Kotimaa

Heikki Ristikankare oli saunassa, kun olo­huoneessa syntyi riita kauko­säätimestä – Piia-tytär, 15, lähti kiukuissaan ulos, eikä hänestä ole sen koommin kuultu

Julkaistu:

Piia Ristikankareen katoamisesta tuli viime sunnuntaina täyteen 30 vuotta.
Tämä artikkeli on julkaistu Ilta-Sanomien Lauantaimysteeri-sarjassa 25. toukokuuta 2013. Julkaisemme sen ensimmäistä kertaa verkossa. Artikkelin kuvat on otettu toukokuussa 2013.

– Minulla on hyvin vahva tunne, ettei tämä koskaan ratkea...

Heikki Ristikankare, 75, istuu vanhan omakotitalonsa olohuoneessa Piikkiössä, Turun kupeessa. Pöydälle on levitetty paksu pino uskonnollisia kirjoja ja tekstejä. Iäkäs mies puhuu selkeästi – muistaa sen lokakuisen perjantain kuin eilisen.

Tästä samasta huoneesta Piia Ristikankare, Heikin 15-vuotias tytär, katosi syksyllä 1988.

– Appiukon kanssa oltiin alhaalla saunassa ja Piia katseli 14-vuotiaan veljensä kanssa televisiota. Jotain riitaa kaukosäätimestä oli lapsille tullut ja Piia oli lähtenyt kiukuissaan ulos, Ristikankare kertoo.


Se on tapausta tutkivan poliisin tiedossa oleva viimeinen varma havainto teinitytöstä, jonka elämässä oli ollut paljon murhetta, mutta jonka asiat olivat menossa parempaan suuntaan.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Ristikankareen perhe tunnettiin Piikkiössä, pienessä kunnassa. Isä teki töitä muurarina, äiti oli kotona. Perinteinen suomalainen koti se ei ollut. Äidin elämää hallitsi alkoholi.

– Kunnantalollakin sanoivat, että Gunilla oli pyöräillyt humalassa pienin poikamme tarakalla, Heikki Ristikankare huokaa.

– Vähissä olivat ne kerrat, kun äiti lapsiaan pesi. Minä heitä hoidin.

Lopulta, ennen Piian katoamista, pariskunta erosi. Lapset jäivät isälle, äiti muutti pois. 20 vuotta sitten kuollut äiti ei saanut edes lastensa tapaamisoikeutta.

– Minua hän Piian katoamisesta syytti, tietenkin, Heikki Ristikankare sanoo.


Ristikankare oletti, että Piia oli lähtenyt kotoa ystävänsä luo Paimioon. Rahaa tytöllä oli parikymmentä markkaa ja pankkikortti.

Matkaa Paimioon on Piikkiöstä viitisentoista kilometriä. Kävellen Piia ei olisi lähtenyt matkaa taittamaan, ja pyöräkin oli jäänyt viikko sitten valtakunnansalille.

Oliko Piialla joku tuttu, jonka autolla hänen oli tarkoitus mennä ystävänsä luo – vai astuiko Piia vieraan ihmisen autoon ykköstielle, parinsadan metrin päässä kotipihaltaan?

Tapausta murhana tutkiva keskusrikospoliisi pitää autoteoriaa hyvin mahdollisena.

– Tätä tukee se, ettei Piiasta ole yhtään havaintoa sen jälkeen, kun hän lähti kotoaan. Piikkiössä oli tuolloin ihan Piian kodin vieressä disko, jossa oli paljon porukkaa. Luulisi, että joku olisi nähnyt, kertoo rikoskomisario Kimmo Heinonen.


Diskoon Piia tuskin oli menossa. Hänellä ei ollut paikkakunnalla juurikaan läheisiä ystäviä, päinvastoin. Varsinkin yläasteella tyttöä kiusattiin koulussa julmasti.

Äidin juomisongelma ja jehovalaisuus, niistä Piiaa piinattiin.

Yläasteen jälkeen Piia aloitti ammattikoulun Turussa ja elämä helpottui. Hän sai ystäviä ja kirjasi positiivista mieltään myös päiväkirjaansa.

Ihastuksiakin oli. Jonkin kerran hän oli saanut nuorilta miehiltä myös autokyydin. Oliko Piialla sittenkin perjantaina treffit, tapaaminen, josta ei yksikään perheenjäsen eikä tuttu tiennyt mitään?

– Olemme puhutelleet tutkinnan aikana useita nuoria miehiä, joilla olisi voinut olla yhteys Piiaan. Ratkaisua ei sieltä ole löytynyt, rikoskomisario Kimmo Heinonen kertoo.

Epäilyt ovat kohdistuneet myös perheenjäseniin. Heinosen mukaan mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että heillä olisi tekemistä tytön katoamisen kanssa.

– Kyllä minä poliisin työn ymmärrän, mutta on se ollut meille raskasta, Heikki Ristikankare huokaa.


Kun Piiaa ei kuulunut kotiin lauantaina, isä oletti tyttärensä tulevan sunnuntaina Paimioon kokoukseen. Järkytys oli suuri, kun häntä ei näkynyt. Paikalla ollut Piian ystävän perhe kertoi, ettei Piia ole ollut heillä koko viikonloppuna.

Pyhänä isä teki sitten katoamisilmoituksen poliisille.

– Tätä tutkittiin alussa normaalina katoamisena, mitään rikokseen viittaavaa ei ollut, Kimmo Heinonen kertoo.

Tytöstä ei tullut havaintoja. Meni päivä, toinen, kunnes viikko Piian katoamisen jälkeen hänen entinen opettajansa otti yhteyttä poliisiin ja kertoi nähneensä tytön linja-autossa.

Toivo heräsi, mutta kuoli pian pois.

– Tämä nähty tyttö on hämmästyttävän paljon samannäköinen kuin Piia, sanoo rikoskomisario Heinonen.


Etsinnät jatkuivat, tuloksetta. Vihjeitä tuli niukalti, kunnes poliisi 2001 sai nimettömänä lähetetyn kirjeen. Sen sisältö antoi vahvoja viitteitä, että teinityttö on joutunut henkirikoksen uhriksi.

Sisältöä ei ole aikaisemmin kerrottu, mutta nyt poliisi avaa nimetöntä vinkkiä tarkemmin Ilta-Sanomille.

– Kirjeessä kuvattiin tapahtumat hyvin tarkasti. Kerrottiin, miten tyttö oli juuri tuona päivänä, tiettyyn kellonaikaan astunut valkoiseen farmarimalliseen Volvoon ykköstien varressa.

Kirjoittaja muisti vielä rekisterinumeronkin, Heinonen paljastaa.

Poliisi pääsi nopeasti kuljettajan jäljille. Pian paljastui, että auton omisti syksyllä 1988 turkulainen mies, jolla on poliisin rekisterissä merkintöjä erilaisista seksuaalirikosten yrityksistä.

Hänet otettiin kuulusteluihin ja tapaus tutkittiin perinpohjaisesti. Mies vakuutti syyttömyyttään Piian katoamiseen ja siihen tulokseen päätyivät lopulta tutkijatkin.

– Olisiko lähettäjän motiivina sitten voinut olla kosto jostain tälle autokuskille? Heinonen pohtii.

– Tai olisiko kirjeen lähettäjällä itsellään jotain tekemistä asian kanssa? Lähettäjää emme ole saaneet selville.

Vinkkejä poliisi saa edelleen. Jokin aika sitten tuli Heinoselle tuli soitto, joka avasi täyden uuden linjan tutkinnassa. Siinä kerrottiin nimiä, joita ei ole aikaisemmin tapaukseen yhdistetty.

– Ihan vakavasti otettava, mutta kuten aina näissä, mitään ei tietenkään voida varmaksi sanoa, Heinonen luonnehtii.

Omaisiin epäilyt eivät kohdistu.

– Tässä on kyse ihan täysin ulkopuolisesta. Vinkkaajan henkilöllisyys on meillä tiedossa ja jossain vaiheessa alamme tarvittaessa tehdä etsintöjä maastossa. Tarkoitus on tietysti löytää ruumis.

Vuosi sitten Piikkiöstä löytyi ihmisen pääkallo. Se ei ollut Piian.

– Kyllä nämä pitkään pimeänä olleet tapaukset pyörivät alitajuisesti poliisin mielessä. Aina, kun jotain vähänkin niihin viittaavaa tulee, sitä alkaa miettiä, että voisiko tässä olla ratkaisu, rikoskomisario Kimmo Heinonen sanoo.

Vuosituhannen alussa uutisoitiin, että Piikkiön Toivonlinnan adventistisessa koulussa oli tapahtunut useita lasten hyväksikäyttötapauksia menneinä vuosikymmeninä. Koululle on matkaa Piian kotoa viitisen kilometriä.

Voisiko näillä asioilla olla tekemistä keskenään?

– Tuota ei ole selvitetty, Heinonen yllättyy.

Entä olisiko Piia voinut tehdä itselleen jotain?

– Epätodennäköiseltä vaikuttaa.

Piia Ristikankareen kuva nojaa kehystettynä seinään olohuoneen lipaston päällä. Hyviä muistoja on taltioitu myös vanhoihin valokuva-albumeihin, perheen yhteisiä lomamatkoja.

Heikki Ristikankare katselee kuvia, muistelee vuosilukuja. Palataan takaisin perjantaihin 7:nteen lokakuuta 1988:

Miehet ovat saunassa, lapset yläkerrassa. Televisio pauhaa, ja vanhimmat alkavat kinata kaukosäätimestä. Mitä katsotaan?

Samoihin aikoihin, kun Piia sulkee kotinsa ulko-oven viimeisen kerran, ykköseltä tulee Bill Cosby Show.

Kolmosen puolella pyörii tunnettu rikossarja, Murhasta tuli totta.

Jakson nimenä on Huvenneet päivät.

Piia Ristikankareen katoaminen

  • Piia Ristikankare, 15, katosi perjantaina 7.10.1988 Piikkiössä.
  • Hänestä ei ole kotoa lähtemisen jälkeen yhtään varmaa havaintoa.
  • Piia oli vahvasti uskonnollinen, varttui jehovantodistajaperheessä.
  • Piia kiusattiin julmasti koko peruskoulun ajan. Hän oli juuri ennen katoamistaan aloittanut uuden elämän ammattikoulussa Turussa.
  • Tapausta tutkittiin ensin normaalina katoamisena, mutta se muuttui vuosituhannen vaiheessa murhatutkinnaksi.
  • Piia on julistettu kuolleeksi, vaikka hänen ruumistaan ei ole löydetty.