Mikko on tyytyväinen työttömänä: ”491,21 euroa riittää hyvään elämään” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Mikko on tyytyväinen työttömänä: ”491,21 euroa riittää hyvään elämään”

Yhteisvastuun kirjoituskilpailuun osallistuneen Mikon elämänkuvaus sai monet varpailleen.

Julkaistu: 4.8.2018 15:00

Mikko, 55, kirjoitti Yhteisvastuun kirjoituskilpailussa makeasta elämästään toimeentulotuella ja sai osakseen palautevyöryn. – En sano, että mitenkään tarkoituksella downshiftaan, mutta ei ole todennäköistä että työllistyn, hän kertoo.

Kutsutaan häntä Mikoksi. Yhteisvastuun nälkä-aiheisen kirjoituskilpailun raati kutsui häntä työnimellä ”positiivinen mies” ja antoi hänen kirjoitukselleen toisen kunniamaininnan. Pienellä paikkakunnalla asuva mies ei halua itseään tunnistettavan.

Lue kirjoituskilpailun voittajatekstit tästä.

Mikko, 55, kirjoitti letkeän mukavasta sinkkumiehen elämästään toimeentulotuella: siitä miten 491,21 euroa kuukaudessa riittää hänelle mukavaan elämään, jossa hän soittaa Lidlistä ostamaansa blueshuuliharppua, syö silliä ja uusia perunoita ja tapailee 20 vuotta nuorempaa naista. ”Eikö olisi jo korkea aika lopettaa tämä kitinä?” hän kirjoittaa viitaten valituksiin pienistä tuista.

Lue Mikon kirjoitus tästä.

Kirjoitus kohisutti verkossa ja moni kyseenalaisti, onko Mikkoa edes olemassa. Tekstiä pidettiin provokaationa.

– Ei mulla ole mikään ruusuinen tausta, Mikko kertoo IS:lle.

Kaupan alalle kouluttautunut Mikko teki parikymmentä vuotta alan töitä, kunnes määräaikainen sopimus päättyi vuodenvaihteessa 2003. Työttömänä Mikko on käynyt neljässä te-toimiston järjestämässä it-alan koulutuksessa ja kahdesti työkokeilussa.

– Vähän jäi harmittamaan, etten kirjoittanut myös muuttaneeni aiemmin kuudesti työn perässä, hän sanoo.

– Olen hakenut kymmeniä töitä, ehkä sataakin, myös sellaisia, joihin olen selvästi ylikoulutettu ja työkokemusta on liikaa. Viimeksi hain varastomiehen pestiä, enkä päässyt edes haastatteluun, Mikko kertoo.

Mikko ei ymmärrä, miksei saisi kertoa mukavasta elämästään toimeentulotuella.

– En sano, että mitenkään tarkoituksella downshiftaan, mutta ei ole todennäköistä että työllistyn.

– Kateellisuus on kaikkein itsetuhoisinta. Elämä on niin lyhyt, ettei sitä kannata haaskata murehtimiseen.

 Ei tarvitse olla mikään kokki, että osaa tehdä tavallista hyvää perusruokaa. Peruna, riisi ja makaroni ovat halpoja.

Mikko pärjää tuellaan mukavasti.

– Eihän sillä vaikka autoa voi ylläpitää. Mutta en minä itseäni rutiköyhäksi koe.

Hän saa työttömyyspäivärahaa, asumistukea ja toimeentulotukea. Asumisen jälkeen käteen jäävästä 491,21 eurosta pitää riittää ruokaan, vaatteisiin, huvituksiin, puhelimeen ja nettiyhteyteen. Sen jälkeen sukanvarteen jää ”kevyesti vähintään sata euroa”. Säästöillään Mikko on ostanut vuosien mittaan muun muassa polkupyörän, taulu-tv:n ja uuden tietokoneen.

Joskus Mikko herkuttelee: tässä lautasella pippuripihvi, itse tehtyjä valkosipulikermajuustoperunoita ja punajuurisalaattia. Pihvi ja salaatti löytyivät tarjouksesta. – Kerrankin oli kahden hengen pakkauksessa, eikä niin isoissa. Tarjosin daamillenikin ja tein vaikutuksen, Mikko nauraa.

Mikosta köyhän ei tarvitse syödä epäterveellisesti.

– Ei tarvitse olla mikään kokki, että osaa tehdä tavallista hyvää perusruokaa. Peruna, riisi ja makaroni ovat halpoja.

– Olisi se hienoa ostaa sisäfileitä, mutta hyvää ruokaa saa vaikka kalasopastakin tai lihakeitosta, hän jatkaa.

Leipäjonoissa Mikko ei käy eikä aiokaan.

– Kokisin sen heitä kohtaan epäkunnioittavana, jotka oikeasti tarvitsevat sitä.

– Se on valurautaa, siis ikuinen, Mikko kertoo paistinpannustaan. Se löytyi eurolla kirpputorilta. Paikalliselta lihatiskiltä Mikko sai possunrasvaa ilmaiseksi, ja laittoi sillä pannun kuntoon.

Hävikkiruoasta hän sen sijaan on kiinnostunut. Mikko kerää S-marketista iltayhdeksän jälkeen -60 % -tarjouksessa olevia laputettuja tuotteita. Muuten hän asioi Lidlissä.

Rahasta Mikko on aina ollut tarkka. Hän kertoo keränneensä jo lapsena pulloja ja viettäneensä kaikki nuoruuden kesät töissä. Elämä pitää suhteuttaa tuloihin, toistaa Mikko monesti.

– Multa ei puutu mitään, hän sanoo.

Ansiosidonnaiselta pudottuaan Mikko lopetti tupakoinnin ja alkoholinkäytön. Mikko laskelmoi, että 15 euron hintaisen perjantaipullon jättäminen tuo vuodessa 780 euroa ja päivittäisen puolikkaan tupakka-askin 1200 euroa.

– Tupakan lopettaminen oli tosi tosi vaikeaa, alkoholin yllättävän helppoa.

Saunaoluesta luopuminen oli haastavinta, mutta nykyään Mikko pitää saunan jälkeen parhaana juomana kuumaa kahvia.

Mikko tykkää soittaa. Kotoa löytyy välineitä bongorummuista kitaraan, osa lahjoja ja osa halpoja löytöjä. Rantakitara ja blueshuuliharppu ovat Lidlistä. Huuliharppuun löytyi kirjastosta soitto-opas, kitaransoittoa Mikko taas on aikoinaan opiskellutkin.

Vapaa-aikaa piisaa. Mikko lukee kirjaston kirjoja, pyöräilee, käy taloyhtiön saunassa, musisoi Lidlistä ostamillaan ja lahjaksi saamillaan instrumenteilla, auttaa ystäviään ja tapailee naisystäväänsä. Haastatteluhetki valikoitui siten, että hän kerkesi festivaalin ilmaispäivään.

Mikko tekee vapaaehtoistöitä kahden järjestön kautta viitisen tuntia viikossa. Hän kertoo yksinäisyyden nousevan hommissa usein esiin. Itseään hän ei pidä yksinäisenä. Mikko on kaukana syrjäytyneestä pitkäaikaistyöttömästä – mikä on toimeentulotuen tavoitteenakin.

”Maksuvaikeuksista ja luottotietonsa menettämisestä voi syyttää ihan itseään”, kirjoitti Mikko tekstissään. Se herätti monessa lukijassa kysymyksen, onko köyhyys Mikon mielestä ihmisen oma vika.

– Elämä vaan pitää suhteuttaa tuloihin. En mä sitä tarkoita, että jokainen olisi oman onnensa seppä. Pienistä puroista syntyy isoja eriä, kun ne kaikki erääntyvät. Osamaksut ovat iso ansa, Mikko vastaa.

– Ihminen on myös tapojensa orja. Pinttyneitä tapoja on tosi vaikea muuttaa, hän sanoo.

7-vaihteinen naisten citypyörä on nettilöytö: 50 €. ”Kesäisin poljen sillä läheisille lammille naku-uinneille kuin myös yleisille uimarannoille nakuilematta”, Mikko kirjoitti pyörästään.

Hän muistuttaa olevansa lapseton sinkku ja täysin eri tilanteessa kuin perheelliset. Lisäksi hän asuu pienen paikkakunnan keskustassa (vuokralla rivitaloyksiössä) ja liikkuu pääosin jalan tai pyörällä. Vuokra on 375 euroa, ja siihen Mikko saa asumistukea.

– Kuukausiliputhan voivat olla jopa sata euroa, Mikko miettii.

Kun perustoimeentulotuki vuoden vaihteessa siirtyi Kelalle, tilanne parantui Mikon mukaan. Lomakkeet on helppo täyttää netissä eikä Kelassa asioiminen leimaa samoin kuin sosiaalitoimistossa käyminen.

Hänellä on Kelasta ja työvoimatoimistosta vain hyvää sanottavaa.

– Jos jokin joskus meneekin tyhmästi, niin ei se yksittäisen virkailijan vika ole. Jos jotain voi syyttää, niin hallituksia.

”C-ajo-oikeus voi olla tärkeä työllistymisen kannalta. Kyseessä on siis lääkärintodistus ajokelpoisuudestani ja terveydentilastani”, Mikko kertoo. Hän valitti hallinto-oikeuteen päätöksestä, että ajokorttiin vaadittava lääkärintodistus pitää maksaa toimeentulotuen perusosasta.

Sosiaalitoimen päätöksistä hän on valittanut neljästi hallinto-oikeuteen. Nytkin vireillä on valitus siitä, pitääkö ajokorttiin vaadittava lääkärintodistus maksaa toimeentulotuen perusosasta vai onko se välttämätön terveysmeno.

– Tarkkana saa olla ja valveutunut. Osaavatko vanhukset ja jo alkoholisoituneet pitkäaikaistyöttömät hakea tukea, hän miettii.

Ongelmallista Mikosta on, ettei moni tukeen oikeutettu hae toimeentulotukea. Mikon kirjoitus keräsi netissä paljon kommentteja, joissa lukijat kertoivat, että palkkatöistä huolimatta jää vähemmän käteen.

– Antti Rinne kertoi televisiossa leskinaisesta, jolle jäi lääkekulujen jälkeen 50 euroa kuussa ruokaan. Eihän se voi olla noin! Lääkekulut vähennetään pakollisina kuluina, kun toimeentulotukea lasketaan. Ja jos on tarve tukeen vain yksittäisessä kuussa terveydenhoitokulujen takia, sekin onnistuu. Miten Sdp:n puheenjohtaja voi väittää, että ihmiselle jää 50 euroa ruokaan, Mikko ihmettelee.

Toimeentulotukilaki takaa yksin asuvalle 491,21 euron perusosan. Sen tulee jäädä välttämättömien kulujen, kuten asumisen ja terveydenhuoltokulujen, jälkeen. Jos jää vähemmän, on oikeutettu toimeentulotukeen.

Aktiivimalli ei Mikkoa juuri liikuta: se pienentää toki työttömyyspäivärahaa, mutta toimeentulotuen perusosa kasvaa vastaavan määrän.

Mikko ei ole mietteissään yksin. Toimeentulotuen alikäyttöä on tutkittu. Kun se nousi otsikoihin 2015, tutkimusprofessori Pasi Moisio kommentoi IS:lle, että toimeentulotuen alikäyttö voi tulla yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin tuen hakeminen: seurauksena voi olla vaikkapa kallis masennus- tai työkyvyttömyyskierre. Susan Kuivalaisen aiemman tutkimuksen mukaan noin viisi prosenttia suomalaisista olisi tukeen oikeutettuja – heistä vain joka toinen oli sitä hakenut.

Mikko uskoo, että suurin ongelma on asenteissa.

– Kyllä minä muistan, kun ensimmäisen kerran kävin ”sossun luukulla”. Ei se hääppöinen tunne ollut, Mikko muistelee.

Ylpeys oli nieltävä ja tilanteeseen totuttava.

 Töitä ei kaikille riitä, siihen ei ole mitään hokkus-pokkus-keinoa.

Mikon mielestä työttömyyden ei kannata antaa varjostaa elämää liikaa, kun kerran työpaikkoja ei ole tarpeeksi.

– Töitä ei kaikille riitä, siihen ei ole mitään hokkus-pokkus-keinoa.

– Ihmetyttää, kun joku sanoo hakeneensa vuodessa sataa työpaikkaa. Onko siinä järkeä?

Hän ei usko pääsevänsä enää työelämään.

– Kun täytin 50, alkoi oma usko itseensä kyllä rappeutua. Mitä pidempään on ollut työttömänä, sitä vaikeampaa on saada töitä. Olen ollut rekrytoijanakin ja tiedän, että niin se menee.

”Saako köyhyydestä puhua vain yhdestä näkökulmasta?”

Kun Mikon kirjoitus julkaistiin iltasanomat.fi:ssa, heräsi tiukka keskustelu. Kirjoituskilpailu oli osa Yhteisvastuukeräyksen nälkäteemaista kampanjaa, jonka tarkoitus oli tuoda esiin erilaisia kokemuksia köyhyydestä.

– Kampanjamme herättävät usein vahvaa keskustelua sekä puolesta että vastaan. Nyt palautteessa epäiltiin kirjoituksen todenperäisyyttä sekä kritisoitiin sitä, miksi kunniamaininta on annettu köyhiä ivaavalle tekstille, mikä ei tietenkään ole Yhteisvastuukeräyksen tai Ilta-Sanomien kanta, sanoo Yhteisvastuun tiedottaja, Kirkkopalvelujen viestintäpäällikkö Salla Peltonen, joka oli kirjoituskilpailun raadin jäsen.

– Tällaisen mielikuvan välittymistä pyydän nöyrästi anteeksi. Perustelut olisi pitänyt esittää selkeämmin.

Palkittujen tekstien valinnassa pyrittiin huomioimaan monenlaiset näkökulmat, kuten lapsen sekä vanhempien sukupolvien kokemukset, köyhyys yhteiskunnallisena ongelmana, eriarvoisuus, häpeän ja ulkopuolisuuden tunne, ”piiloköyhyys”, toivon näkökulma ja selviytymistaktiikat.

– Kunniamaininnan perusteena tässä tekstissä oli positiivinen näkökulma pienillä tuloilla elävän ihmisen henkilökohtaiseen arkeen, Peltonen sanoo.

Hän pohtii, saako nyky-Suomessa puhua köyhyydestä vain yhdestä näkökulmasta.

– Suomalainen asenneilmasto on hetkittäin jopa pelottavan kova. Se näkyy myös avustustyössä. Eri lailla ajattelevat hyökkäävät toistensa kimppuun netissä ja eri näkökulmia huomioiva keskustelu on monesti vaikeaa.

– Miksi köyhyydestä kovin herkästi syyllistetään? Pitäisikö kaikkien pienillä tuloilla elävien mahtua samaan muottiin? Onko oikeus tavoitella hyvää elämää käytettävissä olevilla tuloilla?

Peltonen huomauttaa, että taloudellisessa ahdingossa olevat ovat erilaisissa elämäntilanteissa.

– Esimerkiksi leipäjonojen asiakkaina on yhtä lailla toimeentulotuella eläviä kuin omistusasunnoissa asuvia työssäkäyviä. On myös erittäin pienituloisia ihmisiä, jotka kykenevät selviytymään arjesta, kun esimerkiksi asumiskulut ovat alhaiset, terveys hyvä ja velkoja tai huollettavia ei ole. Tilanne on kuitenkin aina yksilöllinen, ja ”Mikon” tilanne melko poikkeuksellinen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?