Luulitko tunnistavasi kyyn? Näiden kuvien jälkeen et ole enää varma

Katso käärmettä silmästä silmään, neuvoo asiantuntija.

Näin helppoa se ei aina ole: Kyyllä on kyyn sahalaita, ja rantakäärmeellä rantakäärmeen keltaiset täplät niskassa.

6.9.2018 18:03

Kun kohtaat käärmeen, on kaksi nyrkkisääntöä: Pelko pois. Katso sitä silmiin.

Näin neuvoo Lisse Tarnanen, käärmeharrastaja ja tietokirjailija. Hän on kollegansa Jarmo Latvan kanssa perustanut Facebookiin avoimen ryhmän Suomen käärmeet ja liskot / Apua käärmeen ja liskon tunnistamiseen, johon kuka tahansa voi lähettää kuvia kohtaamistaan kummajaisista.

Asiantuntijat kertovat, mikä siellä mateli.

Ohessa on Tarnasen ottamia kuvia. Oudon näköisiä otuksia. Kompa on siinä, että kaikilla kyillä ei ole kyyn mustaa sahalaitaa eikä kaikilla rantakäärmeillä ole rantakäärmeen keltaisia tai oransseja niskatäpliä.

–  Kirjo on laaja. Värit ja kuviot eivät aina ole varma tuntomerkki, Tarnanen sanoo.

Joskus joutuu katsomaan toisenkin kerran. Pitää malttaa mieli. Ei säpsähtelyä, ei säntäilyä. Käärmettä voi lähestyä varovasti. Se ei luontojaan hyökkää.

– Niiden tärkein aisti on hajuaisti ja näkökin on kohtalainen, Tarnanen kertoo.

Tee näin: Lähesty tuulen alta, mieluiten kohtisuoraan, liiku hitaasti, vältä äkkiliikkeitä. Älä tee lämpötilaeroa synnyttävää varjoa käärmeen päälle. Höpöttää saa, sillä käärme ei kuule.

Sitten vain katsotaan päin näköä, silmästä silmään. Kohta selviää, miksi.

Manner-Suomessa käärme on joko kyy tai rantakäärme tai vaskitsa, joka tosin ei ole käärme, vaan jalaton lisko. Kangaskäärme elää vain Ahvenanmaalla.

Aikoinaan vaskitsaa kutsuttiin kuparikäärmeeksi. Sen suomuton nahka on tasaisen välkehtivä, yleensä ruskea tai harmaa. Pää ei erotu vartalosta.

Jos se sulkee silmänsä, se on vaskitsa. Käärmeillä ei ole luomia.

Tyypillinen vaskitsa: suomuttoman sileä, välkehtivän rusehtava, pää ei erotu vartalosta, omistaa luomet eli voi sulkea silmät.

Sitten nippelitietoa. Harva tietää, että suomalainen ja ruotsalainen vaskitsa ovat eri lajeja. Raukalla ruotsalaisella ei ole korva-aukkoa, suomalaisella niitä on yksi tai jopa kaksi.

– Jääkauden jälkeen vaskitsat tulivat Ruotsiin Espanjan suunnalta, Suomeen Iranin ja Irakin, Tarnanen selittää.

Lisää nippelitietoa. Vaskitsoilla on kolme silmää, joista yksi on keskellä päälakea, ja sen kautta tehdään valon avulla elämän suuret päätökset, horroksen aikataulut ja parittelun aloittaminen.

Kun vaskitsa on suljettu pois, jäljelle jäävät kyy ja rantakäärme. Moni muistaa televisiosarjan Musta kyy.

Musta kyy, ei sahalaitaa, mutta silmä punainen ja päälaella pieniä suomuja.

Tosin:

– Meillä on paljon myös mustia rantakäärmeitä, Tarnanen sanoo.

Ei musta kyy, vaan musta rantakäärme: päälaella isoja ”mannerlaattamaisia” suomuja.

Muut kuin täysin mustat kyyt tunnetaan tummasta sahalaidasta, paitsi että ihan kaikilla sitä sahalaitaa ei ole. Nyrkkisäännön – johon on tietysti poikkeuksia, kuten poikaset – mukaan rusehtavat kyyt ovat naaraita, harmahtavat koiraita.

Sahalaitakin voi pettää.

– Rantakäärmeiden aika vaihtelevat väritykset ja pilkutukset voivat näyttää kaukaa sahalaidalta, Tarnanen varoittaa.

Sahalaitakuvioinen ilman keltaisia niskatäpliä, mutta silti rantakäärme: päässä isoja suomuja, silmässä iso musta pupilli.

Jos keltaiset niskatäplätkin puuttuvat, edessä on sekä käärme että tenkkapoo.

Nyt tullaan niihin silmiin. Laji selviää, kun oikein silmiä katsotaan.

Kyyn punaisessa silmässä musta pupilli on pystyviiva kuten kissalla. Naaraan punainen on oranssimpi, koiraan karmiininpunaisempi. Rantakäärmeen pupilli on pyöreä ja sitä ympäröi ohut keltainen rengas.

Hyvin heikko sahalaita, mutta niskassa kyylle tyypillinen valkoinen v-kuvio ja päälaella myös pieniä suomuja.

Jos käärmeellä on siniset silmät, ilmiö liittyy nahanluontiin ja liukastusnesteisiin.

Klassista sahalaitaa parempi tuntomerkki on siis viirusilmä.

Nyt menee hifistelyksi, mutta rantakäärmeellä päälaen suomut ovat isoja, kyyllä on joukossa myös pienempiä suomuja.

Ja: 90 prosentilla kyistä muodostuu valkeista suomuista ”valkoinen ylähuuli”.

Kokeneet harrastajat huomaavat myös muodon: kyy on tanakampi, rantakäärme sutjakampi. Rantakäärmeet ovat keskimäärin isompia, mutta kokoa on vaikea arvioida, jos säikähtää.

– Pelko tuo senttejä lisää, Tarnanen tietää. Yli metriset vonkaleet ovat naarasrantakäärmeitä.

Juuri nyt käärmeet liikkuvat vielä hajallaan maastossa.

– Vielä on ainakin pari-kolme viikkoa hyvää tarkkailuaikaa, Tarnanen kehuu.

Kohta alkaa kerääntyminen talvehtimiskolojen lähettyville, jotta suoja löytyy heti, kun yöpakkaset alkavat.

Talvihorros alkaa etelässä syyskuun lopussa tai lokakuun alkupuolella. Samassa kolossa voi sulassa sovussa talvehtia niin kyitä, rantakäärmeitä, vaskitsoita kuin sisiliskoja.

– Talvi on yhteinen vihollinen. Kun tulee kylmä, ne eivät enää syö, koska ruoka ei enää sulaisi.

Jos silti syö ja tulee kylmä, ehtii vielä oksentaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?