Kotimaa

Tapani Korpi päätti ryhtyä tekemään suklaata – nyt herkun tuntevat kaikki suomalaiset, ja oloneuvoksella on rahaa koko loppuelämän ajaksi

Julkaistu:

– Kävin suklaakurssin Belgiassa, hyvin lyhyen sellaisen, ja pääsin vähän hajulle hommasta, Tapani Korpi kertoo suklaabisnekseen lähtönsä alkuvaiheista.
Laiturintekijä tuli käymään aamupäivällä. Tapani Korpi katseli hänen kanssaan parempaa paikkaa, sillä nykyinen laituri on turhan altis tuulelle ja merenkäynnille.

Korven mökki Paraisilla ei ole luksusluokkaa, mutta sinne tulee sähkö, vesi ja niiden myötä nykyajan mukavuudet. Siellä on hyvä viettää oloneuvoksen päiviä ja miettiä, vieläkö ryhtyisi tekemään jotain uutta.

Korpi on 60-vuotias, mutta pystyi jättäytymään eläkkeelle myytyään Iittalan Lasimäellä sijaitsevan suklaatehtaansa, Kultasuklaa Oy:n keväällä 2017. Myynnin aikaan yrityksen liikevaihto oli edellisellä tilikaudella 1,13 miljoonaa euroa, liikevoitto 5,9 prosenttia. Vakituisia työntekijöitä oli 11 ja myymälät tehtaan kupeessa Iittalassa ja Helsingin Vanhassa Kauppahallissa.
  • Jutun alussa olevalla videolla Tapani Korpi puhuu yrittäjyydestä ja antaa vinkkinsä nuorille yrittäjille.

Tarkkaa kauppahintaa Korpi ei paljasta, mutta sanoo, että miljonääriä hänestä ei tullut. Hän sai kuitenkin summan, jonka laskee riittävän koko loppuelämäksi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Ei ollut paras hetki myydä, eikä hinta ollut huippuhinta. Huomasin, että ikä alkaa painaa ja näin, että tarvitaan uutta verta, jotta yritys menestyy. Esimerkiksi sosiaalinen media on minulle aika vierasta, Korpi sanoo.

 

Kävin suklaakurssin Belgiassa, hyvin lyhyen sellaisen, ja pääsin vähän hajulle hommasta.

Korpi oppi yrittäjyyden alkeet työskennellessään kesät vanhempiensa pienessä, erilaisia liimoja tuottavassa yrityksessä. Kun yrityksen ainoa tuotantotyöntekijä oli sairaana, teini-ikäinen Korpi oli se henkilö, jonka harteille liimojen valmistaminen ja toimitusten kulkeminen lankesi.

Samalla hän opiskeli ja etsi uusia töitä. Korven isä oli todennut, että kauppatieteen maisterin koulutuksella ei kannattaisi jäädä perheyritykseen.


Työpaikka löytyi Saarioisilta yhtenä kolmesta ostajasta. Korpi vastasi muun muassa marjojen, sienien ja pakkausmateriaalien hankinnasta. Vastuualueeseen kuului myös paljon kansainvälisiä tuotteita, joiden tiimoilta soittoja saattoi tulla mihin vuorokaudenaikaan tahansa.

Työskentely vanhempien firmassa jätti kuitenkin kipinän, joka ehti roihahtaa paloksi. Hänellä oli haave yrittäjyydestä, jossa hän saa toimia oman mielensä mukaan ja kehittää firmaa kuten parhaaksi näkee.

 

Nyt totuttelen tähän ja totean, että olen työt tehnyt. Nyt saa nauttia vielä elämän hedelmistä.

Korpi etsi laidasta laitaan itselleen sopivaa yritystä ja löysi vuonna 2002 suklaayrityksen, jonka ikääntyvät omistajat etsivät työlleen jatkajaa.

Korpi tuli yrittäjäpariskunnan kanssa hyvin juttuun ja tarttui tilaisuuteen, vaikka ei tiennyt suklaasta juuri mitään. Kaikki piti opetella alusta.

– Kävin suklaakurssin Belgiassa, hyvin lyhyen sellaisen, ja pääsin vähän hajulle hommasta. Sitten seurasin, mitä ihmiset tehtaalla tekevät. Siellä oli hyvin ammattimaista porukkaa. He hoitivat sitä hommaa, kun minä yritin opetella asioita.

 

Kaipaan edelleenkin sitä, että menisin maanantaina töihin ja saisin olla kahvihetken työntekijöiden kanssa.

Alkuinnostuksen jälkeen arjen todellisuus tuli nopeasti vastaan, eikä Korven haave toteutunut. Suklaatehtailija ei juurikaan ehtinyt tehdä suklaata itse, vaan moni muu asia vei ajan ja huomion.

– Mietin, että vitsi, onko tämä sitä, mitä halusin. Tykkäsin yrittämisestä, mutta sitten en voinutkaan mennä miten mielin. Tai olisinhan voinut, mutta ei sillä koskaan pärjää. Se kuuluu yrittäjän arkeen. Siihen oppi suhtautumaan, kun aikani yrittelin.

– Yrittäjällä oletetaan olevan tietoa kaikesta lakeja myöten, vaikka hän usein varsinkin uutena yrittäjänä kohtaa ne ensimmäistä kertaa. Näistä on vain pakko selviytyä, sormi ei saa koskaan jäädä suuhun.


”Irtisanomisen pitäisi olla helpompaa”

Suklaatehtailija kohtasi urallaan myös ongelman, josta moni muukin pienyrittäjä on huolissaan. Korpi pohti monesti, uskaltaako palkata tarvitsemansa työntekijän, vai yrittääkö selviytyä ilman palkkaamista. Virherekrytointi voisi tulla yritykselle hyvinkin kalliiksi.

– Irtisanominen on myös yrittäjälle henkisesti kovin raskasta, eikä hän sitä tee kuin silloin, kun muuta järkevää vaihtoehtoa ei ole olemassa.

Korpi koki tarvetta puhua asiasta jo töissä ollessaan, mutta ei halunnut joutua hankaluuksiin tai silmätikuksi. Eläkkeellä hän uskaltaa puhua vapaammin.

 

Tietämättömät sanovat nytkin, että irtisanominen on helppoa.

Korpi kokee, että työntekijöiden irtisanomisen pitäisi olla nykyistä helpompaa, varsinkin pienissä yrityksissä. Moni pelkää palkkaavansa töihin väärän henkilön, josta ei pääse enää eroon, Korpi sanoo.

Etenkin pääluottamusmies voi toimia vahvan asemansa johdosta melkein miten lystää, Korpi näkee. Pienessä yrityksessä yhdenkin työntekijän käytös voi vaikuttaa ilmapiiriin merkittävästi, Korpi tuumaa.

– Tietämättömät sanovat nytkin, että irtisanominen on helppoa, mutta jos työntekijä alkaakin vaatia oikeusteitse rahaa ammattiyhdistyksen tuella, niin siitä tulee käsittämättömiä kuluja. Koko yritys voi kaatua siihen, jos se haastetaan oikeuteen.

Nyt voi keskittyä saariston luontoon

Ongelmista huolimatta Korpi kuvailee työporukan olleen parhaimmillaan kuin yhtä perhettä. Suklaatehtaalta jäi valtavasti mukavia muistoja.

Esimerkiksi se, kun tehtaan henkilökunta teki Korvelle kunniakirjan ja löi hänet kahvihuoneessa suklaaritariksi. Arvonimi lämmittää mieltä vielä tänäkin päivänä.

– Kaipaan edelleenkin sitä, että menisin maanantaina töihin ja saisin olla kahvihetken työntekijöiden kanssa. Meillä oli tosi hauskaa ja niin kivoja juttuja. Unohdin liian monta kertaa kehua työntekijöitä ja tuoda esille kuinka hyviä he ovat.


15 vuoden suklaatehtailijan urallaan Korpi kertoo pitäneensä palkkansa niin pienenä kuin mahdollista ja säästäneensä vapaaehtoista eläkettä.

Eläke ja yrityksen myyminen mahdollistivat täydellisen elämänmuutoksen. Nyt Korpi keskittyy nauttimaan saariston luonnon seuraamisesta. Parasta aikaa siihen on kevät, jolloin luonto herää uneliaan talven jälkeen.

Kiireen katoaminen tuntuu suorastaan siltä, että olisi tehnyt jotain väärää. Toisaalta Saariston ulapalle katsellessaan Korpi toteaa olevansa onnellinen siitä, että ymmärsi lopettaa ajoissa.

– En ole tottunut siihen, ettei heti aamusta ole jotain hulinaa päällä. Yhtäkkiä on tilanne, jossa et ole varsinaisesti mitään, niin onhan se pudotus. Toisaalta se on sitä, mitä minä halusinkin. Olen kyllä todella tyytyväinen, ja Kultasuklaallakin menee vielä ihan mukavasti.

– Nyt totuttelen tähän ja totean, että olen työt tehnyt. Nyt saa nauttia vielä elämän hedelmistä.