Kotimaa

Saksalaiset veivät Olga Kallion keskitysleirille, jossa hän joutui hammaslääkäreiden koekaniiniksi – lopulta perhe lähetettiin Suomeen, kun he näyttivät passinsa

Julkaistu:

Monelle suomalaiselle inkerinsuomalaisten historia ja kohtalot ovat vieraita. IS esittelee vainotun suomalaiskansan elämäntarinoita.
Olga Kallio, 93, Jyväskylä:

”Synnyin Pietarhovissa vuonna 1925. Äitini sukunimi oli Hämäläinen ja isäni Muosolainen. Suvut olivat muuttaneet Inkerinmaalle jo 1600-luvulla. Pietarhovi oli venäjänkielistä seutua. Suomea opin, kun äiti puhui sukulaistensa kanssa.

Saksalaiset tulivat Pietarhoviin elokuussa 1941. Kipristelimme sen talven rintaman ja nälän kauhuissa.

Minut ja äitini vietiin junalla keskitysleirille Puolaan. Meidät pestiin kaksi kertaa suihkuhuoneessa, jossa oli teräsovet. Eräs mummo ja hänen kolme nälkiintynyttä lapsenlastaan eivät koskaan palanneet siitä huoneesta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Väkeä jaettiin koko ajan eri jonoihin. Kerran meitä nuoria tyttöjä kuljetettiin hammasklinikalle. Hampaisiimme porattiin reikiä, joihin sitten testattiin uusia paikkoja.

Kärsin seuraavina vuosina sellaisesta nenäverenvuodosta, että hirvitti.

Minä ja äitini päädyimme peltotöihin. Vuonna 1943 saksalainen isäntä kysyi, missä ovat keskitysleirillä saamamme kangastilkut, joihin oli kirjattu ”ost” eli itä. Niitä piti pitää koko ajan, koska olimme venäläisiä.

Äitini suuttui. Me olemme suomalaisia, hän sanoi. Seuraavana päivänä näytimme passimme nimismiehelle. Meidät kuljetettiin Haminaan.

Suomessa selvisimme lopulta Jyväskylään. Ihmisillä oli ennakkoluuloja, mutta kun menin opiskelemaan yliopistoon, sain varmemman maaperän jalkojeni alle.

Valmistuin filosofian maisteriksi ja opetin venäjää 52 vuotta kansanopistossa ja yliopistossa.

Saimme mieheni kanssa kolme lasta. Nyt lastenlapsia ja lastenlastenlapsia on 29. Vasta Suomessa kuulin sanan inkerinsuomalainen. Minä en tunne mitään inkeriläisyyttä.”

Lue lisää: Naapuri Leningradissa vihasi Irjan perhettä, koska he puhuivat suomea ja elivät kuin suomalaiset

Inkerinmaalaiset

Inkerinmaalaisilla tarkoitetaan Ruotsin vallan aikana 1600-luvulla Inkerinmaalle siirtyneiden savolaisten ja karjalaisten jälkeläisistä. Inkerinmaalla tarkoitetaan Suomenlahden pohjukassa, Pietarin ympärille levittäytyvää 18 000 neliökilometrin aluetta, joka aikanaan oli Ruotsin kuningaskunnan itäinen maakunta.

Alueelle muutti lisää suomalaisia 1800-luvulla, jolloin Inkerinmaa kuten Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa. Suomen kieli ja kulttuuri kukoistivat, kunnes 1930-luvun neuvostojärjestelmä muutti kaiken.

Stalinin hallinto hävitti maatiloja, karkotti ihmisiä ja sulki suomenkielisiä kirkkoja ja kouluja. Ennen toista maailmansotaa inkerinsuomalaisia ammuttiin ja vietiin Siperiaan. Sodan alettua alueen miehitti Saksa ja noin 3000 siirrettiin Saksaan.

Inkerinsuomalainen väestö väheni kymmenillä tuhansilla. Vuonna 1943 heitä alettiin Suomen ja Saksan päätöksellä siirtää Suomeen. Suomeen saapui yli 63 000 inkerinsuomalaista, joista 57 000 palasi Neuvostoliiton puolelle 1944–1945 venäläisten painostamina tai vapaaehtoisesti.

Kenenkään ei annettu palata kotiinsa, vaan heidät sijoitettiin uusille seuduille.

Suomen presidentti Mauno Koivisto lupasi 1990-luvun alussa inkerinsuomalaisille paluumuuttajan statuksen. Ainakin 30000 inkerinsuomalaista muutti 1990-luvulla Suomeen Virosta ja Venäjältä. Paluumuutto-oikeus päättyi 2016.