Kotimaa

rac

”Yhtäkkiä vaan pamahtaa” – Maastokuorma-autoa kuljettanut varusmies avautuu kammottavista hetkistä vuosi sitten Raaseporissa

Julkaistu:

Kolme varusmiestä ja yksi junamatkustaja kuolivat vuosi sitten Raaseporissa sattuneessa maastokuorma-auton ja kiskobussin törmäyksessä.
Vuosi on kulunut Raaseporin tragediasta.

Tuolloin varusmiehiä kuljettanut armeijan kuorma-auto jäi vartioimattomassa tasoristeyksessä kiskobussin alle. Onnettomuudessa kuoli kolme varusmiestä ja yksi junan matkustaja.

Turma-autoa kuljettanut varusmies kertoo nyt ensimmäisen kerran, mitä kohtalokkaana aamuna tapahtui.

Kuorma-autoa kuljetti 20-vuotias jääkäri. Hän palveli Uudenmaan prikaatissa, Dragsvikin varuskunnassa.

– En muista paljon tilanteesta, mies sanoo nyt, vuosi traagisten tapahtumien jälkeen Ilta-Sanomille.

Jotain hän kuitenkin muistaa.
  • Oheisella videolla näytetään, miten maastokuorma-auton ja kiskobussin törmäys tapahtui. Yksityiskohdat käyvät ilmi poliisin esitutkintamateriaalista, joka tuli julkiseksi tänä syksynä.
Turma-autoa kuljettanut varusmies oli saapunut pioneerikomppaniaan vuoden ensimmäisessä saapumiserässä. Hänen piti kotiutua ennen joulua.

Kohtalokkaana aamuna hän kuljetti armeijan Sisu-merkkistä kuorma-autoa. Kuljettajan kopissa oli kaksi ikätoveria.

Kuljettajan vieressä istui joukkueen johtaja, joka oli upseerikokelas. Hän istui ohjaamon ahtaimmalla keskipaikalla, jossa ei ollut paljon jalkatilaa. Hän piti jalkoja kojetaulua vasten.

 

On järkyttävä tilanne, kun yhtäkkiä vaan pamahtaa. Seuraava mitä muistaa on, kun herää lumihangesta.

Apukuljettajan paikalla istui ryhmänjohtaja, sotilasarvoltaan alikersantti. Lavalla matkusti viisi varusmiestä.

– On järkyttävä tilanne, kun yhtäkkiä vaan pamahtaa. Seuraava mitä muistaa on, kun herää lumihangesta, kuljettaja muistelee.

Hän muistaa myös sen, miten makasi lumihangessa.

– Mikään raaja ei liikkunut.

Turma-autoa kuljettanut varusmies kertoo, että tuona aamuna oli kova lumimyrsky.

– Aamulla oli sumuista. Oli huonohko näkyvyys.

Edellisenä iltana he olivat menneet leirintäalueelle. He olivat pystyttäneet teltat ja käyneet läpi seuraavan päivän suunnitelmia.

– Oli normaali herätys ja normaalit aamutoimet. Syötiin aamupalaa, purettiin teltat ja pakattiin autot.

Aamu oli juuri valkenemassa, kun varusmiehet lähtivät liikkeelle vähän ennen kahdeksaa. He pääsivät lähtemään puoli tuntia suunniteltua myöhemmin.

Heidän oli määrä siirtyä komppanian ryhmitysalueelta Skogbysta sotilasharjoitukseen Hangon Syndaleniin. Siirtyminen oli osa pioneerijoukkueen hyökkäysharjoituksia.

Varusmies ajoi ensimmäisenä viiden ajoneuvon letkassa. Kolonnan piti ylittää Skogbyn tasoristeys.

Varusmies tunsi risteyksen. Hän oli ajanut samaa reittiä monta kertaa aiemmin.

Myös tuona aamuna varusmies saapui tasoristeykseen. Hän ei kuitenkaan huomannut, että oikealta lähestyi Karjaalta Hankoon matkaava kiskobussi.

Kuorma-auto oli kiskoilla, kun rysähti. Kiskobussi törmäsi kuorma-auton kylkeen oikean takarenkaan kohdalle.

Törmäys oli niin raju, että auto paiskautui junaraiteen toiselle puolelle yli 50 metrin päähän.

Taisteluvarustuksissa olleet varusmiehet sinkoutuivat autosta.

 

Kesti kolmisen viikkoa ennen kuin kuulin, mitä oli tapahtunut.

Onnettomuustutkinnassa on sen jälkeen selvinnyt, ettei kukaan varusmiehistä käyttänyt turvavyötä.

Kolme varusmiestä kuoli. He matkustivat kuorma-auton lavalla ja istuivat turvakehikon turvaistuimissa.

Kaikki ohjaamossa olleet varusmiehet selviytyivät hengissä. Heidät pelasti luultavasti se, että ohjaamo irtosi törmäyksessä. Armeijan maastokuorma-auto on suunniteltu niin, että sen ohjaamo-osa irtoaa voimakkaassa törmäyksessä tai miinaan ajettaessa.


Kuljettaja sai kuitenkin vakavia vammoja. Hän oli sairaalassa hoidettavana noin kuukauden ajan.

– Kesti kolmisen viikkoa ennen kuin kuulin, mitä oli tapahtunut, kuljettaja kertoo.

Nyt onnettomuudesta on kulunut vuosi. Aiemmin tänä syksynä Länsi-Uudenmaan syyttäjänvirasto kertoi, ettei tapahtuneesta nosteta syytteitä.

Kuljettaja sanoo toipuneensa tapahtumista.

– Ei ole tullut painajaisia eikä mitään, mies sanoo.

Toisesta suunnasta onnettomuuden koki turmaan joutunutta kiskobussia ajanut 54-vuotias veturinkuljettaja.

Hän muistaa, miten aamulla oli kova lumimyräkkä.

– Kaikenlaista kommervenkkia sattui. Puut olivat taipuneet kiskoille. Ne osuivat junaan Karjaan suunnalla.

Veturinkuljettaja muistaa yhä, miten hän pääsi erinäisten murheiden takia lähtemään Karjaalta aikataulusta myöhässä klo 7.37.

Kuljettaja asuu Karjaalla. Hän oli yöpynyt edellisen yön Hangossa VR:n lepotiloissa, sillä hänen piti lähteä aamulla kello 6.33 kuljettamaan aamujunaa Hangolta Karjaalle.

Kohtalokkaalla matkalla hän oli palaamassa takaisin Hankoon.

 

Siinä kerkesi miettiä, näinkö tämä homma loppuu tähän.

Skogbyn tasoristeystä lähestyessään hän näki, miten vasemmalta lähestyi kuorma-auto.

– Kerkesin vähän jarrutella ja vihellellä sille. Se tuli minun silmissäni kävelyvauhtia. Juuri ennen ylikäytävää huomasin, että se tuleekin eteen.

Tasoristeyksessä on muutenkin heikko näkyvyys. Maantie tulee takaviistosta.

Kiskobussin kuljettaja arvelee, että autosta on ollut vaikea nähdä junaa suhmuraisessa säässä.

– Kiskobussi on valkovihreä ja hämärtyy maastoon.


Veturinkuljettajia on koulutettu, että kolaritilanteissa ohjaamosta pitää päästä karkuun. Jos tulee törmäys ison ajoneuvon kanssa, junan ohjaamo on nopeasti yhtä metalliromua.

Kiskobussin kuljettaja ei ehtinyt lähteä ohjaamosta. Hän teki hätäjarrutuksen sekunti ennen kuin juna osui kuorma-autoon.

– Siinä vaiheessa en tiennyt, mitä autossa on. Arvelin, että siellä joko kuljetetaan ihmisiä tai siellä on jotakin tavaraa. Harmi, että siellä oli ihmisiä.

Hän huomauttaa, että onnettomuudessa olisi saattanut käydä myös toisinpäin.

– Minä en olisi täällä, mutta toiset olisivat selvinneet. Muistan, miten omana armeija-aikanani autoissa kuskattiin kranaatinheittimiä ja aikamoisia metallimötiköitä.


Erinäisiä ajatuksia vilistää mielessä siinä vaiheessa, kun tajuaa törmäyksen tulevan eikä mitään ole tehtävissä.

– Siinä kerkesi miettiä, näinkö tämä homma loppuu tähän. Ihmiset sanovat, että silloin koko elämä rullaa läpi. Niin ei kylläkään minulla tapahtunut.

Veturinkuljettaja on pitkän linjan rautatieläinen. Hän tuli 16-vuotiaana VR:n palvelukseen. Hangon, Karjaan ja Riihimäen radat ovat tulleet tutuiksi.

Tasoristeysonnettomuus oli hänelle ensimmäinen, jossa tuli uhreja.

Kuljettaja kertoo selviytyneensä tapahtumista yllättävän hyvin. Raaseporin onnettomuus ei ole tullut yöuniin.

Hän arvelee selviytymiseen vaikuttaneen sen, ettei hän nähnyt uhreja.

– Tuulilasi hajosi heti, kun se osui. Polttoaineen hajut tulivat vain vahvasti.

Junassa oli kohtalokkaana aamuna 15 matkustajaa. Yksi sai sairauskohtauksen. Häntä yritettiin elvyttää, mutta hän menehtyi. Ruumisauto tuli noutamaan hänet.

Veturinkuljettaja halusi palata työelämään mahdollisimman nopeasti.

Hän kuljettaa edelleen kiskobussia Hangon ja Karjaan välillä.

– Kun menen ylikäytävän yli, mieleen palautuvat tapahtumat enemmän tai vähemmän. Aina harmittelee, että meni syyttömiä varusmiehiä.

Häntä harmittaa nuorten menehtyminen varsinkin nyt, kun oma poika on armeijassa.

Oma poika kouluttautuu parhaillaan Santahaminassa kuorma-auton kuljettajaksi.