Olimme juttukeikalla Sederholmin talon vintillä, kun kuvaajallemme Gustavolle tuli yhdessä huoneessa outo olo.
Hänen henkeään ahdisti ja hän tunsi vahvasti jonkin tai jonkun läsnäolon. Kuin jokin olisi lähestynyt häntä nurkasta. Voit lukea tästä lisää pitkästä jutustamme, jossa kiersimme Helsingin Kruununhaan kummitustaloja.
Lue lisää: Kummitus säikäytti kuvaajan vintillä – ”Kuin nouseva tumma hahmo”
”Hyökkäys” tapahtui keskellä kirkasta päivää. Se sai miettimään, onko kummituksia todella olemassa.
Pohdimme asiaa järjellä työpaikalla seuraavana päivänä.
Oliko ”kummitushuoneen” syynä muita huoneita avarampi tila, huoneen pimeys vai huono ilmanvaihto? Hallusinaatio?
– Huone oli kuin kauhuelokuvassa. Ovesta tulviva valo oli todella dramaattinen. Huone oli talon sisänurkassa, jossa ilma ehkä kiersi huonommin, Gustavo järkeili.
Katsomme valokuvia huoneesta. Erityisen paljon Gustavo kiinnittää huomiota lieden edustaan. Siinä tuntui olleen selvästi jokin energia.
Hän kertoo, että lapsuuden kotitalossa Perussa oli ullakkotila, jonne hänen vanhempansa eivät mielellään menneet. Siellä oli outo tunnelma ja paikassa tapahtui kummia juttuja.
Illalla kummitusjahdissa puhuimme toisen kuvaajan kanssa omista oudoista kokemuksistamme.
Kuvaaja Seppo kertoi, että näki armeija-aikana metsäreissulla outoja asioita. Mutta hän laittaa näkynsä välittömästi ruoan, juoman ja unen puutteen piikkiin. On tieteellisesti todistettu, että väsymys ja nälkä saa näkemään ”pikku-ukkoja”.
– Näytti siltä, kuin kannot ja puut olisivat alkaneet liikkua. Ne näyttivät jo ihmisiltä tai joltain menninkäisiltä, hän muisteli.
Omat kokemukseni kummituksista olen laittanut myös aivotoiminnan katvealueiden piikkiin. Erityisesti nuorena minulla oli paljon unihalvauksia, joiden aikana kohtasin kaikenlaisia olentoja. Unihalvauksella tarkoitetaan unen ja valveen välistä tilaa, jossa henkilö on muka hereillä, mutta ei kykene liikuttamaan ruumistaan tai puhumaan.
Samalla tuttu makuuhuone täyttyy unien äänistä ja näyistä, jotka saattavat vaikuttaa todella pelottavilta. Ilmiön syntymekanismi tunnetaan huonosti, mutta on havaittu, että stressi toimii usein laukaisevana tekijänä. Unihalvaus on hyvin yleinen uneen liittyvä ilmiö, eikä se ole sairaus.
Teini-ikäisenä koin pelottavan, mutta jälkikäteen ajateltuna todella hullunkurisen unihalvauksen. Heräilin, kun kitara huoneeni nurkassa alkoi soittaa Apulannan kappaletta 0010. Kappaleessa lauletaan muun muassa ”kierrätä meidät uudestaan”.
Olen tylsä aaveiden jahtaaja, ja jokaiselle kohtaamalleni ”kummitukselle” on aina löytynyt jokin luonnollinen selitys.
Toisinaan kuitenkin tapaan ihmisiä, jotka kertovat kohdanneensa kummituksia. Usein kummitus on edesmennyt rakas, joka kertoo, että kaikki on hyvin rajan toisella puolella. Tai outo ilmestys on enkeli, joka kertoo, ettei vaikea elämäntilanne tule jatkumaan loputtomiin.
Silloin totean vain ”sillä oli sitten tärkeää sanottavaa”, enkä irvaile ollenkaan.