Kotimaa

Syyte: Äiti sepitti pojalleen sairauksia ja teetti tälle kivuliaita hoitoja – Kokenut psykologi: ”Lääkärit luottavat vanhempien kertomuksiin”

Julkaistu:

Nelikymppisen äidin epäillään sepittäneen sairauksia pojalleen vuosikaudet, jotta saisi enemmän huomiota. Hänen epäillään kärsivän äärimmäisen harvinaisesta välillisestä Münchausenin syndroomasta.
Keski-Suomen käräjäoikeudessa käsitellään poikkeuksellista pahoinpitelytapausta.

Nelissäkymmenissä olevan äidin epäillään keksineen pienelle pojalleen sairauksia siinä määrin, että poikaa on paitsi tarpeettomasti lääkitty lastenreuman ja epilepsian vuoksi, hänelle on myös laitettu nenämahaletku. Lisäksi äidin epäillään pitäneen poikaa turhaan pyörätuolissa vuosien ajan.

Lue lisää: Syyte: Äiti keksi pienelle pojalleen oireita vuosien ajan – lasta vietiin turhaan pyörätuolissa, pantiin letkuihin, nukutettiin 20 kertaa

Oikeuskäsittely on kesken, mutta äidin epäiltynä motiivina on Münchausen by proxy, mikä tunnetaan myös välillisenä Münchausenin oireyhtymänä.

Psykologi tietää vain yhden aiemman tapauksen

Välillinen Münchausen on läheistä sukua Münchausenin oireyhtymälle, josta kärsivät teeskentelevät sairauksia saadakseen itselleen huomiota.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Välillisessä Münchausenissa pyrkimys on sama, mutta sairauksia ei sepitetä itselle vaan jollekulle läheiselle.

– Yleensä se on vanhempi, joka sepittää tai jopa aiheuttaa sairauden oireita lapselleen. Välillinen Münchausen voi kuitenkin ilmetä myös suhteessa muuhun läheiseen, potilaaseen tai vaikka lemmikkieläimeen, kertoo psykologi Jaana Haapasalo.

Oireyhtymä on äärimmäisen harvinainen ja huonosti tunnettu. Ulkomaisessa tutkimuskirjallisuudessa arviot sen vuosittaisesta ilmenemisestä vaihtelevat 0,4–2 tapauksesta 100 000 lasta kohti.

Suomesta ei vastaavia tutkimuksia tai tilastoja ole, sanoo Haapasalo.

– Lääkäri tai psykologi voi tehdä uransa ilman, että törmää yhteenkään tapaukseen.

– Minäkin olen työskennellyt 34 vuotta psykologina ja olen kuullut vain yhdestä tapauksesta, jossa epäily välillisestä Münchausenista eteni oikeuteen. Se oli 1990-luvun puolivälissä.


Ei epäillä ensimmäisenä

Tyypillisesti välillisestä Münchausenista kärsivä vanhempi vie lastaan useille eri lääkäreille ja eri sairaaloihin, jolloin lapsen hoitohistoria hämärtyy.

Näin lapsi saattaa saada hoitoa vakaviinkin sairauksiin, vaikka olisi todellisuudessa terve.

– Lääkärit luottavat vanhempien kertomuksiin, tietenkin. Kun vastaanotolle tulee lapsestaan huolestunut vanhempi, niin ei siinä ensimmäisenä epäillä, että tuolla on varmaan Münchausen.

– Ei siis ole yllättävää, että asian huomaaminen voi kestää vuosia. Vasta sitten, kun ”oireet” eivät parane hoidoilla tai vanhempi kertoo oireista ristiriitaista tietoa, hälytyskellot saattavat soida.

Haapasalo sanoo, että välillinen Münchausen voi kuitenkin ilmetä jo raskausaikana niin, että äiti sepittää itselleen raskausajan oireita.

– Oireiden sepittäminen kertoo siitä, että kiintymyssuhteen muodostamisessa tulevaan lapseen on jo ongelmia.

Miten oireyhtymä syntyy?

Haapasalo kertoo ulkomaisissa tutkimuksissa olevan viitteitä siitä, että oireyhtymästä kärsivät ovat olleet itse lapsena välillisen Münchausenin kohteina.

– He saattavat sitten aikuisina toistaa traumaansa ja antavat vahingon kiertää omalle lapselleen.

Oireyhtymästä kärsivät ovat kenties myös kokeneet lapsuudessaan, että sairastelulla on myönteisiä seurauksia. Sairaana he ovat voineet välttyä ruumiilliselta pahoinpitelyltä tai saada osakseen huomiota, jota eivät muuten ole saaneet.

Aikuisina he sitten hakevat samaa myönteistä kokemusta selittämällä, että heidän oma lapsensa on sairas.

On korostettava, että nämä eivät ole aukottomia selityksiä välillisen Münchausenin synnylle, sillä oireyhtymästä ja sitä sairastavista tiedetään lopulta kovin vähän.

– Ei ole edes varmaa, missä määrin siitä kärsivät ymmärtävät sepittävänsä lastensa sairaudet ja missä määrin he itsekin pitävät niitä totena.

Voiko oireyhtymää hoitaa?

Yleensä oman lapsen sairastuttaminen kiistetään jyrkästi. Vedenpitäväkään todistusaineisto ei välttämättä saa heitä tunnustamaan.

– Eräässä ulkomailla tapahtuneessa jutussa vanhempi päätyi itsemurhaan, kun hänelle näytettiin videokameran kuvaa hänestä itsestään myrkyttämässä lastaan.

Tämän vuoksi oireyhtymän ei voi juuri hoitaa. Terapeuttinen työ on turhaa, jos potilas pitää itseään terveenä ja kaikkea todistusaineistoa mielenterveyden häiriöstä keksittynä.

– Paras keino, mikä tulee mieleen, on tällaisten tapausten ehkäisy lastensuojelulla niin, ettei traumaa pääse kehittymään.

Kirjalliset lähteet: Jaana Haapasalo: Valhe, emävalhe ja pseudologia phantastica – patologinen valehtelu teeskentelyhäiriöissä (Duodecim)

Kuka Münchausen?

  • Münchausenin oireyhtymä on nimetty saksalaisen Rudolf Erich Raspen tarinoiden hahmon, paroni Von Münchausenin mukaan.
  • Valehtelijaparoni Von Münchausen oli legendaarinen tarinaniskijä, joka kertoi käyneensä Kuussa kuumailmapallolla, näännyttäneensä karhun nälkään pitelemällä sitä kiinni käpälistä ja nostaneensa itsensä ilmaan hiuksista.
  • Paronin hahmo pohjautui löyhästi oikeasti eläneeseen aateliseen.