Kotimaa

Kommentti: Massiivisen Airisto-operaation sotilaallinen pihvi on tässä: kuka ehtii Ahvenanmaalle ensin?

Julkaistu:

Poliisin viikonvaihteessa tekemä suuroperaatio Turun saaristossa on haluttu julkisuudessa pitää talousrikostutkintana. Kyse voi olla sotilaallisesta kilpajuoksusta Ahvenanmaalle.
Keskusrikospoliisi (KRP) epäilee, että tutkinnan kohteena oleva Airiston Helmi Oy olisi olemassa vain ja ainoastaan rahanpesua varten. Esitutkinnassa pyritään selvittämään, onko rikoksella hankittuja varoja pesty puhtaaksi hankkimalla kiinteää omaisuutta, tässä tapauksessa saaria ja rakennuksia.

Tämä on virallinen totuus.

Sen kanssa pitää elää.

Lue lisää: KRP epäilee: Airiston Helmen oikea tarkoitus paljastui – tästä poikkeuksellisessa tutkinnassa on kyse
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Mutta sitten on tämä toinen puoli: turvallisuuspolitiikka. Pelkkä vilkaisu karttaan kertoo, että saaret sijaitsevat laivareittien läheisyydessä. Outoa on myös se, että saarilla on helikopterikenttiä, saarien laiturirakennelmia on vahvistettu ja ympäristöä ruopattu – vaikka hulppeat kiinteistöt pysyvät pääosin tyhjillään. Varsinkin helikoptereiden laskeutumispaikat arveluttavat. Ei tarvitse olla jännityskirjailija tai maanpuolustuskorkeakoulun tutkija tajutakseen, että koptereilla voidaan tuoda joukkoja saarille, nopeasti ja yllättäen.

Kaikki voi liittyä Ahvenanmaahan, joka on kansainvälisellä sopimuksella demilitarisoitu: siellä ei saa olla sotilasjoukkoja, ilma- ja merivoimien liikehdintä Ahvenanmaan rannikolla on tarkkaan säänneltyä. Saari on hienosti sanottuna sotilaallinen tyhjiö rauhan aikana.

Kriisitilanteessa sotilaallinen tyhjiö tuppaa täyttymään.

Näin käy Ahvenanmaallekin.

Se, joka hallitsee saariryhmää sotilaallisesti, hallitsee Itämeren laiva- ja ilmaliikennettä, ja jos miehittäjä olisi Venäjä, Naton mahdollisuudet puolustaa Viroa vaikeutuisivat ehkä ratkaisevasti. Kun Baltian maat ovat Natossa ja Ruotsi antanee tukikohtansa Naton ilmavoimille kriisitilanteessa, Ahvenanmaan strateginen merkitys korostuu venäläisten karttapeleissä. Krimin miehitys osoitti, että Venäjä pystyy hankkimaan naapurinsa alueita joko avoimesti tai peitellysti ”vihreillä miehillä”. Siksi lähisaarien siirtyminen ulkomaalaisomistukseen voi pitää sisällään muutakin kuin rahanpesua. Siitä muusta ei vielä ole näyttöä, mutta turvallisuuspoliittinen ulottuvuus saattaa poliisitutkinnan aikana nousta esiin – ellei ole jo noussut. Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok) sanoi Ylen Ykkösaamussa tiistaina, että alueella riittää liikennettä: siellä operoidaan veden pinnalla, pinnan alla ja maalla maakiinteistöjen kautta.

Voiko turvallisuuspoliittisen näkökulman enää selvemmin sanoa.


Demilitarisointisopimus antaa Suomelle mahdollisuuden miehittää Ahvenanmaa, jos turvallisuuspoliittinen tilanne kiristyy lähialueella eli Itämerellä. Se, milloin Suomi voi sen tehdä, on avainkysymys Suomen turvallisuuden ja valtiollisen suvereniteetin kannalta. Miehityspäätöstä ei saa tehdä liian hätiköidysti, koska se voidaan tulkita provokaatioksi, toisaalta päätöksen kanssa ei saisi viipyillä: saari on jo miehitetty ja sinne ei ole enää asiaa. Pääesikunnalla on varmasti miehityssuunnitelma olemassa, suunnitelma, joka ottaa huomioon myös sen, että laivaväylillä olevat saaret voivat olla bulvaanien kautta osa vieraan vallan sotilasstrategiaa. Saaria tarkkaillaan ja tarvittaessa saarilla olevat vastavoimat voidaan eliminoida huoltokuljetusten turvaamiseksi.

Suomella on kyllä huippuunsa trimmattuja erikoisjoukkoja ja sopivaa kalustoakin päästä Ahvenanmaalle nopeasti. Ongelma on joukkojen määrä. Tehokas puolustaminen vaatii muutakin kuin kasvonsa hiilellä mustanneita merivoimien tai laskuvarjojoukkojen kommandoja. Ahvenanmaan takaisinvaltaus tarvitsee vielä enemmän joukkoja ja tappiot kasvavat; siihen tuskin kannattaa edes ryhtyä. Suomen turvallisuuspolitiikka perustuu omaan puolustukseen, Naton kumppanuussopimukseen ja kahdenvälisiin sopimuksiin, muun muassa Yhdysvaltain ja tuoreimpana Ranskan kanssa. Ranska-sopimus on valmisteluvaiheessa. Olisiko Ahvenanmaan puolustaminen asia, johon Suomi voisi pyytää apua vaikkapa Ranskalta, joka on ottamassa johtoa EU:n yhteisen puolustusstrategian rakentamisessa interventiojoukoillaan. Voisiko Ahvenanmaan puolustus olla myös EU:n yhteistä puolustusta, asia tai eräänlainen turvatakuu, jonka Suomi saa menemällä mukaan tiiviimpään puolustusyhteistyöhön.

Mahdollinen saarien hankkiminen strategisesti tärkeän Ahvenanmaan liepeiltä ei juuri eroa siitä, mitä Neuvostoliitto teki kylmän sodan aikana Yhdysvaltain etelärajalla Meksikossa 1960-luvulla. Entisen KGB:n arkistonhoitajan Vasili Mitrohinin mukaan Neuvostoliiton ”kumppanit” ostivat rajan läheisyydestä bensa-asemia. Niissä säilytettiin sabotaasivälineitä Yhdysvaltain tutka-asemien ja öljyjohtojen tuhoamiseksi.

Venäjä tunnetusti noudattaa perinteitä.

Myös vakoilussa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt