Kotimaa

Petroskoilainen Toivo teki aikoinaan nopean päätöksen muutosta Suomeen – ”Sain töitä muutamassa kuukaudessa”

Julkaistu:

Monelle suomalaiselle inkerinsuomalaisten historia ja kohtalot ovat vieraita. IS esittelee vainotun suomalaiskansan elämäntarinoita.
Toivo Tupin, 65, Helsinki:

”Synnyin 1953 Petroskoissa, jossa asuin Suomeen muuttoon asti.

Molemmat vanhempani ovat inkerinsuomalaisia. Äitini esi-isät olivat lähteneet 1800-luvulla Kaakkois-Suomessa sijaitsevasta Pönniälän kylästä Pietarin lähelle.

Isäni oli kotoisin läheltä Viron rajaa, Kaipaalasta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Ennen sotaa äitini isä vietiin pakkotyöleirille. Muu perhe siirrettiin sodan aikana Suomeen. Palattuaan heitä ei enää päästetty kotiseudulleen. Vanhempani värvättiin vuonna 1949 rakennustyömieheksi ja metsänhoitajaksi Karjalaan.

Petroskoissa asui paljon suomalaisia, mutta yleiskieli oli venäjä. Kotona puhuimme aina suomea. Meillä oli myös suomalainen identiteetti ja uskonto.

Valmistuin kielitutkijaksi ja olen työskennellyt tulkkina.

1980-luvun lopulla Karjalaan perustettiin Inkeriliitto ja vuonna 1989 Tallinnassa pidettiin inkeriläisten maailmankonferenssi.

Emme ajatelleet, että tulisimme joskus Suomeen. Halusimme vain sanoa, että olemme olemassa.

Vuonna 1994 Venäjä aloitti sodan Tsetseniassa. Meillä oli inkerinsuomalaisen vaimoni kanssa neljä lasta. Poikamme luokalta vietiin nuoria miehiä armeijaan.

Ajattelin, ettei tämä ole minun isänmaatani, jota poikani tarvitsisi puolustaa.

Pakkasimme tavarat kahdessa viikossa. Suomessa Punainen risti ja sosiaalitoimi auttoivat. Ensimmäiset kaksi viikkoa Helsingissä tunsin uppoavani mainosten paljouteen. Sain töitä jo muutamassa kuukaudessa.

Alkuvaiheessa vain kerran joku nimetön soittaja ryssitteli. Itse olen ylpeä, että osaan toista kieltä ja kulttuuria.

Se harmittaa, että Suomi ei hyväksy työhistoriaamme Venäjällä. Eläkettä on kertynyt vain 25 vuodelta, joten työntekoa on jatkettava.”

Inkerinmaalaiset

Inkerinmaalaisilla tarkoitetaan Ruotsin vallan aikana 1600-luvulla Inkerinmaalle siirtyneiden savolaisten ja karjalaisten jälkeläisistä. Inkerinmaalla tarkoitetaan Suomenlahden pohjukassa, Pietarin ympärille levittäytyvää 18 000 neliökilometrin aluetta, joka aikanaan oli Ruotsin kuningaskunnan itäinen maakunta.


Alueelle muutti lisää suomalaisia 1800-luvulla, jolloin Inkerinmaa kuten Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa. Suomen kieli ja kulttuuri kukoistivat, kunnes 1930-luvun neuvostojärjestelmä muutti kaiken.


Stalinin hallinto hävitti maatiloja, karkotti ihmisiä ja sulki suomenkielisiä kirkkoja ja kouluja. Ennen toista maailmansotaa inkerinsuomalaisia ammuttiin ja vietiin Siperiaan. Sodan alettua alueen miehitti Saksa ja noin 3000 siirrettiin Saksaan.


Inkerinsuomalainen väestö väheni kymmenillä tuhansilla. Vuonna 1943 heitä alettiin Suomen ja Saksan päätöksellä siirtää Suomeen. Suomeen saapui yli 63 000 inkerinsuomalaista, joista 57 000 palasi Neuvostoliiton puolelle 1944–1945 venäläisten painostamina tai vapaaehtoisesti.


Kenenkään ei annettu palata kotiinsa, vaan heidät sijoitettiin uusille seuduille.


Suomen presidentti Mauno Koivisto lupasi 1990-luvun alussa inkerinsuomalaisille paluumuuttajan statuksen. Ainakin 30000 inkerinsuomalaista muutti 1990-luvulla Suomeen Virosta ja Venäjältä. Paluumuutto-oikeus päättyi 2016.