Kotimaa

Vaikka Paavo ei erottunut mitenkään joukosta, hän sai kuulla toisilta lapsilta ryssittelyä

Julkaistu:

Monelle suomalaiselle inkerinsuomalaisten historia ja kohtalot ovat jääneet vieraiksi. IS esittelee vainotun suomalaiskansan elämäntarinoita.
Paavo Ripatti, 78, Helsinki:

”Synnyin vuonna 1940 Spankovassa, Seppälän kylässä. Sodan kumu oli varhaislapsuudessani kauhein asia joka paikassa.

Siihen aikaan inkerinsuomalaisten kylässä asui lähinnä naisia, lapsia ja vanhuksia. Isäni ja setäni oli viety puna-armeijaan. Äidin puolen miehet oli jo Stalin hoitanut pois puhdistuksissa.

Vaarillani oli Seppälän kylässä talo, jonka bolsevikit ottivat haltuunsa. Sen jälkeen asuimme pappilan salissa, kunnes saksalaiset tulivat ja tekivät siitä päämajansa. Inkeriläisille kaivettiin maakuopat.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Vuonna 1943 tehtiin sopimus, että Suomi saa siirtää inkerinsuomalaiset kotimaahan. Minä lähdin äitini kanssa Jokioisille.

Isoisäni isä oli lähtenyt Hirvensalmen Kilkin kylästä 1800-luvun lopussa ja taluttanut vaarini paremman leivän perässä nykyisen Venäjän puolelle. Vuonna 1943 vaarini palasi mukanamme takaisin Suomeen.

Isäni kaatui puna-armeijassa. Sain Suomessa isäpuolen, joka oli alkoholisti. Lähdin kotoa 13-vuotiaana tätieni luokse.

Tein elämäntyöni Töölön seurakunnan nuorisotyöntekijänä. Menin naimisiin ja saimme kaksi lasta. Vaikka minulla on samanlainen nimi, ulkonäkö, kieli ja uskonto kuin kantasuomalaisilla, lapsuus on jättänyt jälkensä.

Lapsena minua ryssiteltiin. Enää ei, mutta silti aina soivat maanpakolaisuuden huilut.

Kun kävin Inkerissä, päätin tuoda sieltä multaa ja istuttaa siihen mökillä kuusen. Mutta kuinka kävi, siitä kertokoon saunan lauteilla syntyneen runon loppuosa:

”Takaisin taputin mullan hiljaa, kasvata täällä toisille kultaista viljaa. Minä Suomessa kuulen sitä toista kuusta, ja olen mökkini veistänyt siitä puusta. Mutta Inkeri – Inkeri voimasi vakaa, se minussa elää, sain sen sukupolvien takaa.”

Inkerinsuomalaiset

Inkerinmaalaisilla tarkoitetaan Ruotsin vallan aikana 1600-luvulla Inkerinmaalle siirtyneiden savolaisten ja karjalaisten jälkeläisistä. Inkerinmaalla tarkoitetaan Suomenlahden pohjukassa, Pietarin ympärille levittäytyvää 18 000 neliökilometrin aluetta, joka aikanaan oli Ruotsin kuningaskunnan itäinen maakunta.


Alueelle muutti lisää suomalaisia 1800-luvulla, jolloin Inkerinmaa kuten Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa. Suomen kieli ja kulttuuri kukoistivat, kunnes 1930-luvun neuvostojärjestelmä muutti kaiken.


Stalinin hallinto hävitti maatiloja, karkotti ihmisiä ja sulki suomenkielisiä kirkkoja ja kouluja. Ennen toista maailmansotaa inkerinsuomalaisia ammuttiin ja vietiin Siperiaan. Sodan alettua alueen miehitti Saksa ja noin 3000 siirrettiin Saksaan.


Inkerinsuomalainen väestö väheni kymmenillä tuhansilla. Vuonna 1943 heitä alettiin Suomen ja Saksan päätöksellä siirtää Suomeen. Suomeen saapui yli 63 000 inkerinsuomalaista, joista 57 000 palasi Neuvostoliiton puolelle 1944–1945 venäläisten painostamina tai vapaaehtoisesti.


Kenenkään ei annettu palata kotiinsa, vaan heidät sijoitettiin uusille seuduille.


Suomen presidentti Mauno Koivisto lupasi 1990-luvun alussa inkerinsuomalaisille paluumuuttajan statuksen. Ainakin 30000 inkerinsuomalaista muutti 1990-luvulla Suomeen Virosta ja Venäjältä. Paluumuutto-oikeus päättyi 2016.