Kotimaa

Huumediileri marssi Ella Grönroosin päihde­asemalle ase kourassa: ”Missä on se akka, joka vie multa asiakkaat”

Julkaistu:

Sisustustaiteilija ja kosmopoliitti Ella Grönroos sai 70-vuotiaana suuren näyn.
Huumeet eivät olleet 1960-luvun Suomessa mikään uusi asia. Sitä ei vain pidetty nuorison laajamittaisena vitsauksena, vaan asia koski pikemminkin vanhoja sotamiehiä ja hienostorouvia ”yläluokkaisine morfinismeineen”.

Nuorten parissa lähinnä haisteltiin tinneriä. Ongelmat olivat vielä pieniä.

Vuonna 1968 tämäkin muuttui. Muiden virtausten mukana tuli myös laajamittaisempi nuorten huumeidenkäyttö.

Elokuvateatteri Bio-Bion edustalla pyörivät nuoret psykedeelien, Ruttopuistossa ja Erottajalla heroiinin ja amfetamiinien käyttäjät. Heidän joukkoonsa astui Ella Grönroos, 70.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

”Ella, Ella, Ella”, nuoret huusivat kun Grönroos saapui Bio-Bion eteen tapaamaan näitä.

Grönroos oli sisustustaiteilija, jolle ovet aukesivat. Teostaan Suomalaisia koteja varten hänelle esittelivät kotinsa muun muassa Ester ja K. J. Ståhlberg, Aino ja Jean Sibelius sekä Marjatta ja Mika Waltari.

Kielitaitoisen Grönroosin yhteydet eivät rajoittuneet kotimaahan. 1960-luvun alussa hän oli ollut päivällisillä presidentti John F. Kennedyn kanssa.


70-vuotiaana Grönroos sai näyn: Jumala kutsui häntä nuorisotyöhön.

Toimittaja, teologi Tapani Ruokanen kertoo Grönroosin elämästä historiikissaan Kun huumeet tulivat Helsinkiin. Vihreän keitaan tarina.

Grönroos kasvoi sortovuosien aikana yhdeksänlapsisessa perheessä Vaasassa. Ella halusi niukkuudesta maailmalle ja lähti Pietariin. Siellä hän työskenteli kotiapulaisena upseeriperheissä ja tutustui kaupungin seurapiireihin.

Vuoden 1917 vallankumousta Grönroos kutsui myöhemmin elämänsä ensimmäiseksi vallankumoukseksi. Sen mullistuksissa hän yritti lähinnä selvitä hengissä. Lopulta Grönroos onnistui pelastautumaan vallankumouksen ja nälänhädän keskeltä itsenäistyneeseen Suomeen, 34-kiloiseksi laihtuneena.

Kielitaitoisena hän sai paikan liike-elämästä ja meni naimisiin. Vihkimisen jälkeen mies paljastui alkoholistiksi. Miehen velat johtivat liiketoiminnan romahtamiseen ja avioero tuli pian lapsen syntymän jälkeen.

Grönroos matkusti Englantiin opiskelemaan taidetta ja kieltä. Suomeen palattuaan hän tapasi huolettoman laulajan, rakastui, meni uudelleen naimisiin ja sai toisen pojan. Hänellä oli jo suhteita, joiden turvin saattoi ryhtyä välittämään taidetta.

Tämäkin mies osoittautui hulttioksi. Mies juopotteli vaimonsa rahoilla, kunnes Grönroos menetti liikkeensä. Pari erosi seitsemän vuoden avioliiton jälkeen.

Grönroos aloitti liiketoiminnan uudelleen, vaurastui ja alkoi liikkua Helsingin seuraelämässä.

Grönroosin elämän toinen vallankumous syttyi 1930-luvulla, kun hänen ranskanopettajansa kutsui hänet kristillisen Oxford-ryhmän kokoukseen. Kolmas liittyi sekin hengellisyyteen. Sen seurauksena syntyi kristillistä päihdetyötä tekevä yhdistys Vihreä keidas, Ruokanen kertoo.


Grönroos oli matkoillaan nähnyt sen, mikä suomalaisia nuoria vielä odotti. Ja antanut huumeille suurimman uhrin, oman poikansa.

Yhdistyksen avulla hän halusi tarjota nuorille paikan, johon mennä juomaan teetä ja keskustelemaan. ”Jeesus-baari” houkutteli pian kymmeniä nuoria illassa. Nuoria haettiin kaduilta ja heiltä käytiin katsomassa vankiloissa. Nuorille perustettiin asuntola ja yhdistyksen aktiivit ottivat näitä jopa luokseen asumaan.

Ruokasen mukaan Grönroos oli voimakastahtoinen kosmopoliitti peloton taistelija. Hän tapasi Grönroosin 1970-luvun alussa.

– Hän oli visionääri, joka halusi lietsoa nuoria liikkeelle, Ruokanen kuvaa Grönroosia IS:lle.

Pelottomuutta Grönroos osoitti esimerkiksi silloin, kun huumeidenvälittäjä marssi Vihreälle keitaalle ja veti aseen esiin. ”Missä on se akka, joka vie multa asiakkaat”, mies kysyi.

– Minä se olen, Grönroos sanoi astuessaan esiin.

Mies ei ampunut.

Grönroos kuoli vuonna 1973. Hän testamenttasi asuntonsa peruspääomaksi perustamalleen yhdistykselle, jonka tulevaisuuden turvaksi perustettiin säätiö.

Yhdistyksellä on yhä kohtaamispaikka Helsingin Mäkelänkadulla. Tarjolla on teetä ja keskusteluapua, niin kuin 1960-luvullakin.

Sekä aamiaista ja lahjoitusvaatteita, neuvontaa Kelan kanssa asiointiin, ehtoollistakin. Asiakkaita käy päivittäin kolmisenkymmentä.

– Olemme luoneet ilmapiirin, jossa levottomasta elämästä tulevat asiakkaat saavat hetken levähtää, toiminnanjohtaja Ulla Hyttinen sanoo.

Hänen työhuoneensa seinällä komeilee Ella Grönroosin kuva.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt