Kotimaa

Kun Suomi kokeili kesäaikaa 1942, Orimattila piti viisarit omassa ajassa – ”Olemme jääräpäisiä hämäläisiä”

Julkaistu:

Kellojen siirto
Vuonna 1942 Orimattilassa näki ilmoituksia, joissa kerrottiin tilaisuuden alkavan kello 12 ”Orimattilan aikaan”. Juttu on julkaistu alun perin Ilta-Sanomissa 2. huhtikuuta 2017.
Keskustelu kellojen siirrosta käy taas kuumana, kun EU:ssa kaavaillaan jäsenvaltioille vapaita käsiä aikavyöhykkeestä päättämiseen ja kellojen siirron lopettamiseen.

Ilta-Sanomat kertoi vuosi sitten keväällä, miten Päijät-Hämeessä sijaitseva Orimattila oli kesällä 1942 kuin pieni gallialainen kylä keskellä kesäajasta hullaantunutta Suomenmaata.

Suomessa päätettiin kokeilla ensi kertaa kesäaikaa. Kellon viisareita piti siirtää tunnin eteenpäin.

Orimattilassa kyti kapina.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Maanviljelijät pitivät kesäaikaa hömpötyksenä. Kellojen siirtely haittaa maataloutta, isännät puhisivat.

Juha Itkonen puolustaa kesäaikaa ja valoisia iltoja – kuuden viikon päästä koittaa ”vuoden kamalin viikonloppu”

Isännät pitivät kapinakokouksia eri puolilla pitäjää. Lopputuloksena oli yksimielinen päätös noudattaa vanhaa aikaa.

Maatalousvaltaisessa Orimattilassa isäntien päätöksestä tuli koko kunnan päätös.

– Olemme jääräpäisiä hämäläisiä, emme lähde mukaan muiden hullutukseen, Kyllikki Niklander selittää.

Hän oli kesäaikakapinan aikaan 12-vuotias.


Haittaa lehmille

Orimattilassa isännät motkottivat, että kesäajasta on haittaa niin karjanpidolle kuin viljelyksille.

Lehmien sisäinen kello menee sekaisin, jos lypsäjä ilmestyy navettaan aamulla tunti etuajassa.

Haittaa kesäajasta on myös viljan viljelylle ja niittotöille.

– Aamulla on kastetta maassa. Ei voi lähteä liian aikaisin heinätöihin, 89-vuotias maanviljelijä Veikko Viljanen perustelee.

Orimattila jäi noudattamaan omaa aikaansa.

Vauva.fi-sivuston keskustelijalta hulvaton ehdotus vääntöön kellojen siirrosta – UTC +2,5: ”Jättäisin siihen”

Eri aikavyöhyke piti ottaa huomioon ilmoittelussa.

– Jos oli isomman alueen tilaisuus, kellonajan perässä oli maininta, että Orimattilan aikaan, pitäjäseuran veteraanipuheenjohtaja Erkki Ranta kertoo.

Ranta oli kapinavuonna 6-vuotias.

– Muistan vuodesta 1942 vain, että elettiin sodan melskettä. Leikimme sisaren kanssa pihalla ja pelkäsimme desantteja.

Haasteita matkustajille

Ranta arvelee, että maatalousvaltaisessa Orimattilassa moni on voinut olla autuaan tietämätön koko kesäajasta.

– Televisiota ei tuohon aikaan ollut ja radioitakin oli harvassa talossa, lehtiä ei tullut moneen kotiin.

Bussi- ja junayhteyksiin omalla aikavyöhykkeellä eläminen toi omat metkunsa.


Tuohon aikaan Orimattila oli Loviisan-Lahden-junayhteyksien varressa. Kerran päivässä kulki juna molempiin suuntiin.

Etelästä tullut junamatkustaja saattoi hieraista Orimattilan asemalla silmiään, kun hän katseli aseman kellosta, että kello on vähemmän kuin Loviisasta lähtiessä.

– Jos oli sovittu tapaaminen vaikka Lahdessa, piti muistaa lähteä tuntia aikaisemmin, ettei myöhästy, Kyllikki Niklander muistelee.

Vanha kapinahenki kyti Orimattilassa pitkään. Moni oli sitä mieltä, että kesäaika on turhaa vouhotusta.

Veikko Viljanen muistaa, miten yksi isäntä ei suostunut siirtämään kello tunnilla eteenpäin, kun kesäaika otettiin maassa virallisesti käyttöön.

– Hänen rouvansa myöhästyi yhdestä kokouksesta. Rouva marmatti, että miksi te olette menneet hyväksymään tilit ennen hänen tuloaan, Veikko Viljanen muistelee.

”Yövuorossa piti kääntää 7 erilaista kelloa”: Eri alojen ammattilaiset kertovat mielipiteensä talvi- ja kesäajasta

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt