Kommentti: Obama lopetti esiintymisensä JFK:n sanoihin – ja se oli hyvä lopetus

rac

Julkaistu:

Entinen presidentti näytti parhaat puolensa Helsingissä, kirjoittaa erikoistoimittaja Jouko Juonala.
Maailmanhistoria, kertomus siitä mitä ihminen on saavuttanut tässä maailmassa, on pohjimmiltaan tarina suurmiesten teoista, kirjoitti skotlantilainen esseisti, historioitsija ja satiirikko Thomas Carlyle.

Carlyle julkaisi tutkielmansa 1840-luvun alussa. Hän kirjoitti ajalle tyypillisesti vain miehistä, maskuliinisista johtajista, ja uskoi että he ovat jo syntyessään suuria. He ovat sankareita, jotka muuttavat maailmaa ja muovaavat historiaa henkilökohtaisten ominaisuuksiensa ja jumalallisen innoituksen avulla. Napoleon oli Carlylen ajattelussa suurmies, samoin Julius Caesar, uskonpuhdistaja Martti Luther, profeetta Muhammed ja Perikles.

Historian suurissa hahmoissa on totta kai paljon kiehtovaa. Mikä heistä teki suuria? Onko kaksi kautta Yhdysvaltain presidenttinä istunut Barack Obama suurmies?

Ainakin hän on visionääri, joka yritti muuttaa maailmaa. Hän nousi chicagolaisesta professorista ja osavaltiopoliitikosta kansainväliseksi supertähdeksi.

Ja mitä Obama sanoi? Hän puhui niistä samoista inhimillisiä arvoista ja näkemyksistä, joiden vuoksi hänestä tuli toivon symboli. Hän puolusti tasa-arvoa, yhteistyötä, naisia, joukkuepeliä, hyvää johtajuutta ja tiiviitä perhesiteitä kaiken pohjana. Hän puolusti markkinatalouteen perustuvaa, sääntöpohjaista järjestelmää. Hän vastusti tunkkaista kansallismielisyyttä ja johtajia, jotka uskovat olevansa muita parempia. Hän puolusti demokraattista ja perustuslaillista hallintoa, joka takaa avoimen vuoropuhelun ongelmien ratkaisemiseksi. Hän halusi vahvistaa kansainvälisiä järjestöjä pikemminkin kuin heikentää niitä.

– On käännytty vahvojen johtajien puoleen, jotka sanovat, että kaikki menee hyvin jos seuraatte minua. Ja että ongelmana ovat nuo toiset, Obama sanoi.


Hän ei maininnut ketään nimeltä. Arvostelun kärki oli kuitenkin selvä. Hän mainitsi nimeltä kaksi eurooppalaista maata, joissa ongelmia on: Unkarin ja Puolan.

Hän kehui Suomea, totta kai, kohteliaana vieraana.

– Köyhinkin lapsi voi Suomessa mennä yhteen maailman parhaista kouluista, ja ilmaiseksi… Se on fiksua politiikkaa.


Onko Obama suurmies? Ei poliittisilta saavutuksiltaan, mutta vaikuttajana, hyvän näkyvänä puolestapuhujana, hän on.

Sitä paitsi Carlylen suurmiesteoria sai jo tuoreeltaan kritiikkiä. Filosofi ja antropologi Herbert Spencer kirjoitti siihen vuonna 1860 vasta-argumentin, jonka mukaan suurmiehet ovat aikansa ja ympäristönsä tuotteita. Heidän toimintansa olisi mahdotonta ilman yhteiskuntaa, joka on rakennettu jo kauan ennen heidän elinaikaansa.

Obama jäi historiaan Yhdysvaltain ensimmäisen afrikkalaisamerikkalaisena presidenttinä. Hänen nousunsa Valkoiseen taloon rakennettiin pitkän kansalaisoikeustaistelun aikana.

Vaikka historia on suurta jatkumoa ja pitkiä kehityskulkuja, voivat vahvat yksilöt silti vaikuttaa sen kulkuun. Hyvässä ja pahassa.

Obaman mahdollisuudet vaikuttaa olivat rajalliset. Hän törmäsi politiikan koviin realiteetteihin ja epäonnistui monissa keskeisissä tavoitteissaan. Hän teki myös virheitä eikä pystynyt tekemään paljoakaan Yhdysvalloissa yhä räikeänä ilmenevän rasismin purkamiseksi. Hän kuitenkin uskoi, että maailma väistämättä kääntyisi kohti vapautta ja oikeudenmukaisuutta.

Virheet ja puutteet eivät vie Obamalta hänen vaikutusvaltaansa ja karismaansa. Hän on monella tavalla Carlylen tarkoittama johtaja: inspiroiva, loistava ja henkeä nostattava puhuja, päätöksentekijänä harkitseva ja johdonmukainen. Kiivas mies ei ole vahva, eikä jäykkyys ole voimaa, kirjoitti Carlyle.


Obaman hyvät ominaisuudet nousevat erityisen hyvin esille, jos häntä vertaa seuraajaansa. Obama ja Donald Trump ovat vastakohtia myös ideologialtaan: edellinen on liberaali ja kansainvälinen, jälkimmäinen konservatiivinen ja kansallismielinen.

Obama ei maininnut Trumpia nimeltä Helsingissä. Hänen ei tarvinnut.

Lopuksi Obama lainasi John F. Kennedyä.

– Ei ole mitään ongelmaa, jota ihminen ei voisi ratkaista, sillä ihminen on itse osittain luonut ne ongelmat, presidentti siteerasi, ja jatkoi:

– Pohjimmiltaan hyvien ihmisten lukumäärä maailmassa on paljon, paljon suurempi kuin pahojen. Ihminen janoaa ja tuntee vetoa kohti totuutta, hyvyyttä, solidaarisuutta ja kumppanuutta.

Se oli hyvä lopetus.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt