suoraan ylöspäin. Sitä kirjovat kapeat halkeamat. Puolivälissä kivenkolossa kituuttaa pieni vanha mänty.

On viileää. Se on kiipeilylle hyvä, tietää Liisa Peltonen, 38. Kädet eivät hikoa ja graniitin kitka on kohdillaan.

Veden pintaan on tosin pudonnut pari pisaraa. Sade muuttaisi kiven liukkaaksi, ja kiipeilijä olisi kuin autoilija, joka ajaa kuivalta kesäiseltä tieltä peilijäiseen kaarteeseen.

Olemme Olhavan kalliolla, jossa Peltonen aikoo kiivetä Ruotsalaisten reittinä tunnetun kiipeilyreitin. Se on saanut nimensä ruotsalaisten ensinousijoidensa mukaan, jotka kiipesivät halkeamia seurailevan reitin jo 1978.

– Silloin kun ensi kerran kävin täällä, Olhava tuntui aivan saavuttamattomalta paikalta. Mietin, että olisi tosi upeaa pystyä kiipeämään jotain veden päällä. Käsittämättömän ainutlaatuinen mesta.
  • Katso yllä olevalta videolta, miten Liisa Peltonen selviää kiipeämisestä pystysuoralla kallionseinällä.

Olhavan jälkeen Peltonen on kiivennyt vieläkin korkeampia seiniä, aina Yhdysvalloissa Yosemiten kansallispuistossa asti. Seuraava tavoite on Norjassa Lofoottien Helvetestinden-vuorella, jossa 600-metrinen seinä kohoaa ylös valkealta hiekkarannalta. Reitti ”Helvetinhuipulle” on seikkailullinen.

Tamperelainen Peltonen on kiivennyt aktiivisesti 7–8 vuotta. Häntä viehättävät erityisesti pidemmät kallioreitit vuorilla, joilla kiipeilyyn liittyy fyysisen suorittamisen lisäksi köysi- ja varmistustekniikan osaamista ja yleisiä vuorilla liikkumisen taitoja.

– Tärkeää on myös kumppanuus kaverin kanssa. Pääsee yhdessä kokemaan tosi upeita juttuja.

Kiipeily voi olla vaikeaa. Peltonen myöntää, että vaikeus on osa lajin viehätystä, mutta kyse ei ole vain raa’asta voimasta, vaan kokonaisvaltaisesta osaamisesta.


Kiipeily kasvattaa luottamusta toiseen

Kiipeilyn turvallisuus varmistetaan kallion väliin asetettavilla varmistusvälineillä. Niihin kiinnitetään köysi, joka yhdessä varmistusvälineen kanssa pysäyttää kiipeilijän, jos tämä putoaa.

Varmistusvälineet Peltosen valjaissa painavat noin neljä kiloa.


Ruotsalaisten reitillä Peltosen kiipeilykaverina ja varmistajana on Juho Knuuttila, 23. Hän syöttää Peltoselle köyttä tämän kiivetessä yhä korkeammalle.

Kallio näyttää sileältä. Sen pinnassa on kuitenkin pienenpieniä listoja, joilla voi seistä, Peltonen selvittää. Siihen vaaditaan hyvää pitoa ja erinomaista jalkatyöskentelyä.

Erityisen tarkkana Knuuttila on Peltosen saapuessa reitin vaikeimpaan kohtaan. Halkeama kapenee ja kivessä on yhä vähemmän hyviä otteita.
  • Katso alta video Ruotsalaisten reitistä ja sen vaikeimmasta kohdasta

Peltosen päästyä ylös osat vaihtuvat. Knuuttila kiipeää saman reitin ja Peltonen varmistaa häntä ylhäältä. Samalla Knuuttila kerää pois kallion koloihin työnnetyt varmistusvälineet.

– Tykkään kauheasti ajatuksesta, että Olhavalla voit mennä laatan alle, kiivetä ylös ja siitä sun noususta ei jää luontoon mikäänlaisia jälkiä, Peltonen sanoo.

Näin pääset kokeilemaan kiipeilyä

Kaikissa Suomen suurimmissa kaupungeissa on sisäkiipeilyhalleja, joista monissa pääsee kokeilemaan kiipeilyä ilman ennakkovarausta tai aikaisempaa kokemusta.

Kiipeilykokeilun normaalihinta on 13–20 euroa. Hintaan sisältyy varusteiden vuokra.

Sisäkiipeilyssä tavallisesti joko boulderoidaan tai kiivetään köydellä.

Boulderkiipeily on kiipeilyä ilman köyttä, yleensä korkeintaan 4–5 metrin korkeuteen. Alhaalla putoamiselta suojaavat paksut patjat.

Köysikiipeily sisällä tapahtuu aluksi joko itsevarmistavilla laitteilla tai kokeneen varmistajan turvaamana. Köysikiipeilyssä voi kiivetä boulderkiipeilyä korkeammalle.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt