Kotimaa

Putin-kriitikko Masha Gessen: Venäjä keksi pedofilian ”täydelliseksi syytteeksi”

Julkaistu:

Toimittaja Masha Gessenin mukaan väite lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä on tehokas syytös, jolla voidaan halutessa vaientaa myös Vladimir Putinin valtarakenteen vastustajia.
Nyky-Venäjällä ei ole kansanvihollisia, mutta on sen sijaan pedofiileja.

Suomessa vierailevan venäläisjuurisen toimittajan Masha Gessenin mukaan näyttää siltä, että syyte lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä on noussut yhdeksi viranomaisten monista keinoista painostaa Venäjän valtarakenteelle kiusallisia henkilöitä.

Gessenin mukaan pedofiliaepäily on niin rankka syytös, että ulkopuoliset ihmiset joutuvat väistämättä ottamaan huomioon mahdollisuuden, että syytöksissä saattaisi olisi sittenkin jotain perää.

– Jos jotain henkilöä syytettäisiin sananvapauteen tai poliittisiin protesteihin liittyvissä asioissa, hän saisi heti ihmisoikeusaktivistien tuen. Mutta kun häntä syytetäänkin pedofiliasta, hänen on paljon vaikeampi saada kansainvälistä tukea, Gessen kuvaili IS:n haastattelussa Helsingissä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Tässä mielessä syyte pedofiliasta on täydellinen syyte. Kaikkien on pakko ottaa huomioon mahdollisuus, että entäs jos se onkin totta.

Kirjassaan Venäjä vailla tulevaisuutta - yksinvaltiuden paluu (Docendo) Gessen kertoo Vladimir Makarovista, josta tuli vuonna 2010 yksi ensimmäisistä Venäjän pedofiliajahdin uhreista.

Gessenin mukaan Makarov valikoitui uhriksi todennäköisesti sattumalta, sillä nuorena liikenneministeriön virkamiehenä hän ei ollut piikki kenenkään lihassa.

– Mutta kun Venäjän syyttäjälaitoksen kone alkaa liikkua, sitä on mahdoton pysäyttää, siinä ei ole peruutusvaihdetta.

Gessenin mukaan Makarov kärsi lopulta syyttömänä viiden ja puolen vuoden vankeusrangaistuksen oman tyttärensä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, vaikka todisteet häntä vastaan kaatuivat matkan varrella. Hän anoi useaan kertaan ehdonalaiseen, mutta ei päässyt ja hän yritti turhaan viedä asiansa myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

– Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei suostunut kuulemaan hänen juttuaan, mikä osoitti, että pedofiliasyytös oli täydellinen vainon välikappale. Monet muut ovat sittemmin saaneet lapsiseksisyytteen, Gessen huomioi kirjassaan.

Venäjän Karjalassa on parhaillaan käynnissä kaksi oikeusprosessia, joissa kahta paikallista historioitsijaa syytetään lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Toinen heistä on 1930-luvun Josif Stalin vainojen joukkohaudat Sandarmohista löytänyt Juri Dmitrijev ja toinen on Karhumäen museon johtaja Sergei Koltyrin, jolla on niin ikään ollut keskeinen rooli Sandarmohin teloituspaikan muiston säilyttämisessä.

Koltyrin pidätettiin vain reilu kuukausi sen jälkeen, kun hän oli kritisoinut julkisuudessa Venäjän puolustusministeriön ja sotahistoriallisen seuran uutta teoriaa, jonka mukaan Sandarmohissa lepäisikin suomalaisten teloittamia jatkosodan aikaisia neuvostosotavankeja.

Gessenille itselleen Sandarmoh on tuttu paikka, sillä hän seurasi vuonna 1997 joukkohaudan löytymistä ja palasi 20 vuotta myöhemmin sinne tehdäkseen kirjan Stalinin vankileirien muistosta Venäjällä.

Tämä Gessenin tuorein kirja ei ole ainakaan toistaiseksi ilmestynyt Suomessa, mutta englanniksi sen nimi kuuluu Never Remember: Searching for Stalin's Gulags in Putin's Russia. Kirjaa tehdessään Gessen kävi myös Perm 36:n leirillä ja yhdellä Kolyman leirillä.

– Kolyman-matka oli erityisen rankka. Kaikki, joiden kanssa puhuimme siellä joutuivat heti sen jälkeen turvallisuusviranomaisten kuulusteltaviksi. Venäjällä ollaan hyvin herkkiä Stalinin ajan leirien muiston suhteen, Gessen kertoi.

Gessenin mukaan Sandarmohin ympärillä meneillään oleva kiista johtuu monesta seikasta, mutta tärkein on Venäjän vallanpitäjien halu sotkea paikan muistoa ihmisten mielessä.

Sandarmohista on tullut monille venäläisille ikään kuin pyhiinvaelluspaikka, ja se on täynnä ihmisten tuomia pieniä muistomerkkejä ja -tauluja teloitettujen sukulaistensa muistoksi.

– Sandarmohista on tullut vallanpitäjille ongelma, sillä siellä käyvät ihmiset ovat mukana kollektiivisessa spontaanissa toiminnassa, joka muistuttaa poliittista aktiivisuutta. Siksi valtion on tehtävä kaikkensa, jotta paikan muistoon liittyisi epäluuloja ja kakofoniaa, Gessen tulkitsee.

Putinin aikana Stalinin suosio Venäjällä on noussut tasaisesti ja moni venäläinen pitää Putinia jo ”toisena Stalinina”. Siksi Kremlille on tärkeää korostaa Stalinin hyviä puolia ja häivyttää esimerkiksi hänen terrorinsa muistoa.

Gessenin mukaan Suomella on tässä kaikessa pikemminkin välineen kuin suoranaisen kohteen rooli, kun venäläiset halutaan saada nyt uskomaan, että Sandarmohissa lepää suomalaisten teloittamia neuvostoliittolaisia sotavankeja.

Suomalainen historiankirjoitus ei tue tätä venäläisten esittämää ”uutta tieteellistä hypoteesia”. Vaikka Suomen tiedetään ampuneen noin 1 200 neuvostovankia, niin Sandarmoh ei esiinny surmapaikkojen joukossa.

Gessenin mukaan venäläisviranomaisten tavoitteena voi olla esimerkiksi se, että Stalinin uhrien muistomerkkien rinnalle pystytetään Sandarmohiin kilpaileva muistomerkki neuvostosotilaiden kunniaksi.

– Päätarkoitus on myrkyttää Sandarmohin muisto. Joko niin, että siihen liittyy pedofiileja tai niin, että suomalaiset tekivät sen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt