Kotimaa

Jörn Donnerin kommentti: Ruotsi edustaa parasta, mitä Euroopalla on tarjota

Julkaistu:

Suomi on ainoa maa Ruotsin ulkopuolella, jossa Ruotsin vaalituloksella on merkitystä. Suomalaisten valinnoilla ei taas ole suurempaa vaikutusta Ruotsin päätöksentekoon, kirjoittaa Jörn Donner.
Suomi on ainoa maa Ruotsin ulkopuolella, jossa Ruotsin vaalituloksella on merkitystä. Kun Ruotsissa ja Suomessa äänestettiin EU-jäsenyydestä, unionin suomalaiset vastustajat olivat vakuuttuneita Ruotsin ei-tuloksesta. Siksi he yrittivät viivästyttää Suomen äänestystä myöhemmäksi kuin Ruotsin. Pieleen meni niin Suomen kuin Ruotsin osalta.

Suomalaisten valinnoilla ei taas ole suurempaa vaikutusta Ruotsin päätöksentekoon, jollei huomioida Nato-kipuilua. ”Jos yksi liittyy, liittyy toinenkin.” Silti edes Ruotsin eloisan poliittisen kentän propaganda ei ole saanut minua vakuuttuneeksi siitä, että se toinen todella seuraa perässä. Niinistö seurustelee vilkkaasti Putinin kanssa ja molemmat vakuuttelevat keskinäistä ystävyyttä. Samalla työnnetään huomaamattomasti sivuun Nato-kysymys, joka jää keräämään pölyä Suomen osalta. Mitä Ruotsiin taas tulee, yli kahdensadan vuoden puolueettomuus on iso historiallinen painolasti.

Suomen asevelvollisuusarmeija ja Ruotsin kalusto. Näin se menee.

Olen tarkkaillut Ruotsin vaaleja ulkopuolisena sekä läheltä että kaukaa. Suurin osa nykyisistä ruotsalaisista ei ollut edes syntynyt, kun kiinnostuin vaaleista syksyllä 1973. Vanha kuningas kuoli. Norrmalmstorgin panttivankidraaman jälkeen Olof Palme lupasi suorassa lähetyksessä lisää poliiseja. Valtiopäivät antoi Palmelle jatkoajan pääministerinä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Noina aikoina ja vielä pitkän sen jälkeenkin sosiaalidemokraatit olivat syvästi huolissaan siitä, että kannatus sukeltaisi katastrofaaliseen 40 prosenttiin. Kansankodin perustajat uskoivat vakaasti, että toki heidän oli saatava jatkaa. Sille tuli loppu vuonna 1976.

Nyt, kuten aina ennekin, politiikassa puhutaan ryhmittymien tasapainosta – sillä ehdolla, ettei ruotsidemokraatteja lasketa. Joka viides ruotsalainen vastaantulija (ei tosin Tukholman Strandvägenillä) voisi ajatella äänestävänsä ruotsidemokraatteja. Niin ruotsidemokraatit kuin vasemmisto kantavat menneisyyden taakkaa, mutta se ei tunnu estävän yhteistyötä. Löfvénin hallituksen kihlat vasemmiston kanssa ovat tämän todistaneet.

Käsitykseni mukaan ruotsidemokraateissa on kysymys puolueen profiiliin liittyvästä suuresta väärinkäsityksestä siitä, mikä on ruotsalaisuudelle ominaista. Kyse on kateudesta ja epäluulosta. Pois minun tontiltani.

Puolueen vertaaminen oikeistopopulisteihin muissa maissa on hyödytöntä. Unkarin Fidesz aloitti vuonna 1989 liberaalina ja koko maailmalle avoimena puolueena, mutta muuttui autoritääriseksi isännäksi. Perussuomalaiset otettiin hallitukseen vuonna 2014, mutta nyt heitä katsovat kieroon niin äänestäjät kuin hallituskumppanit ulkoministeri Soinin levittämän abortinvastaisen propagandan takia. Ministerikollegat antavat hänelle luvan mielipiteisiinsä, koska pelkäävät menettävänsä enemmistön eduskunnassa.

Ruotsidemokraattien asenteet ovat silti tyypillisiä oikeistopopulisteille Euroopassa: ollaan vastavoima ”eliitille” ja pelätään kansallisen identiteetin menettämistä tai rapautumista – vaikka tuon identiteetin ydin on epäselvä.

Ruotsidemokraatit olisi helppo jättää syrjään ja rakentaa toimiva hallitus sosiaalidemokraattien ja kokoomuksen sekä yhden tai kahden halukkaan tukipuolueen varaan. Kyselin usein Ruotsin poliittisilta piireiltä, miksei näin voisi tehdä. Vastaus oli ”siksi”.

Olen puhunut tuon yhteistyön puolesta neljä vuosikymmentä, mutta vaaka kallistuu herttaisen epäsopuisasti joka kerta joko porvareihin tai sosiaalidemokraatteihin. Luovilla aloilla katsotaan vasemmalle. ”Links wo das Herz schlägt”, kuten saksaksi sanotaan. Mutta ei edes niin kutsuttu älymystö ole aina vasemmistolaista. Minun on olla vaikea nähdä todellista eroa Carl Bildtin ja Göran Perssonin välillä. Mikä onnistui Saksassa, vaikuttaa olevan poissuljettua Ruotsissa.

Rikkaat ovat rikastuneet, mutta se ei tarkoita automaattisesti köyhien köyhtymistä. Myös Ruotsi on rikastunut, mutta rikkauksien takana kummittelee muisto vanhasta Ruotsista, joka kuihtuu päivä päivältä. Viidesosa väestöstä on ulkomaalaissyntyisiä ja kansankodista on tullut yksityistetty varjo entisestä.

Välillä minut valtaa tunne mediahysteriasta, jolla ei ole vastinetta kansan parissa. Dramaattisista tapahtumista ja maahanmuuttajataustaisista rikoksista huolimatta Ruotsi edustaa parasta, mitä Euroopalla on tarjota.

Suomalaiset maahanmuuttajat todistavat vääräksi ruotsalaisten poliitikkojen aikoinaan toisteleman mantran siitä, että maahanmuuttajat ja pakolaiset saadaan kotoutettua nopeasti. Vaikka puoli vuosisataa on mennyt, Suomesta tulleita ei ole kaikin osin istutettu osaksi yhteiskuntaa. Ruotsalaiset, niin maan rajojen sisällä syntyneet kuin muualta tulleet, löytävät tulevaisuudessa itsensä etnisesti ja kielellisesti aina vain monimuotoisemmasta Ruotsista.

Kirjoittaja on ollut mm. kansanedustaja ja Euroopan parlamentin jäsen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt