Kotimaa

Ulla Appelsinin kommentti: Elokuva, joka Timo Soinin pitäisi katsoa

Julkaistu:

Suomen ulkoministeri juhlii julkisesti askelia, joita muut maat ottavat kohti sitä historiaa, jonka me olemme aikaa sitten jättäneet taaksemme, kirjoittaa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.
Vuonna 1943 ilmestyi yksi suomalaisen elokuvan klassikkoja: Hannu Lemisen Valkoiset ruusut. Se kertoo traagisen rakkaustarinan, jossa nuori Auli rakastuu hulttiomaiseen vanhempaan mieskirjailijaan Arvoon. Tämän päätarinan ohella elokuva kertoo kuitenkin myös toisen riipaisevan tarinan: Aulin ystävättären, talonmiehen tyttären Ilonan kohtalon. Hän(kin) ihastuu väärään mieheen ja tulee raskaaksi. Lapsi olisi avioton, mitä häpeää Ilona ei kestä.

Elokuva on fiktiota, mutta 1900-luvun alun Suomi, johon elokuva sijoittuu, on tältä osin totta. Sadan vuoden takainen Suomi oli äärimmäisen köyhä maa, jossa avioton lapsi tiesi sekä taloudellista että henkistä taakkaa, jota moni nainen ei pystynyt kantamaan.

Suomen ulkoministeri Timo Soini (sin) on viime aikoina ottanut näkyvästi kantaa aborttia vastaan. Soinin abortinvastaisuus ei ole uutta, se on ollut tiedossa vuosia. Uutta on se, miten vahvasti, jyrkästi ja usein hän nyt ulkoministerinä tuo kantaansa esiin. Hän on pahoitellut julkisesti, kun aborttikielto kaatui Irlannissa ja osallistunut työmatkallaan Kanadassa abortinvastaiseen tilaisuuteen.

Viimeksi Soini innostui, kun Argentiinan senaatti hylkäsi viime keskiviikkona lain, joka olisi sallinut abortin 14 ensimmäisen raskausviikon aikana. Argentiinassa abortin saa vain, jos raskaus on alkanut raiskauksesta tai raskaana oleva nainen on hengenvaarassa. Soini riemuitsi tuoreeltaan Argentiinan päätöksestä blogikirjoituksessaan. ”Eläköön elämä, vahvempi kuin kuolema”. Kirjoituksensa Soini koristi suukkohymiöllä (sic!).
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

 

Jos maassa ei ole laillista aborttia, on laiton abortti. Ja laiton abortti tappaa.

Elämään vetoaminen on abortinvastustajien pääargumentti. Mutta tätä he eivät sano koskaan ääneen: silloin kun abortti ei ole sallittu, kylvetään kuolemaa. Fakta on nimittäin tämä: jos maassa ei ole laillista ja turvallista aborttia, on laiton ja vaarallinen abortti. Laiton abortti tappaa. Se on tappanut aikanaan lukemattomia naisia Suomessa, ja se tappaa nyt Argentiinassa ja monessa muussa maassa.

Abortit eivät koskaan lopu, vaikka ne kuinka kiellettäisiin tai niitä rajusti rajoitettaisiin. On ihan turha väittää tai kuvitella muuta. On aina ollut ja tulee aina olemaan naisia, jotka tulevat tahtomattaan raskaaksi. Nainen voidaan raiskata, ehkäisy voi pettää tai sitä ei ole käytetty. Raskaus voi olla suuri terveysriski tai se voi olla jollain muulla tavalla katastrofi naisen elämässä. On tilanteita, joissa abortti on naiselle aidosti ainut oikea vaihtoehto. Kun näin on, yhteiskunnan tehtävä on huolehtia, että mahdollisimman turvallisen abortin saaminen on mahdollista.

On toki selvää, että abortti ei saa olla mikään ensisijainen keino raskauksien estämiseen. Yhteiskunnassa pitää pyrkiä mieluummin ehkäisyn kuin aborttien lisäämiseen. Vaikka abortti on yleisesti ottaen turvallinen toimenpide oikein tehtynä, siihen voi joskus liittyä terveysriskejä ja se voi olla joillekin naisille psyykkisesti vaikea kokemus.

 

Hätä, köyhyys ja paniikki ajavat naisia kellareihin käsiin, jotka eivät ole osaavia.

Suomessa aborttien vähentämisessä on onnistuttu. Vielä 50-luvulla Suomessakin tehtiin arvioiden mukaan kymmeniätuhansia laittomia abortteja, koska laillisen sai tuolloin vain ääritapauksessa. Nyt abortin saa käytännössä jokainen ennen 12. raskausviikkoa pyytävä. Laki on liberaali, mutta silti aborttien määrä on nyky-Suomessa vähäinen. Viime vuonna tehtiin vain reilut 9000 raskaudenkeskeytystä, vähiten vuosikymmeniin.

Elokuvan Ilona ei saa nykyisenkaltaista, turvallista aborttia. Hän päätyy ajan tavan mukaan ilmeisesti jonkun puoskarin kynsiin, kohtalokkain seurauksin. Ilona kuolee. Riipaisevassa kohtauksessa Auli käy tapaamassa ystävätärtään tämän kuolinvuoteella. Ilonan isä on murtunut.

Monessa maassa Ilonan kohtalo on todellisuutta tänäänkin: hätä, köyhyys ja paniikki ajavat naisia kellareihin käsiin, jotka eivät ole osaavia.

Miten toisenlainen tarina Suomen ulkoministerillä olisikaan maailmalla kerrottavana ja millainen tie malliksi tarjottavana: meillä naisten ei tarvitse enää kuolla henkareilla tehtyihin abortteihin, vaan se on turvallinen, lääkärin tekemä toimenpide; meillä ehkäisy on helppoa ja kaikkien saatavilla; meillä naisten asemaa on määrätietoisesti vuosikymmenien aikana parannettu; meillä avioton lapsi ei ole enää mikään häpeä, sen sijaan yhteiskuntakin pyrkii tukemaan yksinäistä äitiä. Ja niin edelleen. Kaiken tämän kehityksen seurauksena myös aborttien määrä on vähentynyt.

Mutta tätä tarinaa ulkoministeri ei kerro. Sen sijaan hän juhlii julkisesti askelia, joita muut maat ottavat kohti sitä Suomen historiaa, jonka me olemme aikaa sitten jättäneet taaksemme.

Joka vuosi maailmalla kymmeniätuhansia naisia kuolee laittomiin abortteihin ja miljoonia vammautuu vaikeasti. Miten turhia kuolemia, miten traagisia kohtaloita – ja miten monta kadotettua elämää. Tulevaakin elämää. Sillä jos abortti olisi kaikkialla laillinen, saatavilla ja turvallinen, monesta näistä kuolleesta ja vammautuneesta naisesta olisi voinut jonain päivänä tulla hienoja äitejä – toivottujen vauvojen äitejä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt