Kotimaa

Kauniin syksyn kääntöpuoli: Metsissä kuhisee poikkeuksellisen paljon verenhimoisia punkkinaaraita

Julkaistu:

Kaunis syksy antaa punkeille hyvät metsästysolosuhteet.
Metsässä liikkuu nyt poikkeuksellisen paljon verenhimoisia punkkinaaraita.

– Elokuun lopulla, kun sateet tulivat, punkit ilmestyivät kätköistään taas ihmisjahtiin, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Heikki Henttonen.

Kuuma ja kuiva kesä ajoi punkit maanrakoihin ja koloihin piiloon. Ne eivät siedä kuivuutta.

Sateiden tultua ne etsivät kiihkeästi verta. Lämpimäksi povattu syksy antaa hyvät olosuhteet jahtiin. Punkkien aktiivisuus on lisääntynyt huomattavasti.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Hän kertoo, että pieniä kiusankappaleita on liikenteellä marraskuuhun asti. Hyvällä säällä ihmiset liikkuvat enemmän luonnossa, ja altistumisriski kasvaa.

Lue lisää: Tältä punkki voi näyttää iholla – Hanna löysi inhottavan yllätyksen sisäreidestään

Punkkien on saatava veriateriansa pärjätäkseen talvesta.

– Toukka tarvitsee veriaterian muuttuakseen nymfiksi, nymfi muuttuakseen aikuiseksi nymfiksi ja aikuinen punkkinaaras tarvitsee veriaterian, että se pystyy munimaan, professori selittää.

Naaras munii 2 000–­3 000 munaa ja kuolee sen jälkeen. Pienemmät punkkikoiraat eivät tyypillisesti ime verta.

– Korkeintaan se paritellessaan imee naaraasta jotakin, kertoo professori.

Punkit talvehtivat tokkuraisina maaperän karikkeessa kuolleiden lehtien ja kasvinosien alla ja seassa. Paraikaa tutkitaan, kuinka paljon vähäluminen talvi ja kovat pakkaset häiritsevät toukkien talvehdintaa.


Syksy on diagnoosien aikaa. Viime vuoden syyskuussa diagnosoitiin THL:n tilastojen mukaan saman verran borrelioositapauksia kuin saman vuoden kesä- ja heinäkuussa yhteensä.

Professori muistuttaa, että purentahetkestä diagnoosiin voi kestää viikkoja tai kuukausia.

Suomessa elää noin 1 500 punkkilajia, joista vaarallisia ovat puutiainen ja taigapunkki. Levinneisyysalueet ovat kasvaneet viime vuosina lämpötilojen nousun myötä.

Kesällä on uutisoitu myös pelätystä hyalomma-punkista, joka voi levittää vaarallista Krimin-Kongon-verenvuotokuumevirusta.

– Se tuskin pärjää Suomen talvessa, ainakaan vielä. Ei sitä pidä vielä murehtia. Jos oikein muistan, Suomessa on tehty yhdeksän havaintoa tästä vuosien varrelta, rauhoittelee professori.

Punkilla on neljä kehitysvaihetta: muna, toukka, nymfi ja aikuinen. Jokainen vaihe kestää noin vuoden. Eri kehitysvaiheen punkit sietävät ympäristön olosuhteita eri tavoin, mikä näkyy punkkikannoissa vuoden–kahden viiveellä.

– Aikuiset pärjäävät maan raoissa ja tulevat esille, kun sateet alkaa. On hauska nähdä, onko kuivuus vaikuttanut ankarammin toukkiin, jotka on pienempiä ja herkempiä. Sehän näkyy aikuisten punkkien määrässä kahden vuoden päästä.

Valtaosa veriaterioista ei ole ihmisverta. Sen vuoksi eläinten, eritoten myyrien, kannanvaihtelut heijastuvat punkkipopulaation kokoon.

– Toukat imevät verta pikkunisäkkäiltä, erityisesti myyriltä. Nymfit ovat monipuolisimpia, ne imevät osa linnuista, osa myyristä ja osa isommista nisäkkäistä siileistä peuroihin kauriisiin asti.

– Aikuiset punkkinaaraat pyrkivät enemmän isojen nisäkkäiden perään: siiliä, kettua, jänistä, supikoiraa. Parhaiten ja eniten verta ne saavat metsäkauriista ja valkohäntäpeurasta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt