Kotimaa

Jättimäisen Zeppelinin vierailu sekoitti Helsingin tasan 88 vuotta sitten – visiitistä jäi hotelli Torniin pysyvä jälki

Julkaistu:

Noin 50 000 ihmistä tungeksi syyskuraisilla Viikin pelloilla vain nähdäkseen vilauksen zeppelinistä.
1930 Zeppelin-kuume riehui Helsingissä espanjantaudin lailla syyskuun lopussa 1930. Eikä kyse ollut jytäorkesteri Led Zeppelinistä, vaan ilmalaiva Graf Zeppelinistä. Led Zeppelin -huumaa koettiin vasta 40 vuotta myöhemmin, keväällä 1970.

Graf Zeppelin oli hienointa, mitä ilmalaivailu pystyi tuolloin, ja kuten näin jälkiviisaasti on selvinnyt, koskaan, pystyi maailmalle tarjoamaan. Alus rakennettiin 1926 Saksan Friedrichshafenissa Luftschiffbau Zeppelinin ilmalaivatelakalla. Se oli valmistumishetkellään maailman suurin ilmalaiva, pituutta majesteetillisella aluksella oli 236 metriä ja rungossa tilavuutta 105 000 kuutiometriä eli 105 miljoonaa litraa!

LZ 127 valmistui vuonna 1928, pumpattiin täyteen ja päästettiin saman tien taivaalle. Alus nimettiin Saksan ilmalaivailun pioneerin kreivi (saksaksi graf) Ferdinand von Zeppelinin mukaan ja se lipui taivaalla kaikkiaan yhdeksän vuotta tehden 590 matkaa. Mittariin ehti kertyä 1,7 miljoonaa kilometriä. Kunnioitettava määrä ruotsinlaivan kokoiselle möhkäleelle, jonka laskennallinen huippunopeus oli 128 km tunnissa.



Suomeen tullessaan Graf Zeppelin oli jo julkkisilmalaiva. Sen maailmanympärimatkan vaiheita oli seurattu tarkasti Suomessakin loppukesällä 1929, ja vain reilu vuosi tuon suuren seikkailun jälkeen tuo Saksan-ihme olisi nähtävissä myös täällä!
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Helsingin Sanomat uhrasi Zeppelinin vierailulle runsaasti palstatilaa niin ennen kuin jälkeen visiitin. 24. syyskuuta 1930 lehdessä hehkutettiin Zeppelinin tuloa kokonaisen sivun verran. Vastaanotto=ohjelma-otsikon alla kerrottiin mm. että ilmalaivan vierailu kestäisi tunnin.

Heti maahanlaskun tapahduttua Helsingin Viikissä soittokunta esittäisi Zeppelin-marssin. Reippaan saksalaissävelmän kajahdettua arvovaltainen vastaanottokomitea kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Rolf Wittingin johdolla toivottaisi saksalaiset ilmalaivaherrat lämpimästi tervetulleiksi. Taas olisi vuorossa 1930-luvun Saksan ja Suomen suhteiden soundtrackiin hyvin sointuvaa marssimusiikkia, nyt Porilaisten. Cérémonie protocolaire päättyisi Zeppelin-yhtiön toimitusjohtajan, tohtori Hugo Eckenerin kohottaviin sanoihin ja marssiin Alte Kameraden.

Rahvastakaan lehti ei toki ennakoinnissaan unohtanut. Paikalle saapuvaa yleisöä nimittäin neuvottiin varustautumaan lämpimillä jalkineilla.

Odotettu Zeppelin-päivä 24.9. koitti sateettomana mutta tuulisena. Aamulla Saksasta purjehtimaan lähteneen ilmalaivan piti saapua iltapäivällä Tallinnan suunnasta Suomeen, ja noin 13.30 se saavuttikin Helsingin Kaivopuiston. Kaivopuistosta suuntimaksi otettiin Sanduddin tapettitehdas Helsingin Tapanilassa. Tapanilassa tehtiin U-käännös ja palattiin kruisailemaan Helsingin yläpuolelle.

Nikolainkirkon (myöh. Suurkirkon, 1959 lähtien Helsingin tuomiokirkon) portailla ”valkolakkisten ylioppilaiden, tutisevien vanhusten, neitosten, herrasmiesten sekä keskenkasvuisten poikasten ja tyttöjen” muodostama yleisöjoukko tervehti tulijaa vilkuttamalla nenäliinojaan ja heiluttamalla hattujaan.

Kaupunkikierroksen jälkeen Graf Zeppelin ohjattiin kohti Koillis-Helsinkiä ja Viikkiä. Siellä oli Latokartanon tienoille raivattu aukea Zeppelin laskeutua.

Viikissä tai Wiikissä, kuten 1930 kirjoitettiin, oli aistittavissa suuren kansanjuhlan tuntua. Helsingin Sanomat kertoi 25.9. jo Zeppelin-selostuksensa otsikoissa, että ”yleisöä oli liikkeellä suunnattomasti”. ”Kymmenintuhansin katsojia – autojono ennen-näkemätön”, lehti vahvisti viestiään.

Tarkemman kuvauksen mukaan Viikissä ”lottien kenttäkeittiöt savusivat” ja ”monenlaista kauppiasta ja valokuvaajaa kierteli niityn laitamilla”. Havaitsipa reportteri, että ”joku rampa soittaja vingutteli viuluaan odottajien ajankuluksi”.

Juuri sen enempää hupia ei Viikissä saatukaan. Kello 14.15 tuli tyly viesti: tuulee liikaa, ilmalaiva ei pysty laskeutumaan.

Ilmoja on hyödytöntä surra, joten saksalaiset siirtyivät seuraavan vaiheeseen. Zeppelinin kuljettama postisäkki tuupattiin laidan yli ja laskuvarjon saattelemana se tömähti turvallisesti Latokartanon saveen. Seuraavaksi ilmalaivasta laskettiin vaijereita, ”teräslankaköysiä”, joihin kiinnitettiin Suomesta lähetetty zeppelin-posti. Postia oli kolme säkkiä sisällään yhteensä 4 760 kirjettä ja 3 709 postikorttia. Reilun 50 kilon hivakka kiskottiin ilmalaivaan ja Graf Zeppelinin kippari käänsi aluksensa kokan kohti Tukholmaa. Visiitti oli ohi.

Oma lukunsa oli Helsingin Sanomien mukaan autoletkan purkautuminen tapahtuman jälkeen. Lehti kuvaili, kuinka ”oli voinut vaikka vannoa, että kaikki Suomen autot olisi tuotu sinne (Viikkiin) riveihin”.

”Kaikki olikin nyt jättiläismäistä, ilmalaiva, yleisöpaljous ja automäärä”, HS analysoi.

Graf Zeppelin jatkoi lipumistaan taivaalla aina vuoteen 1937. Hindenburgin tuho Yhdysvaltojen Lakehurstissa toukokuussa 1937 johti kuitenkin siihen, että vetytäytteisten ilmalaivojen aika päättyi kerralla. Myös Graf Zeppelin kutsuttiin telakalle, siitä laskettiin kaasut pihalle ja alus siirrettiin syrjäiseen hangaariin odottamaan aikaa parempaa.

Sitä ei koskaan tullut. Tuli sota. Vuonna 1940 Saksan ilmailuministeri Hermann Göring antoi määräyksen romuttaa varastoidut ilmalaivat ja sulattaa niiden alumiinirakenteet sotateollisuuden raaka-aineeksi. Graf Zeppelin taottiin siis lopulta miekoiksi.

Postimerkki, ja reikä baarin kattoon

Graf Zeppelinin Suomen-vierailu kesti muutaman tunnin, mutta jälkiä siitä on yhä olemassa. Helsingissä voi pistäytyä hotelli Tornin legendaarisessa Ateljee Barissa ja ihmetellä lähellä tiskiä baarin katossa olevaa aukkoa.

Aukon oli tarkoitus olla sisäänkäynti, jonka kautta Graf Zeppelinin tai muiden ilmalaivojen arvoisat matkustajat olisivat laskeutuneet Suomen silloiseen ykkösbaarin cocktaileille. Ilmalaivoja ei Suomessa kuitenkaan Tornin avauduttua vuonna 1931 enää nähty, joten hukkaan meni meni hyvä reikä.

Toisen pysyvän jäljen vierailu jätti filateliaan. Graf Zeppelinin visiitin kunniaksi painettiin Suomessa erikoispostimerkki, ja siitä on tullut keräilijöiden himoama harvinaisuus. Painoarkin 28. postimerkkiin oli livahtanut virheellisesti vuosiluku 1830 oikean vuosiluvun 1930 sijasta. Tällainen virhepainama zeppelin-leimoineen on erityisen haluttu, vuonna 2016 sellaisesta maksettiin huutokaupassa 15700 euroa.