Kotimaa

Sauli Niinistö palautti Tarja Halosen hautaaman perinteen ja toivottaa suomalaisille Jumalan siunausta – kertoo taustoista tuoreessa kirjassa

Julkaistu:

Dosentti Ville Jalovaaran tuore teos pohtii Suomen tasavallan presidenttien suhdetta kirkkoon ja uskontoon.
Uskonto on yksi politiikan ulottuvuuksista, joka Suomessa toisinaan jää muiden aiheiden jalkoihin. Luterilaisen kirkon asemaa yhteiskunnassa haastavat niin maallistuminen kuin muiden uskontojen kannattajien määrän lisääntyminenkin. Kansainvälisissä neuvottelupöydissä uskonnon merkitys on kuitenkin suuri. Siksi myös presidentit ovat saaneet punnita uskontoon liittyvät sanavalintansa ja kannanottonsa huolella.

Helsingin yliopiston kirkkohistorian dosentin ja Turun yliopiston poliittisen historian dosentin Ville Jalovaaran tuoreessa teoksessa ”Myrskyä ja mystiikkaa – Suomen tasavallan presidentit ja kirkko” (Kirjapaja) käsitellään Suomen tasavallan presidenttien ajatuksia ja henkilökohtaisia suhteita kirkkoinstituutioon ja uskontoon liittyen. Teosta varten on haastateltu Martti Ahtisaarta, Tarja Halosta ja Sauli Niinistöä, ja siinä käydään läpi kappale kerrallaan kaikki Suomen presidentit.

Kirjassa kerrotaan esimerkiksi Niinistön päätöksestä tuoda Jumalan siunaus takaisin osaksi presidentin uudenvuodenpuhetta. Martti Ahtisaari toivotti kansalaisille uudenvuodenpuheen lopuksi Jumalan siunausta, mutta Halosen kaudella tapa jäi. Halonen on toistaiseksi ainoa Suomen tasavallan presidentti, joka ei virassa ollessaan kuulunut kirkkoon. Hän liittyi takaisin kirkkoon kautensa jälkeen.


Kun 2012 presidentinvaalien alla Helsingin tuomiokirkon kryptassa järjestetyssä arvoillassa ehdokkailta kysyttiin, mitä he Jumalan siunauksen toivottamisesta ajattelisivat, keskustan Paavo Väyrynen suhtautui ajatukseen kriittisesti sanoen sen olevan ”amerikkalainen tapa.” Niinistö ei nähnyt ajatusta ongelmallisena.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Tavan hän ottikin omakseen heti ensimmäisessä puheessaan vuoden 2013 alussa, jolloin Niinistö päätti puheensa Paasikiven ja Ahtisaaren tavoin toivottaen ”hyvää alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta.” Sittemmin lausahdus on kuultu joka uusivuosi.

Ajatus tavasta syntyi hänen presidentinvaalikampanjan aikaan 2006 ja vahvistui eduskuntavaalikampanjan aikana vuonna 2008. Niinistön mukaan vaalikentillä monet tulivat toivottamaan Jumalan siunausta, mikä Varsinais-Suomesta kotoisin olevalle poliitikolle tuntui ”uudelta, mutta ei vieraalta.”

– Se jotenkin tuntui hyvin syvältä, aidolta ja vilpittömältä, Niinistö arvioi kokemuksiaan Jalovaaran kirjassa, ja kertoo tuolloin päättäneensä ottaa siunauksen toivotuksen puheeseensa.

Hän kertoo haluavansa välittää ”levollisen” viestin kaikille kuulijoille.

Radio Dein haastattelussa vuoden 2012 vaalien alla Niinistö kuvasi omaa suhdettaan uskontoon varsin suoraviivaisesti.

– Jeesus on Jumalan Poika. Usko ja rukous tulevat herkemmin mieleen silloin, kun on hankalaa, mutta ihminen on epäkiitollinen. Kun mene hyvin, niin nämä kysymykset tahtovat jäädä taka-alalle, Niinistö sanoi.

Luterilaisen kirkon jäsenyys on ollut hänelle aina itsestäänselvyys. Kirkko oli luonteva osa perheen arkea jo kotona Salossa 1950-luvulla.

Kirkon ja valtion nykyisiä suhteita presidentti Niinistö pitää luontevina, eikä näe niissä ajankohtaisia muutostarpeita suuntaan tai toiseen.

Sen sijaan Niinistö korostaa kirjassa uskontodialogin tärkeyttä. Hän ei ymmärrä, miksi uskonnon nimissä surmataan ihmisiä.

– Niinistö kertoo, että hänestä on valtavan kiusaavaa, että vaikka kaikilla pääuskonnolla on hyvin humaani sanoma, niiden kannattajat eivät pysty aina elämään rauhassa keskenään. Hänestä on äärimmäisen vaikea ymmärtää, miksi uskonnon nimissä surmataan ihmisiä. Sotimisen sijaan uskontojen humaania puolta tulisi hänen mielestään yrittää korostaa yhdessä ja nähdä ennemmin maailmanlaajuisesti, että hetkinen, mehän ajatellaan monista asioista aivan samalla tavalla, kirjoittaa dosentti Ville Jalovaara.