Kummitusko säikäytti kuvaajan vintillä? ”Kuin nouseva tumma hahmo”

Helsingin kummitusten kerrotaan ajelevan hisseillä, inhoavan diskomusiikkia ja ilmaantuvan nurkista keskellä kirkasta päivää. Kummituskierros Kruununhaassa kertoo erilaisista ihmiskohtaloista.

26.8.2018 10:15

Kurkistan aidanraosta suoraan pihaan. Näkyykö ruiskumestari Alexander Wickholmin kummitus tupakalla neliskanttisella kivellä?

Aidan takana? Ruiskumestarin talossa kummittelee.

Yö piirtää pitkät varjot Helsingin Kruununhaan kaupunginosaan. Olemme lähteneet kummituskävelylle. Sillä jos haluaa uskoa, elävien krunalaisten lisäksi täällä elämöivät myös entiset asukkaat. Kaupunginosasta löytyy pianonsoittoon mieltyneitä rouvia, hisseillä huristelevia upseereja ja päiväsaikaan riehuvia räyhähenkiä.

 Läpi tuvan kuului selittämätön meteli, joka ajoi vuokralaiset pois.

Ja yksi ruiskumestari, joka mieltyi niin paljon taukokiveensä, ettei saanut kuulemma haudan rauhaa.

Wickholmin perhe. Oikealla istuu ruiskumestari Wickholm.

Kun Wickholm kuoli 1898, pihakivi siirrettiin hänen haudalleen. Sen jälkeen Ruiskumestarin talossa (kartassa kohde 1) alkoi kummittelu: läpi tuvan kuului selittämätön meteli, joka ajoi vuokralaiset pois. Vainajan tytär ymmärsi, että kivi oli tuotava takaisin pihaan. Kivi pihassa rauhoitti oudot tapahtumat.

Mutta ei lopullisesti: viime sotien aikana kruununhakalaiset pikkupojat näkivät Wickholmin hahmon tupakkatauolla pihakivellään.

Siristelen pihalle. Näkyykö sitä nyt?

Kuvaaja nostaa kameran aidan yli ja yrittää ottaa kuvia. Tämä olisi laitonta, jos kyseessä olisi elävä ihminen. Kuolleiden salakatselu on eri asia.

Kruununhaka on hiljainen ja kadut kapeita. Yöaikaan muita kulkijoita ei juuri näy. Vain yksinäinen taksi ajelee pitkin Kristianinkatua. Naapuritalon auki olevasta ikkunasta kuuluu kappale ooppera-aariaa.

Ruiskumestaria ei näy röökitauolla.

Jos katsoo kartasta, Kruununhaan kuuluisimmat kummitustalot sijaitsevat vieri vieressä, kätevän kävelymatkan päässä toisistaan.

Miksi täällä kummittelee niin paljon?

– Kruununhaan rakennukset ovat Helsingin kantakaupungin vanhinta aluetta. Nämä talot ovat nähneet paljon historiaa, kertoo uskontotieteilijä Vanessa Kairulahti.

Hän ja Karolina Kouvola ovat kirjoittaneet Helsingin kummituksia käsittelevän tuoreen käsikirjan Helsingin henget. Kairulahti on lisäksi suunnitellut Helsingin kaupunginmuseolle kummituskävelyitä.

Uskontotieteilijät Karolina Kouvola ja Vanessa Kairulahti kokosivat kirjallisen Helsingin kummituksia.

Kaupunginosa syntyi jo 1748 Suomenlinnan rakennustöiden aikaan. Kruununhaan nimi tuli kruunun hevosten paikalla sijainneesta laidunmaasta. Laitumen ja kahdeksan peltotilkun yhteyteen rakentuivat 1800-luvulle tultaessa kirkon, vallan ja yliopiston keskukset ja porvariston kivitalot.

– Kummitukset ovat jostain syystä mieltyneet jugendtaloihin. Ovatko syynä sitten leveät ikkunalaudat vai huonekorkeus, uskontotieteilijä Kouvola vitsailee arvo­alueen kalliista neliöistä.

Matka jatkuu Kulmakadun ja Kruununhaankadun kautta meren rantaan. Autio paikka virittää aistit herkimmilleen. Jokainen hiljaisempikin ääni kuuluu herkästi yössä. Tavalliseen koirantaluttajaankin kiinnittää enemmän huomiota kuin yleensä.

 Kun aviomies sai tietää syrjähypystä, hän muurasi vaimonsa seinään, jossa tämä kuihtui hengiltä vailla ruokaa, juomaa ja happea.

Rannassa Maurinkadulla seisoo goottilaistyylinen Svenska Klubbenin rakennus, joka toimii nykyään muun muassa kokous- ja juhlatilana. Uskomuksen mukaan täällä kummittelee harmaa rouva, Violet Marion McHutchen. Kertoman mukaan hänellä oli eläessään onneton romanssi autonkuljettajansa kanssa. Kun aviomies sai tietää syrjähypystä, hän muurasi vaimonsa seinään, jossa tämä kuihtui hengiltä vailla ruokaa, juomaa ja happea.

Maurinkatu 6:ssa sijaitseva Svenska Klubben näyttääkin kummitustalolta.

Naisen hahmo näyttäytyi talossa ensimmäistä kertaa 1930-luvulla. Kattokruunut helisivät ja piano soi itsestään. Kummitusta nähdään ja kuullaan yhä.

Karolina Kouvola kertoo, että rouva McHutchen oli vielä elossa, kun kummittelu alkoi. Mistä herkullinen muuraustarina on saanut alkunsa?

– Syystä tai toisesta taloon on vain haluttu liittää tämä yleiseurooppalainen tarinaperinne selittämään oudon naisen ilmaantuminen. Nämä tarinat liittyvät usein tavalla tai toisella yläluokan koteihin. Heillä oli varaa rakennuttaa ja asua muuratuissa taloissa, toisin kuin tavallisella rahvaalla, joka asui puutaloissa.

Maurinkadun kartano näyttää aivan kummitustalolta. Karulahti sanookin, että useista taloista näkee, että niihin on pakko liittyä kummitustarina.

Hän on kulkenut ympäri Helsinkiä ja mennyt taloihin, joilla on rikas ja pitkä historia. Vainu osuu usein oikeaan, ja kummien kokijoita löytyy. Vanhat rakennukset, etenkin teatterit, ovat lähes pomminvarmoja paikkoja kohdata jotain outoa, hän sanoo.

– Meillä on usein populaarikulttuurista tietty käsitys siitä, minkä näköisissä paikoissa kummittelee. Näitä ovat muun muassa vanhat kartanot ja linnat. Oleellista on, että paikkaan liittyy jokin hurja ihmiskohtalo, esimerkiksi selvittämätön henkirikos, onnettomuus tai särkynyt sydän, Kouvola jatkaa.

– Kummitustarinat ovat yhteiskunnallisia varaventtiileitä, joilla selvitellään kansallisia traumoja. Siksi kummitustarinoihin liittyvät paljon sodat, epidemiat ja onnettomuudet, Kairulahti sanoo.

Maurinkatu vaihtuu Maneesikaduksi, kun käännymme oikealle. Pohjoisrannan vilkas autotie jää taakse, suuntaamme Kruununhaan rauhallisille sivukaduille.

Pian olemme Helsingin aktiivisimmaksi kutsutun kummituksen, Päättömän Aleksin kodin edessä Meritullinkadun ja Vironkadun risteyksessä.

 Kummitus on erityisen kiinnostunut talon naispuolisista asukkaista. Ja hisseistä.

Vironkatu 1 (kartassa kohde 3) saneerattiin pari vuotta sitten asuinkäyttöön. Aiemmin talossa sijaitsivat Suomen Pankki ja Aurora Karamzinin perustama Diakonissalaitos.

Vironkatu 1

Aaveen henkilöllisyydestä ei ole varmaa tietoa. Hänen uskotaan olevan venäläinen upseeri tai merimies, joka päätyi hirttämään itsensä sydänsurujen takia.

Kummitus on ollut erityisen kiinnostunut talon naispuolisista asukkaista. Ja hisseistä.

Miespuolisen aaveen on nähty ajelevan pää kainalossa hisseissä edestakaisin. Lisäksi outo ilmiö sotkee paikkoja. Aamulla töihin palatessa tutkijat ovat löytäneet papereitaan hujan hajan työhuoneen lattialta.

”Aleksi” on myös epämiellyttävä ahdistelija. Talon naisasukkaat ovat kuunnelleet öisiä koputuksia ja kokeneet, että joku seuraa heitä suihkussa ollessa. Talosta on jopa muutettu pois kummittelun vuoksi.

Rauhallisen Vironkadun taloissa on paljon isoja huoneistoja, joista osa on remontoitu kimppakämpiksi. Yhdestä auki olevasta ikkunasta kuuluu nuorten miesten estoton kiroilu.

Snellmaninkadun yöllinen tarkkailija

Käännymme Snellmaninkadulle, jossa kolistelevat tämän tästä raitiovaunut.

Karaokeravintola Pataässä mainostaa itseään kadun varrella paikkana, jossa on ”hyvä fiilis joka päivä”. Ohikulkiessa tunnelma on mainostetun lainen, eikä humalaisia räyhähenkiä toistaiseksi näy.

Senaatintorin laidalla tulee valon ja avaruuden tunne. Tuomiokirkko hohtaa marmorinvalkoisena pimeää yötaivasta vasten.

Valtioneuvoston linna

Aukiolla on kaksi kävelymme kummituskohdetta. Valtioneuvoston linna (kartassa kohde 4) rakennettiin aikana, jolloin Helsingistä leivottiin Suomen suurruhtinaskunnan hallinnon keskus.

Keskuksen rauha järkkyi 16. kesäkuuta 1904, kun Eugen Schaumann murhasi kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin.

Senaatintorin toisella puolella on sininen kivitalo, jonka päätykolmioon on kirjattu vuosi 1757 (kartassa kohde 5).

Sederholmin talo

Päivällä kävin Sederholmin talon ullakolla, jossa kuulemma kummittelee. Tiettyyn aikaan yöstä vintiltä ja kakkoskerroksesta kuuluu selittämätöntä ryminää ja ikkunalasien helinää. Hiljainen puhelu ja huokailu kuuluu käytävillä.

Kantakaupungin vanhimmassa talossa sijaitsee nykyään Helsingin kaupunginmuseo. Talon työntekijät eivät mene ullakolle mielellään.

Vintille vievät rappuset ovat epätasaiset. On katsottava tarkkaan, mihin astuu. Ullakkohuone avautuu kynttilänvaloon. Tila on jaettu neljään huoneeseen, joiden nurkissa on vanhoja kakluuneja. Ne kertovat ajasta, jolloin ylinkin kerros oli asuinkäytössä. Tämän tästä ohi ajava ratikka huojuttaa ikkunalaseja ja talon muita rakenteita.

Täällä kummituksen uskoisi viihtyvän.

 Ihan kuin joku olisi tullut kohti huoneen nurkasta

– Olen itse kuullut täällä hiljaista laulua takasta ja nähnyt valojen räpsyvän, kertoo museossa työskennellyt Kairulahti.

Aaveen uskotaan olevan Johan Sederholm, talon rakennuttaja ja 1700-luvun Helsingin kasvuun vaikuttanut porvari. Kummittelu alkoi talossa 1980-luvulla, kun Sederholmin talossa sijaitsi raastuvan­oikeus. Työntekijät eivät uskaltaneet jäädä ylitöihin, sillä kummitus pyöritteli konttorituoleja, availi ovia ja sotki paperinippuja.

Aave on Kairulahden mukaan tyytyväinen museon väkeen mutta inhoaa naapuriravintolan diskojytkettä ja siksi häiriköi.

Kuvaaja Gustavo Alavedra tulee ullakon pimeimmästä huoneesta ja kertoo kokeneensa jotain kummallista. Tunnelma on ollut painostava. Hengitys ei kulje normaalisti ja näköhavainnot vääristyvät.

– Ihan kuin joku olisi tullut kohti huoneen nurkasta, hän kertoo.

Museon työntekijä on kokenut saman.

– Kuin nouseva tumma hahmo, hän kuvailee.

Sederholmin talon ullakon ”kummitteleva huone”.

Kun teemme videohaastattelua, mikrofoni ei toimi. Teknisille laitteille käy niin usein kummitustaloissa, sanoo Kairulahti.

– Tällaista ei ole käynyt kymmenenä vuonna, joina olen ollut töissä, kuvaaja sanoo.

Seisomme Senaatintorilla yön sakeutuessa ympärillämme. Muistelen käyntiä Sederholmin talon vintillä päiväsaikaan ja katselen yläkerran ikkunoita. Nuori pariskunta istuu penkillä, ja taksitolpan miehet odottelevat kyydin tilaajia. Viimeisetkin illanviettäjät ovat poistuneet tuomiokirkon rappusilta, eikä turistivilskeestä ole tietoakaan. Senaatintori on vanha hautausmaa, mutta haamun haamua ei näy.

 Yliluonnollisen viehätys korostuu yhteiskunnan kriisivaiheissa.

Silti tuntuu, että kummituksia on nyt kaikkialla. Henkien Helsinki -kirjan lisäksi tänä syksynä ilmestyy muitakin aavekirjoja, kuten uusintapainos Noidan käsikirjasta. Televisioon saadaan ensi vuoden puolella sarja, jossa suomalainen Aavedata-niminen paranormaalin tutkimuksen ryhmä etsii kummituksia teknisten laitteiden avulla.

”Kummitushuoneen” vanhaa lieteä ei ole hetkeen lämmitetty.

Kirjan kirjoittajat ovat huomanneet, että ihmiset kertovat nykyään vapaammin kokemuksistaan kuin ennen. Mitä yliluonnollisen trendi kertoo tästä ajasta?

– Yliluonnollisen viehätys korostuu yhteiskunnan kriisivaiheissa. Nyt elämme epävarmoja aikoja. Pelkäämme ilmastonmuutosta, mietimme mitä maahanmuutto tarkoittaa käytännössä ja elämme valeuutisten aikaa, Kairulahti sanoo.

– Kummitustarinat ovat aina olleet tapa tulkita ihmisyyttä ja mikä meistä on oikein ja väärin. Tai antaa lohtua kuolemanpelkoon. Mutta usein kyse on pelkästä viihteestä, Kouvola kertoo.

Mikä ”hyökkäsi” kuvaajan kimppuun Sederholmin talon vintillä? Lue toimittajan kommentti!

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?