Lasse Lehtisen kolumni: Vallan harmittomat vahtikoirat

Julkaistu:

Kolumni
Presidentin, ministereiden, kansanedustajien ja virkamiesten matkoja ja matkakuluja taivastellaan edelleen, mutta missä syntyvät päätökset, joilla on todellista vaikutusta, hyvässä tai pahassa?
Kesällä 1997 prinsessa Diana ja hänen egyptiläinen miesystävänsä kuolivat Pariisissa kolarissa. He olivat pakenemassa paparazzeja, jotka olivat leiriytyneet hotellin eteen saadakseen julkkisparista kuvia. Alkoholia ja mielialalääkkeitä nauttinut kuljettaja menetti auton hallinnan.

Seuraavan viikon ajan kommentaattorit ympäri maailmaa syyttivät Dianan kuolemasta paparazzeja. Sitten asiaa mietittiin tarkemmin, ja todettiin, että valokuvaajathan vain tekivät työtään. Murhaajia olivat sensaatiolehtiä julkaisevat kustantajat.

Tarvittiin vielä jokunen aika huomaamaan, että kyseisiä lehtiä ei julkaistaisi, jollei niitä ostettaisi. Paparazzit jahtaavat julkkiksia ja kustantajat kustantavat lehtiä, jotka menevät kaupaksi. Me tavalliset kuolevaiset haluamme tirkistellä kuuluisuuksien elämää.

Parhaaksi vastaukseksi jäi, että uteliaat tavikset tappoivat ihailemansa prinsessan.

Tasavaltamme toinen presidentti Lauri Kristian Relander teki kuuden virkavuotensa (1925–1931) aikana neljä ulkomaanmatkaa ja sai lempinimen ”Reissu-Lasse”.

Asenteet eivät niistä ajoista ole muuttuneet. Presidentin, ministereiden, kansanedustajien ja virkamiesten matkoja ja matkakuluja taivastellaan edelleen. Sitäkin kummastellaan, että ulkoministeri matkustaa ulkomailla.

Matkat saadaan näyttämään lystinpidolta vaikka totuus on yleensä aivan toisenlainen. Pyrähdykset ovat lyhyitä, lentokentät turvatarkastuksineen uuvuttavia, hotellihuoneet ahtaita ja kokoukset pitkästyttäviä. Lukijoille myydään ajatusta, että telekommunikaation aikoina yhteyttä kollegoihin voisi yhtä hyvin pitää sähköpostilla.

 

Asiapitoiset jutut eivät lopulta kiinnostaisi suurta yleisöä.

Kansanedustajien asumisoloista, taksikuluista ja poissaoloista istunnoista saa sivukaupalla kansaa kiihottavaa kerrontaa. Palstamilleistä päätelleen Jani Toivola, Vesa-Matti Saarakkala, Pentti Oinonen ja Teuvo Hakkarainen ovat eduskunnan merkittävimmät päätöksentekijät.

Jutut eivät kuitenkaan kerro mitään asianomaisten osaamisesta. Edustajien aiheuttamilla kuluilla ei myöskään ole kansantalouden kannalta mitään merkitystä. Vaivalloisempaa olisi tietenkin selvittää millaisen sisällöllisen jäljen kukin on päätöksentekoon jättänyt.

Miten äänestyspäätökset ja läsnä- tai poissaolot ovat vaikuttanut suomalaisten hyvinvointiin? Miten edustajat ovat vaikuttaneet merkittävien lakien sisältöön niiden valmisteluvaiheessa? Missä, miten ja keiden toimista syntyvät päätökset, joilla on todellista vaikutusta, hyvässä tai pahassa?

Mitä tapahtuisi, jos tiedotusvälineet paneutuisivat pintakuohun sijasta asioihin? Joka tapauksessa sellainen journalismi olisi tekijöilleen työlästä ja mediataloille kallista.

Mutta mikä vielä oleellisempaa, asiapitoiset jutut eivät lopulta kiinnostaisi suurta yleisöä. Sen osoittaa käytännön kokemus.

Johtopäätös siis on, että kustantajat toimivat järkevästi, kuten markkinataloudessa kuuluu tehdä. Sitä tuotetaan, mille on kysyntää. Me kuluttajat saamme mitä tilaamme, ja valtakunnassa kaikki on siltä osin hyvin.

Roomalainen satiirikko ja runoilija Juvenalis tunnisti jo pari tuhatta vuotta sitten ilmiön: ”Julkisuus hyväksyy korpit, mutta ahdistelee kyyhkysiä”.

Kirjoittaja on kirjailija ja entinen EU-parlamentin jäsen

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt