Kotimaa

Kommentti: Sopimusteksti paljastaa jäätävän totuuden – Venäjä on jo Ahvenanmaalla

Julkaistu:

Kommentti
Suomi onnistui kuoppaamaan Neuvostoliiton kanssa solmitun YYA-sopimuksen 1992. Sama olisi pitänyt tehdä Ahvenanmaan demilitarisointia ja sen valvontaa säätelevälle valtiosopimukselle, kirjoittaa Timo Paunonen.
Keskusrikospoliisin Airisto-iskun ympärillä velloo sitkeästi vahva turvallisuuspoliittinen keskustelu.

Virallisesti poliisi tutkii epäiltyä rahanpesua Airiston Helmi -nimisessä yrityksessä ja kaksi epäiltyä, venäläinen ja virolainen, on vangittu. Toistaiseksi viitteitä epäillystä törkeästä rahanpesusta ei ole löytynyt, epäillystä veropetoksesta kylläkin. Vangitsemisia jatkettiin eilen tiistaina Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa. Kommandopipoisten poliisien kahden päivän iskussa kertyi tutkintamateriaalia hurja määrä, ilmeisesti jonkinlainen Suomen ennätys. Airiston Helmi omistaa saaria laivaväylien läheltä, ja siksi on mahdollista, että tutkintaan liittyy myös turvallisuuspoliittinen ulottuvuus: mihin helikopterikenttiä ja ruopattuja satamia oikeasti käytetään? Suojelupoliisin mukana olo tutkinnassa ei ole omiaan hälventämään turvallisuuspoliittisia epäilyjä.

Lue lisää: Törkeä rahanpesu tipahti pois Airiston Helmi- jutun vangitsemisvaatimuksista – puolustusvoimilta pyydetty apua materiaalin läpikäymisessä

Lue lisää: Mika Aaltolan kolumni: Rahanpesuverkosto luo haavoittuvuuksia


Ahvenanmaa ja sitä ympäröivä saaristo on tullut sotilasstrategisesti tärkeäksi alueeksi. Kuka hallitsee Ahvenanmaata, hallitsee Itämeren lento- ja meriliikennettä. Ahvenanmaa on kansainvälisellä sopimuksella demilitarisoitu eli aseeton vyöhyke. Sotilaiden liikkuminen alueella on tarkkaan säänneltyä.

Ahvenanmaa demilitarisoitiin Krimin sodan jälkeen vuonna 1856 käydyissä Pariisin rauhanneuvotteluissa ja Geneven sopimuksella 1921. Sopimuksessa Kansainliitto vahvisti Ahvenanmaan suvereniteettikysymyksen. Ahvenanmaa neutralisoitiin eli saariryhmä pidetään mahdollisten sotilaallisten konfliktien ulkopuolella. Suomella on Geneven sopimuksen perusteella jonkinlainen ensi yön oikeus miehittää Ahvenanmaa ja sen saaret sotilaallisen kriisin uhatessa oman kansallisen suvereniteettinsa ja turvallisuutensa nimissä. Geneven sopimuksen neljännessä artiklassa mainitaan, että Suomi voi poikkeuksellisten olosuhteiden vaatiessa viedä sinne ja väliaikaisesti siellä pitää muita sellaisia aseellisia voimia, jotka ovat välttämättömän tarpeelliset järjestyksen pitämiseksi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy


Ahvenanmaan asemaa tarkennettiin Neuvostoliiton kanssa tehdyllä valtiosopimuksella talvisodan jälkeen 1940 ja uudelleen Pariisin rauhansopimuksella 1947. Nykyinen Neuvostoliiton kanssa solmittu demilitarisointisopimus tuli voimaan 17. huhtikuuta 1948 – ja on voimassa edelleen. Juuri tämä Neuvostoliiton kanssa tehty valtiosopimus (24/1940) unohtuu, kun puhutaan Ahvenanmaan aseettomasta alueesta. Siinä määritellään nykyisin voimassa olevat Ahvenanmaan demilitarisoidun vyöhykkeen rajat eli ”Ahvenanmaan saarten vyöhyke”.

Sopimuksen kolmas artikla on mielenkiintoinen:

Neuvostoliitolle myönnetään oikeus pitää Ahvenanmaan saarilla oma konsulinvirastonsa, jonka toimivaltaan, tavanomaisten konsulintehtävien lisäksi, kuuluu valvoa, että tämän sopimuksen 1 artiklassa määrättyjä, Ahvenanmaan saarten demilitarisointia ja linnoittamattomuutta koskevia sitoumuksia noudatetaan. Niissä tapauksissa, jolloin Neuvostoliiton konsuliedustaja havaitsee seikkoja, jotka hänen käsityksensä mukaan ovat ristiriidassa tässä sopimuksessa olevien, Ahvenanmaan saarten demilitarisointia ja linnoittamattomuutta koskevien määräysten kanssa, hänellä on oikeus tehdä Ahvenanmaan maakunnan lääninhallituksen välityksellä Suomen viranomaisille ilmoitus yhteisen tutkimuksen suorittamisesta.


Talvisodan aikana joulukuussa 1939 Suomi miehitti saaret ja sama tapahtui muutama päivä ennen jatkosodan syttymistä kesäkuussa 1941. Talvisodan jälkeen Neuvostoliitto käytännössä laittoi itsensä Ahvenanmaan demilitarisoinnin valvojaksi. Jos sopimuksen 3. artiklaa lukee tarkkaan siitä paljastuu, kuka itse asiassa vahtii tälläkin hetkellä, että aseettoman vyöhykkeen rajoja ei loukata: Venäjän Ahvenanmaalle asettama konsuli.

Tässä mielessä pohdinta, kuka kriisitilanteessa ehtii ensin Ahvenanmaalle on teoreettista semantiikkaa, koska Venäjä sopimuspoliittisesti on jo siellä – valvomassa vyöhykkeen rajoja itse.


Ahvenanmaan miehityssuunnitelmat ovat varmasti olemassa pääesikunnan pöytälaatikossa.

Tiukassa paikassa Suomi ottaa saaret haltuunsa yksin tai yhdessä Ruotsin kanssa, ja siinä ei konsulivirasto tietenkään paljon paina, ellei virastolla ole valvonnan sijasta jotain muuta sotilasstrategista tehtävää. Ahvenanmaa saarineen kuuluvat Suomelle. Suomella on oikeus puolustaa omaisuuttaan Moskovan sopimuksesta huolimatta kuten ulkoministeriön oikeuspäällikkö Päivi Kaukoranta on todennut (Verkkouutiset 22.10.2016). Samaa mieltä on moni tutkijakin. Valtiosopimus Neuvostoliitto/Venäjän kanssa kuitenkin aiheuttaa väistämättä kysymyksiä. Voisiko Venäjä valtiosopimukseen tukeutuen vaatia neuvotteluja saarten asemasta, jos turvallisuuspoliittinen tilanne kiristyy Itämerellä?

Rahanpesusta epäillyn Airiston Helmen omistamat saaret sijoittuvat oudon hyvin aseettoman vyöhykkeen rajan ulkopuolelle, lähelle laivaväyliä ja merikaapeleita tietoliikenneyhteyksineen. Pohdinta siitä, voisiko vyöhykkeen valvonta ja saarten venäläistaustainen omistus jotenkin liittyä yhteen, on enemmän kuin paikallaan, ja siksi Supokin on mukana seulomassa tutkintamateriaalia.


Lue lisää: Asiantuntijat: Airiston Helmi saattaa olla hybridivaikuttamista – ”Venäjän korruptioverkosto on iso, tämä voisi liittyä siihen”

Lue lisää: Asiantuntija: Venäjä entistä aktiivisempi Ahvenanmaalla

Suomi onnistui irrottautumaan ystävyys-, yhteistyö ja avunanto eli YYA-sopimuksesta vuonna 1992 Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä. Samassa yhteydessä olisi voitu lakkauttaa myös valtiosopimus Ahvenanmaan aseettomasta vyöhykkeestä ja sen valvonnasta. Tulevaisuus näyttää, tekikö Suomi tässä virheen.


Kuinka Venäjä on valvonut vyöhykettä?

Tietopyyntö ulkoministeriön tietopalveluun: Onko Neuvostoliitto tai Venäjä sopimukseen vedoten koskaan pyytänyt tutkimusta demilitarisoidun alueen loukkauksista? Vastaus tulee nopeasti: ”UM:n arkistosta ei löydy viitteitä, että Neuvostoliitto/Venäjä olisi koskaan tuohon pykälään vedoten halunnut järjestää yhteistä tutkimusta”.

Eli Venäjäkään ei ole ollut kovin aktiivinen sopimuksen valvoja.

Ei ainakaan vielä.

Artikkelia täydennetty klo 15.21. Grafiikka korjattu tarkemmalla kartalla Ahvenanmaan demilitarisointivyöhykkeestä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt