Kotimaa

Kiltti ja sivistynyt lääkärimies muuttui vihaiseksi pettäjäksi – näin puolisoon hiipinyt muistisairaus teki Mairen perhe-elämästä täyttä tuskaa

Julkaistu:

Mairen maailma romahti, kun fiksu ja kiltti lääkärimies alkoi käydä vieraissa ja otti nyrkit avuksi.
Eläkkeellä olevan Mairen (nimi muutettu) mies sairastui työikäisenä frontaaliseen eli otsalohkodementiaan. Fiksusta, kiltistä ja sivistyneestä lääkäripuolisosta tuli jo ennen diagnoosia aggressiivinen ja pahasuinen.

Omien kokemustensa takia Maire haluaa auttaa muita.

Väkivalta oli aluksi henkistä ja kohdistui etenkin puolisoon.

– Jos esitin mielipiteeni jostain asiasta, hän saattoi sanoa, että ota pyssy ja ammu itsesi, Maire kertoo.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Mies muuttui niin paljon, että vaimo alkoi pelätä kotona. Hän muutti hetkeksi pois.

Diagnoosi viivästyi todennäköisesti lääkäripuolison työn tuoman aseman ja älykkyyden takia. Kun tieto sairaudesta saatiin, se oli vaimolle helpotus.

– Muutin takaisin kotiin ja ajattelin, että hoidan omani loppuun asti.

Arkea tieto puolison vakavasta sairaudesta ei kuitenkaan muuttanut. Miehen käytös paheni. Hän ei missään vaiheessa tuntenut olevansa itse sairas eikä myöntänyt tilaansa. Hän piti läheisiään hulluina.

Erityisen kova pala miehelle oli se, että vaimosta tehtiin hänen edunvalvojansa, niin kuin yleinen käytäntö on.

– Kun kävelin aamulla töihin, hän ajoi autolla vieressä ja huuteli ikkunasta minua menemään pankkiin ja perumaan paperit. Kotiinpaluu pelotti hirveästi, sillä en tiennyt, mikä siellä odotti. Aina piti katsoa, että on avaimet ja kännykkä taskussa sisälläkin ja etten vain jää minnekään loukkuun.

Lue lisää: Hoitajat kokevat vanhustyössä väkivaltaa niin paljon, että tutkijatkin yllättyivät – ”Täysin arvaamatta asiakas tarttui kurkusta”

Miehen aggressiivisuus muuttui myös fyysiseksi. Hän saattoi olla nyrkit pystyssä vastassa estämässä vaimoaan kulkemasta. Kerran hän yritti lyödä tätä puhelimella, mutta vielä kotona asuva nuorin lapsi tuli väliin. Mies, joka oli aiemmin ollut hyvä isä, kävi käsiksi poikaansa.

Lapsille tilanne oli karmea. He olivat huolissaan paitsi isästään, myös äidistään.


Yksi kipeimmistä asioista koko perheelle, mutta etenkin Mairelle, oli se, että lääkärinoikeutensa menettänyt, työkyvyttömyyseläkkeelle joutunut puoliso purki energiaansa alkamalla käydä ulkona.

Hän saattoi autoilla lavatansseihin kuutena iltana viikossa.

– Omien sanojensa mukaan hän oli ainakin maailman paras tanssija, jos ei voinut enää olla lääkäri.

Puku päällä fyysisesti hyväkuntoinen, aiemmin liikuntaa paljon harrastanut mies pystyi antamaan itsestään tuntemattomille vetävän vaikutelman. Hän sai iskettyä naisia, vaikka keskustelutaito alkoi taantua lapsen tasolle.

– Seuraavana päivänä hän sitten kertoi minulle ja pojalle yksityiskohtaisesti aamupalapöydässä, mitä hän oli tehnyt ja kenen kanssa. Minun maailmani romahti monta kertaa.

Miehen uskottomuudesta huolimatta Maire ei harkinnut avioeroa. Jälkikäteen hän on kuitenkin ihmetellyt, miten jaksoi maanista, lapsen ja murrosikäisen tasolle taantunutta, pelottavaa puolisoaan.

– Se oli rajua elämää. Rukoilin joka ilta Jumalalta voimia kestää seuraava päivä.

Tilanne paheni lopulta niin, että mies vietiin hoitoon pakkohoitomääräyksellä. Hänen katsottiin olevan vaaraksi itselleen ja muille.

Maire on edelleen pahoillaan siitä, että etenevästä muistisairaudesta kärsivä puoliso laitettiin psykiatriselle osastolle.

– Muistisairaat tarvitsevat tutun ja rauhallisen ympäristön. Hoidossa on ihan eri tavoitteetkin kuin psyykkisesti sairailla.

Dementiayksiköstä mies laitettiin Mairen mukaan pois tämän käytyä käsiksi toiseen potilaaseen. Samalla osastolla hoidossa ollut naapurinmies oli ihmetellyt ääneen, miksei tuttu ihminen sano mitään muuta kuin joo.

Mairen puoliso hermostui ja otti nyrkit avuksi.

– Hän oli niin turhautunut siitä, että sanat ja niiden merkitykset katosivat. Hoitajat myönsivät myöhemmin, että heidän olisi pitänyt hallita tilanne paremmin.

Miehellä oli samanlaisia ongelmia myös psykiatrisella puolella.

– Kyllä me itkimme perheen kanssa, että eikö ole mitään paikkaa, missä hänen olisi hyvä.

Lue lisää: Voiko alkavan muistisairauden huomata itse? Nämä 5 merkkiä saattavat paljastaa muistisairauden

Mairen puolison kuolemasta on nyt kymmenen vuotta. Pääosin vaimo muistaa sen, mitä puoliso oikeasti oli: fiksu, kiltti ja sivistynyt.

– Mutta unta näen sekä siitä sairaasta että oikeasta ihmisestä.

Omien kokemustensa takia Maire haluaa auttaa muita samassa tilanteessa olevia. Hän on yksi Muistiliiton anonyymeista Vertaislinja-puhelinpalvelun vapaaehtoisista.

Hän haluaa auttaa myös sairauden alkuvaiheen vaikeuksissa, ennen kuin diagnoosia on vielä saatu.

– Silloin voi tulla jopa olo, että olenko minä itse tässä se outo. Moni ehtii ottaa avioeron.

Haastateltava ei läheisten suojelemiseksi esiinny jutussa omalla nimellään. Onko sinulla kokemuksia siitä, että muistisairaus muuttaa lähiomaisesi täysin? Kirjoita kokemuksistasi: simo.holopainen@iltasanomat.fi

Neuvoja pärjäämiseen

Ilta-Sanomat uutisoi aiemmin, että väkivallan yleisyys vanhustyössä yllätti jopa tutkijat. Usein kyse on muistisairaista. Heidän potilasjärjestönsä korostaa kunnioittamista ja kuuntelua.

1. Kunnioita paitsi sairastunutta itseään, myös hänen reviiriään. Vaikka muistisairas ei pystyisi enää ilmaisemaan itseään kunnolla, niin kunnioittavaan kahden ihmisen väliseen kohtaamiseen kuuluu esimerkiksi koputus toisen huoneeseen mentäessä. Myös vieraaksi koetun henkilön kosketus lupaa kysymättä voi muistisairaasta tuntua todella uhkaavalta.

2. Ota vastaan muistisairaan tunteita. Esimerkiksi, jos sairastava mieltää olevansa 60-luvun työpaikassaan ja tuntee kiirettä lähteä kotiin perheen luokse, on hedelmällisempää istua hetkeksi alas, kuunnella ja luovia tilannetta siitä, kuin alkaa jankata, että sinä asut nyt täällä hoivakodissa ja nyt pitäisi lähteä syömään. Konfliktitilanne tulee usein siitä, että hoitaja elää tässä hetkessä, mutta muistisairas menneisyydessä.

3. Kuuntele ja muistele. Vaikka kuinka tuskastuttaisi kuunnella samaa juttua päivästä toiseen, tee se. Muistisairaalle vanhat tapahtumat ovat tärkeitä, eikä hän muista kertoneensa samaa tarinaa hetkeä aikaisemmin. Kohtaamisessa helpottaa sairastuneen elämänhistorian tunteminen. Se auttaa täydentämään muistoja, kun sanat puuttuvat.

Lähde: Muistiliiton projektikoordinaattori Mailis Heiskanen
Jokainen muistisairasta omaistaan hoitava tarvitsee tukea. Sitä saa esimerkiksi Muistiliiton Vertaislinja-tukipuhelimesta vuoden jokaisena päivänä klo 17 - 21 numerossa 0800 9 6000. Soittaminen on maksutonta. Puheluihin vastaavat kokeneet ja koulutetut omaishoitajat.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt