Kotimaa

Näissä paikoissa myytiin seksiä 1800-luvun Helsingissä – prostituoidun tunnisti yhdestä vaatekappaleesta

Julkaistu: , Päivitetty:

Prostituutio oli laillista 1800-luvun Helsingissä. Kaupungissa oli parhaimmillaan kymmeniä bordelleja ja satoja itseään myyviä naisia. Monille se oli ainoa tapa elättää itsensä.
Antipoffin talo oli pahamainen. Helsingin Uudenmaankadulla sijainnut suuri vuokrakasarmi oli varsinainen köyhyyden ja pahuuden pesä 1800-luvulla. Kauppias Mikael Antipoffin omistamassa rakennuksessa saattoi asua jopa kymmenen henkeä yhdessä huoneessa. Saitana ukkona tunnettu Antipoff kierteli päivittäin keräämässä vuokrarahoja ja jos tuohta ei löytynyt, hän kehotti asukasta ryhtymään viinakauppiaaksi tai huoraksi.

Tässä valossa on ymmärrettävää, että moni köyhä nainen lankesi myymään kroppaansa.

– Prostituutio oli huomattavasti yleisempää kuin tänä päivänä. 1800-luvun lopulla Helsingissä oli satoja prostituoituja. Osa myi itseään säännöllisesti vuosikaudet, mutta toiset tekivät sitä vain muutaman kuukauden ajan pahimman hädän hetkellä, että saivat itsensä ja lapsensa elätettyä, kertoo tutkija Katja Tikka.

Dekkarikirjailija Jarkko Sipilä kertoi viime keväänä Radio Rockin Korporaatiolle prostituutiosta Helsingissä 1800-luvulla. Katso video yllä.


Katja Tikka on kirjoittanut yhdessä Elina Maaniityn ja Iisa Aaltosen kanssa kirjan Punaisten lyhtyjen Helsinki (Minerva Kustannus). Kirjassa kolmikko keskittyy prostituutioon pääkaupungissa vuosien 1850–1950 välillä.


Erikoinen ajanjakso on vuodet 1875–1908, jolloin prostituutio oli käytännössä laillista. Seksin myyminen oli sallittua, mutta viranomaiset kontrolloivat sitä tiukasti ja prostituoidut syynättiin tarkoin sukupuolitautien varalta. Ohjesäännöt kehottivat prostituoituja pukeutumaan harmaaseen huiviin, jotta heidät erottaa kunniallisista naisista. Säännöt myös kielsivät prostituution harjoittamisen kuukautisten aikana.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

 

Helsingissä ei ollut samanlaisia todella suuria bordelleja kuin vaikkapa Pariisissa, jossa saattoi olla kymmenittäin naisia myymässä seksiä.

Sallittu prostituutio 1800-luvun lopulla synnytti kaupunkiin bordelleja. Parhaimmillaan Helsingissä saattoi olla niitä kymmeniä. Tunnettuja bordelleja olivat Eldorado Hietaniemenkadulla ja London, joka sijaitsi nykyisen G Livelabin paikalla Yrjönkadulla.


– Helsingissä ei ollut samanlaisia todella suuria bordelleja kuin vaikkapa Pariisissa, jossa saattoi olla kymmenittäin naisia myymässä seksiä. Helsingin bordellit olivat tyypillisesti muutaman huoneen asuntoja, joissa työskenteli kenties kolme tai neljä prostituoitua.

1800- ja 1900-lukujen taitteessa seksiä myytiin myös ravintoloissa, jotka paikoitellen muistuttivat bordelleja. Naisten palveluita pystyi ostamaan etenkin vilkkaissa keskikaupungin ravintoloissa, kuten Königissä ja Kappelissa.

– Prostituutiota pyrittiin kontrolloimaan ja ravintolat joutuivat raportoimaan viranomaisille henkilökuntansa. Listassa oli tarjoilijoiden ja hovimestareiden lisäksi prostituoituja. He olivat ikään kuin osa henkilökuntaa.

Seksiä kaupiteltiin myös yleisissä saunoissa. Tikka kertoo, että tietyt ammattiryhmät, kuten ompelijattaret ja saunojen kylvettäjät saattoivat ajautua helposti prostituoiduiksi.

Vaikka 1800-luvun lopulla prostituutio sallittiin, paritus oli silti rikos. 1880-luvulla julkisuutta sai Makoffskin pariskunta, jota syytettiin parituksesta omistamissaan saunoissa. Venäläiset upseerit, kauppiaat ja liikemiehet juhlivat saunoissa prostituoitujen kanssa ja hörppivät samppanjaa. Josef Makoffski tuomittiin kuritushuoneeseen, mutta hänen puolisonsa ehti poistua maasta ja vältti tuomion.


Kaikkein köyhimmät naiset eivät päässeet edes bordelleihin tai ravintoloihin, vaan myivät itseään kaduilla.

– Jos naisella oli avioton lapsi, hänen oli vaikea päästä naimisiin tai saada palveluspaikkaa. Hän joutui pahimmassa tapauksessa myymään itseään kaduilla. Maalta muuttaneet naiset tippuivat helposti tyhjän päälle ja prostituutio oli monelle ainoa vaihtoehto.

 

Ylioppilaat hakivat ravintolasta rohkaisua ja sieltä lähdettiin porukalla nauttimaan bordellin iloista.

Prostituoitujen asiakkaista Tikka nostaa esiin kolme ryhmää. Helsinkiin saapui venäläisiä sotilaita, jotka olivat yksinäisiä ja kaukana kotoa. Heillä oli myös maksukykyä. Merimiehet ovat perinteisesti olleet bordellien vakioasiakkaita.

– Ylioppilaat oli yksi asiakasryhmä. He olivat nuoria ja perheettömiä. Monet olivat muuttaneet maakunnista isoon kaupunkiin ja houkutukset olivat suuria. He hakivat ravintolasta rohkaisua ja sieltä lähdettiin porukalla nauttimaan bordellin iloista.


Sallittu prostituutio loppui vuonna 1908, kun naisasialiikkeet vastustivat sitä voimakkaasti. Mutta eivät prostituoidut silti mihinkään kadonneet. Vielä kieltolain aikaan 1920-luvulla Töölössä oli suosittu bordelli Museokadun ja Oksasenkadun kulmassa.

– Sitä kutsuttiin Suomen Reeperpaaniksi. Kerrotaan, että ikkunoissa oli punaisia lyhtyjä, jotka houkuttelivat asiakkaita. Kieltolain aikaan salakapakka ja bordelli olivat käytännössä sama asia. Ei ollut kapakkaa, josta ei olisi voinut ostaa seksiä.

Toisen maailmansodan jälkeen prostituoitujen määrä romahti.

– Monta vuosikymmentä oli aika hiljaista ja oikeastaan vasta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen tuli uusi piikki, kun idästä saapui prostituoituja.


Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt