Helsingissä sijaitsee salaperäinen luolasto, johon pääsee vain harva – löydetyt piirrustukset paljastavat toteutumattoman suunnitelman luolakirkosta

Julkaistu:

Toteutumaton suunnitelma edelsi Temppeliaukion kirkkoa vuosikymmenillä.
Kuin tieteiselokuvasta.

Vuoren sisältä kantautuu tuuletusaukon kautta ulkoilmaan vaimea virrenveisuu. Urut pauhaavat jossain syvällä. Papin saarna ei kuulu. Kirkkosalissa istuu 600 seurakuntalaista. Kuoro on omalla lehterillä.

Ja jos Jumalan viha kaikesta huolimatta kohdistuu seurakuntaan, kirkkosalin alle on louhittu väestönsuojelutilat eli pommisuoja.

Tämä ei ole vainottu alkuseurakunta Lähi-idässä, vaan paikka on Kotkavuori Helsingin Lauttasaaressa, se sama, jonka päällä seisoi vuodet 1958–2015 sienenmuotoinen vesitorni, yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä.


Tosin Kotkavuoren uumenissa ei ole kirkkoa. Niin vakuuttavat IS:lle siellä käyneet henkilöt. Pienempi luolasto siellä sen sijaan on.

Lauttasaaren Luolakirkon suunnitteli arkkitehtipariskunta Ragnar ja Martta Ypyä. Piirustukset on päivätty 22.10.1940. Lauttasaari kuului tuolloin Huopalahden kuntaan, mutta 1.1.1946 toteutunut liittäminen Helsinkiin oli jo vireillä. Kirkkoa saaressa ei vielä ollut.

Luolakirkon yhteyteen piirrettyä väestönsuojaa selittää ajankohta: talvisota oli juuri päättynyt ja Helsingin ilmapommitukset olivat tuoreessa muistissa.


Kirkon Lauttasaari sai vuonna 1958, maan päälle, lähemmäksi taivasta. Ja väestösuojan 1942 Klaarantielle. Ja 1969 valmistui Töölöön Temppeliaukion kirkko, jonka arkkitehtisuunnitelman nimi oli Kivikirkko.

Arkkitehtiveljekset Timo ja Tuomo Suomalainen keksivät rakentaa kirkon kallion sisälle, mutta ei sentään maan alle. Sekin riitti tekemään Temppeliaukion kirkosta maailmankuulun nähtävyyden.

Toteutumattoman Luolakirkon piirustukset päätyivät Arkkitehtuurimuseoon. Sieltä ne kaivoi äskettäin esiin lauttasaarelainen ”kotiseutuarkeologi” Antti Matilainen, joka harrastaa muistin elvytystä ja unohduksen torjumista.


Vuosi sitten kesällä Matilainen esitteli IS:n lukijoille kommunistisen Sirola-opiston ensimmäisten rakennusten kivijalat Lauttasaaren Myllykalliolla, joka on samanlainen metsäinen kallioalue Kotkavuori.

Kommunistit Myllykallion laella, ”piruntorjuntabunkkeri” Kotkavuoren alla -asetelma ei koskaan toteutunut, ja kommunistitkin muuttivat pian pois.

Vinkin Luolakirkosta Matilainen sai Lauttasaari-seuran entiseltä puheenjohtajalta ja paikallishistorian tuntijalta Ville Elomaalta. Tämä oli hankkinut kopioita piirustuksista jo parikymmentä vuotta aiemmin.

– Näin uutisen Ypyöiden arkiston luovuttamisesta Arkkitehtuurimuseoon. Tutkija taisi mainita ohimennen Luolakirkon ja kiinnostuin, Elomaa kertoo.


Pääesikunnan tiedotuspäällikkö Eero Karhuvaara on käynyt Kotkavuoren sisällä.

– Siellä ei ole kirkkoa, Karhuvaara vakuuttaa.

Karhuvaara palveli aikoinaan Merivoimissa, jonka esikunta toimi 1983–2007 Kotkavuoren juurella osoitteessa Pohjoiskaari 36.

Nykyisin rakennuksessa on Uudenmaan aluetoimisto. Pihapiiri on sotilasaluetta, eikä sinne ole ulkopuolisilla pääsyä. Aidan läpi näkyy vuoren kyljessä oviryhmä, ja kalliossa on ilmanvaihtorakennelma.

– Siellä oli johtamiseen ja suojatoimintoihin liittyviä tiloja, Karhuvaara kertoo.


Kotkavuoren luolaa, kuten muitakin Puolustusvoimien tiloja, hallinnoi Senaatti-kiinteistöt. Sieltä kerrotaan IS:lle, ettei mitään luolaan liittyviä tietoja voida antaa julkisuuteen.

Ennen Merivoimien esikuntaa talossa toimi 1952–1982 Teollisuuden Työnjohto-opisto, nykyinen Johtamistaidon opisto. Rakennus valmistui vuonna 1952 sen käyttöön. Luolasto louhittiin Merivoimien aikana.

Kotkavuoren päällä metsässä on luukku ilman mitään merkintöjä. Se sijaitsee kuitenkin lähempänä purettua vesitornia kuin armeijan luolaston suuaukkoa.


Luolakirkon suunnitellut pariskunta Ragnar Ypyä (1900–1980) ja Martta Martikainen-Ypyä (1904–1992) tutustui ja rakastui toisiinsa ollessaan yhtä aikaa töissä puolustusministeriössä.

Vuodet 1936–40 Ragnar Ypyä oli Viipurin kaupunginarkkitehti. Kun Viipuri talvisodassa menetettiin, oli Ypyä lyhyen aikaa ”viraton” yksityisarkkitehti. Luolakirkko-suunnitelma syntyi tuona aikana. Alkuvuodesta 1941 hän meni töihin Rakennushallitukseen ja siirtyi sieltä jo helmikuussa puolustusministeriöön.

Martta Ypyän tunnetuin työ on varhaista funktionalismia edustava Helsingin autokomppanian kasarmi ja autohallit Taivallahdessa. Museoviraston suojelema arvokohde on äskettäin restauroitu asuin- ja liiketiloiksi. 1950-luvulla Ypyät tulivat tunnetuiksi sairaaloiden, kuten Kivelä-Hesperia, ja koulujen suunnittelijoina.

Ajatus iti Viipurissa

– Kyllä tämä oli hyvin erikoislaatuinen suunnitelma, sanoo Helsingin rakennusvalvonnassa työskentelevä arkkitehti, tekniikan tohtori Leena Makkonen.

Hän on tehnyt väitöskirjan (1999) arkkitehtipariskunnasta. Makkosen tiedossa ei ole, että Luolakirkosta olisi puhuttu julkisesti tai kirjoitettu lehdissä tai julkaistu mitään muualla.

– Mainitsen sen väitöskirjani työluettelossa, mutta minullakaan ei ollut mahdollisuutta porautua siihen yksityiskohtaisesti.

– Täysi mysteeri minulle, tunnustaa arkkitehtipariskunnan tytär Helena Ypyä.

Häntä huvittaa ajatus, että Luolakirkko olisi edeltänyt maailman maineeseen noussutta Temppeliaukion kirkkoa muutamalla vuosikymmenillä. IS ei tavoittanut Temppeliaukion kirkon suunnittelijaa Timo Suomalaista, 90.

Ypyä muistuttaa isänsä suunnitelleen Viipuriin osaksi kallion sisään siunauskappelin. Se valmistui Pyöräsuon kaupunginosaan syksyllä 1939 ja oli ensimmäinen laatuaan Suomessa.

– Sen suunnittelu alkoi 1937. Se siis edelsi Luolakirkkoa ja on hyvinkin saattanut olla innoittajana sille, Leena Makkonen arvelee.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt