Se oli kaikkien tietämää kissa ja hiiri -leikkiä alusta asti.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk) piti ensin pitkän puheenvuoron luetellen Suomen ja Venäjän välisistä suhteista liki kaikki mahdolliset seikat, mutta ei sanaakaan Turun saariston suuretsinnöistä.
Seuraavaksi Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev piti oman puheenvuoronsa ja toisti osin identtisesti kaikki Sipilän jo esille ottamat asiat, mutta venäläistaustaisesta Airiston Helmestä ei edelleenkään yhtä ainutta sanaa.
Tämän jälkeen tuli venäläisten toimittajien vuoro kysyä.
No, joko nyt vihdoin nostettaisiin esiin Airiston Helmi?
Pääministerit kättelivät lehdistötilaisuuden aluksi.
Onhan yksi suuretsinnässä vangittu epäilty Venäjän kansalainen ja kuten tiedämme, Venäjällä on kova tarve asettua puolustamaan omia kansalaisiaan, joita se epäilee kohdeltavan kaltoin Suomessa tai muissa länsimaissa. Ehkäpä venäläisiä toimittajia kiinnostaisi siis kysyä vaikkapa rahanpesusta epäillyn ja vangitun Venäjän kansalaisen oikeusturvasta?
Mutta ei vieläkään sanaakaan Airiston Helmestä!
Venäläiset toimittajat käyttivät ainoan heille etukäteen luvatun kysymysvuoron tiedustelemalla Venäjän ja Suomen mahdollisista yhteisistä ympäristöhankkeista – eli aiheesta, jota molemmat pääministerit olivat sitä ennen sivunneet jo pitkästi omissa pitkissä puheenvuoroissaan.
Tämän selkeämmin Venäjä ei olisi voinut sitä enää viestittää.
Medvedevin ja presidentti Vladimir Putinin mukana kulkeva toimittajajoukko kysyy käytännössä aina juuri sitä, mitä Venäjän valtio haluaa heidän kysyvän. Tai ainakaan venäläistoimittajat eivät koskaan kysy sitä, mitä Venäjän valtio ei missään nimessä halua heidän kysyvän.
Nyt ei siis jostain syystä haluttu kysyä lainkaan Turun saariston venäläistaustaisiin henkilöihin ja venäläisomisteisiin kiinteistöihin liittyvästä rikostutkinnasta, mikä viittaa siihen, että Venäjä haluaa pitää koko asian suhteen mahdollisimman matalaa profiilia.
Syitä tähän voi puolestaan olla oikeastaan vain kaksi. Kyse voi olla siis aivan oikeasti pelkistä tavallisista talousrikollisista, joiden kiinni jääntiä jopa Venäjä toivoo – tai sitten Suomella on mahdollisuus saada kiinni jokin todella iso kala, jonka pyydystämistä virallinen Venäjä yrittää nyt vaikeuttaa korostetulla välinpitämättömyydellään.
”Suomen medialle oli myös annettu etukäteen lupa kysyä vain yksi ainoa kysymys.
Suomalaisten toimittajien vuoro kysyä tuli vihdoin tämän jälkeen.
Suomen medialle oli myös annettu etukäteen lupa kysyä vain yksi ainoa kysymys.
Olimme paikalla olleiden suomalaiskollegoiden kanssa kaikki harvinaisen yksimielisiä siitä, että ainokaisemme olisi koskettava Airiston Helmeä ja se olisi kaiken lisäksi muotoiltava niin, etteivät pääministerit pääsisi kuittaamaan asiaa esimerkiksi lyhyellä kyllä ja / tai ei -tyyppisellä vastauksella.
Niinpä hioimme muotoilun yhdessä ja kysymyksen esittäjäksi valittiin Yle.
Pyysimme molempia pääministereitä vastaamaan suomalaisissa heränneisiin huoliin siitä, että Venäjä saattaisi käyttää Turun saaristoon tehtyjä massiivisia rakennelmia helikopterikenttineen Suomea vastaan sotilaallisesti mahdollisessa konfliktitilanteessa. Lisäksi halusimme tietää, miten Venäjä olisi valmis auttamaan Suomea, mikäli kyse olisi normaalista rahanpesututkinnasta, ja millaista apua Suomi kenties Venäjältä toivoisi.
Medvedevin vastaus oli monessa mielessä juuri sellainen mitä osasimmekin odottaa: ensin pientä ruotuun panoa itsenäiselle Suomelle ja päälle päätteeksi Suomen kansan turvallisuushuolten leimaaminen sairaalloiseksi ajatteluksi naurun säestyksellä.
Tämä kaikkihan on tuttua Venäjän käytöstä jo monista muista aiemmista kansainvälisistä kohuista. Syy on aina uhrissa, Venäjässä ei ole koskaan mitään syytä ja uhrin vähättely tehdään muun muassa kyseenalaistamalla tämän mielenterveys.
– Suomi on ollut jo kauan itsenäinen valtio, tutkikaa mitä haluatte, se on teidän sisäinen asianne, Medvedev kehotti ensin armollisesti.
Jo tästä kuulijan piti ymmärtää, että koko rikostutkinta sinällään oli Medvedevin mielestä hieman hölmöläisten hommaa, mutta mikäs hän olisi itsenäisiksi päässeitä tshuhnia estämään.
Juha Sipilä ja Dmitri Medvedev päättivät vierailupäivän iloisissa tunnelmissa Fortuin jätteenkäsittelylaitoksessa Riihimäellä.
Lopulta Medvedev ei voinut enää kuitenkaan hillitä nauruaan, kun hän teki diagnoosin kaikista niistä suomalaista, joiden mielestä venäläinen kiinteistöomistus strategisilta paikoilta voi olla sotilaallinen riski.
– Mitä tulee helikopterikenttiin ja niiden käyttöön sotilaallisesti, niin se on vainoharhaista hourailua. En tiedä edes mitä siihen voi sanoa, mistä sellainen ajatus voi tulla? Medvedev sanoi ja naureskeli näyttävästi.
– Mistä tulehtuneista aivoista se ajatus on voinut tulla? hän jatkoi naureskeluaan.
Jos tilaisuuden protokolla olisi sallinut, Medvedeville olisi voinut huikata muistutuksen vaikkapa Krimille ilmaantuneista tunnuksettomista vihreistä miehistä ja Itä-Ukrainaan lomalle eksyneistä venäläissotilaista, joista useat olivat tupsahtaneet ulos nimenomaan juuri venäläisistä helikoptereista.
Sieltä se sairas ajatus on ehkä meillekin tullut.
Pääministeri Sipilälle jäi tiedotustilaisuudessa viimeisen sanan sanominen, kun hän vastasi suomalaistoimittajien kysymykseen Medvedevin jälkeen.
Sipilä näytti ensin kuuntelevan Medvedevin vastausta tyynenä ja tyytyväisenä, minkä jälkeen hän toisti Suomen valtion virallisen viestin siitä, että kyseessä on yksinomaan epäily törkeästä rahanpesusta ja veronkierrosta.
– Maidemme välisiin suhteisiin tällä ei ole vaikutusta. Annetaan poliisin tutkia tämä rauhassa ja huolella, Sipilä rauhoitteli.
Ja vaikka Medvedev oli omassa puheenvuorossaan jo tarjonnut Venäjältä apua rahanpesututkintaan, Sipilä kiiruhti tyrmäämään heti tämän tarpeen.
– Minulle ei ole tullut tietoon mitään sellaista syytä, että pyytäisimme tutkintaan apua Venäjältä, hän sanoi ja Medvedev ilmeili vieressä tyytyväisenä.
Mutta jos kyseessä tosiaan olisi normaali talousrikostutkinta, johon ei liity mitään politiikkaa eikä Venäjän valtion roolia, niin eikö olisi maailman luonnollisin asia, että Suomi ja Venäjä tutkisivat rahanpesijöiden taustat nimenomaan yhdessä?
Kaikkein kummallisin oli kuitenkin vielä tulossa. Sipilä kääntyi Medvedevin puoleen ja lausui:
– Helppo yhtyä näihin kollegan kommentteihin.
Kun tämä Sipilän viimeinenkin lause oli käännetty venäjäksi, Medvedev myhäili tyytyväisyyttään ja osa yleisöstä puhkesi taputuksiin tilaisuuden päätteeksi.
Itseni ei tehnyt mieli taputtaa, sillä minun ei ollut totisesti lainkaan helppo yhtyä Medvedevin kommentteihin.
