Vikingin verinen yö päätti nuoren elämän: Valtava suljetun huoneen arvoitus piinasi poliisia 31 kesää sitten

Julkaistu: , Päivitetty:

Kirja
Ilta-Sanomien toimittajien uutuuskirja kurkistaa Estoniana tunnetuksi tulleen entisen ruotsinlaivan synkkään historiaan – ja 49 muuhun suomalaiseen rikokseen.
Verinen yö Viking Linen lautalla 31 vuotta sitten on aina kiehtonut Ilta-Sanomien rikostoimittajaa ja kirjailijaa Miika Viljakaista. Nyt hän ja IS-kollega Lauri Silvander ovat kirjoittaneet siitä – ja 49 muusta suomalaisesta rikoksesta – mukaansatempaavan ”tosidekkarin” nimeltä Helvetinkone.

– En ole millään muotoa sellainen henkilö, joka näkee tapahtumissa synkkiä ennusmerkkejä, mutta on hätkähdyttävä sattuma, että tämä kaikki tapahtui juuri Viking Sallylla – siis aluksella, joka tunnetaan paremmin myöhemmällä nimellään Estonia, Viljakainen kertoo.

Vuonna 1980 valmistuneella Viking Sallylla tosiaan oli verinen historia. Helvetinkone-kirjassa käydään lyhyesti läpi kesän 1986 surma aluksen hytissä. Seuravana vuonna laivalla matkustaneiden saksalaisnuorten kohtalo on saanut oman lukunsa ”Viking Sallyn veriteko”.

– Minua kiehtoo ratkaisemattomaksi jäänyt Viking Sallyn murha monestakin eri syystä. Kahden saksalaisnuoren kimppuun hyökättiin laivan helikopterikannella äärimmäisen raa’asti, ja vaikka laiva eristettiin heti satamassa ja poliisi kuvasi kaikki matkustajat videolle, syyllistä ei koskaan löytynyt, Viljakainen jatkaa.


Länsisaksalaiset opiskelijat Klaus Schelkle, Bettina Taxis ja Thomas Schmid olivat kiertomatkalla Pohjoismaissa heinäkuussa 1987. Maanantaina 27. päivä he nousivat Tukholmassa Viking Sallyyn, joka lähti kohti Turkua. Kolmikko päätti säästää rahaa ja yöpyä laivan helikopteritasanteella.

Koneiden yksitoikkoinen jyskytys ja meren pauhu karkottivat yhden heistä, Thomas Schmidtin, kerrosta alemmas sisälle nukkumaan. Hän näki matkakumppaninsa Schelklen viimeisen kerran elossa keskellä yötä, kun tämä kävi hakemassa häneltä makuupussinsa helikopteritasanteelle.

Sydänyön tunteina joku hyökkäsi taivasalla nukkuneiden Schelklen ja Taxisin kimppuun ja hakkasi heidät henkihieveriin.

– Myös poliisi ihmetteli tapausta, sillä hyökkäykselle ei näyttänyt olleen minkäänlaista rationaalista motiivia, kuten uhrien ryöstämistä tai sen sellaista. Sekin on outo yksityiskohta, että vaikka toinen saksalaisnuorista jäi henkiin, hän ei pystynyt kertomaan hyökkääjästä mitään, Viljakainen kertoo.

Helvetinkoneessa kuvaillaan kuinka Schelkleä ja tämän tytöystävää Bettina Taxista hakattiin silmittömästi kasvoihin ja yläruumiiseen. Ase oli mahdollisesti laivan varustukseen kuulunut palokirves.

– Poliisi ei koskaan vahvistanut lehdistölle murha-asetta, vaikka poliisilla siitä käsitys olikin. Se kuitenkin tiedetään, ettei poliisi löytänyt asetta vaan hyökkääjä kenties heitti sen laidan yli mereen, Viljakainen ja Silvander kirjoittavat.


Uhrit löydettiin aamuvarhaisella helikopterikannelta, kun partiolaisten joukko tuli katsomaan merta. Kannella hoipertelevat hahmot vaikuttivat ensi silmäyksellä ruotsinlaivojen vakiokalustoon kuuluvilta humalaisilta, mutta pian nuoret tajusivat, että nyt oli tosi kyseessä: Kaksikko oli yltäpäältä veressä. Molemmat kiidätettiin ensiapupisteeseen ja laivalle hälytettiin helikopteri. Klaus Schelkle kuoli vammoihinsa matkalla sairaalaan.

Helvetinkoneessa kerrotaan kuinka haastava edelliskesän Viking-murha oli poliisille ollut. Ammattiroisto Reijo Hammar naisystävineen oli ryöstänyt ja surmannut laivalla 44-vuotiaan tamperelaismiehen, joka oli lähtenyt heidän kanssaan jatkoille hyttiin ravintoloiden sulkeuduttua.

Hammar puukotti miestä ja kuristi tämän hengiltä lakananriekaleella. Surmaa ei huomattu ennen kuin vasta satamassa, kun suurin osa matkustajista oli jo poistunut autolautalta. Poliisi ehti puhuttaa ja kuulustella yli tuhatta matkustajaa ennen kuin Hammarin jäljille päästiin vihjeen avulla keväällä 1987.

Nyt Viking Sallyn kannella oli taas verta – eikä poliisi halunnut tapahtumien toistuvan. Viljakainen ja Vilander kirjoittavat kuinka rikostutkijat lennätettiin laivalle helikopterilla ja poliisi päätti eristää aluksen satamassa; kaikki matkustajat kuvattaisiin ja heidän henkilötietonsa otettaisiin ylös.

Edessä oli kuitenkin klassinen suljetun huoneen arvoitus – isossa mittakaavassa. Matkustajia oli 1 400. Vastaavaa jättitutkintaa ei ollut tehty Suomessa aiemmin. Murhatutkinnan alkuvaiheessa kerrottiin varmana tietona, että surman motiivi olisi ollut joko mustasukkaisuus tai huumeista syntynyt riita. Poliisi kuulusteli joukon kolmatta henkilöä Thomas Schmidiä heti surman jälkeen, mutta rajasi hänet pian tutkinnan ulkopuolelle.

Viranomaisten ponnisteluista huolimatta Schelklen murha ja Taxisin vakava loukkaantuminen ovat arvoituksia vieläkin, 31 kesää myöhemmin.


Hiemankin salaliittoteorioihin kallellaan oleva henkilö huomaa helposti yhtymäkohtia kesän 1987 verilöylyn ja Suomen ehkä tunnetuimman rikostapauksen, Bodominjärven murhien välillä. Joukko nuoria lähtee yhdessä iloiselle kesäreissulle, mutta matka päättyy murhenäytelmään. Kumpaakaan tapausta ei ole vieläkään ratkaistu.

Myös Viljakainen on törmännyt yrityksiin yhdistää vuoden 1960 helluntain kolmoismurha 27 vuotta myöhemmin tapahtuneeseen Vikingin veriyöhön.

– Lähinnä joillakin keskustelupalstoilla on leikitelty ajatuksella, että Kyllikki Saaren, Bodomin ja Tulilahden murhiin sitkeästi yhdistetty saksalainen Hans Assman olisi ollut myös Viking Sallyn matkustajana Ruotsista Suomeen, hän sanoo.

– Näillä tapauksilla ei kuitenkaan todellisuudessa ole muuta yhteyttä kuin se, että uhrit olivat nuoria.

Ilta-Sanomien ISTV:n toimittaja Lauri Silvander kertoo, että Helvetinkoneen teko alkoi vasta viime vuonna.

– Kun aloitimme kirjaamme, Suomi vietti satavuotisjuhliaan. Kiersin juttukeikoilla eri maakunnissa ja tulin kerranneeksi Suomen lähihistoriaa. Samalla pääsin pienen tauon jälkeen kirjoittamaan pitkiä juttuja. Halu tehdä jotakin laajempaa oli siis kytemässä, Silvander muistelee.

– Istuimme sitten eräänä syksyisenä iltana Miikan kanssa Helsingin rautatieaseman vieressä Bierhausissa. Miika totesi, että Suomen rikoshistoriasta pitäisi kirjoittaa kirja. Lähdimme siitä varsin kovalla tahdilla liikkeelle ja päätimme, että kirjoitamme 50 tapausta.

Tahti piti, ja materiaalia lähti Gummeruksen luettavaksi jo ennen vuodenvaihdetta.

– Näkisin, että löysimme hyvin nopeasti kummallekin sopivan tavan kirjoittaa.


Silvander ja Viljakainen kirjoittivat kumpikin tapauksia tahoillaan ja lähettivät ne raakaversioina toisilleen.

– Etsimme kummatkin tuntemattomampia tapauksia arkistoista. Työnjako meni aika tarkkaan puoliksi. Sitten tietenkin kokoonnuimme ajoittain käymään kokonaisuutta läpi.

Edellämainitut Bodomjärven kolmoissurma ja Kyllikki Saaren murha puuttuvat Helvetinkoneesta. Silvanderille ja Viljakaiselle oli alun perin selvää, että joitain kaikkein kalutuimpia tapauksia ei enää esitellä uudestaan.

– Se oli tietoinen valinta. Halusimme rikosten vuosikymmenistä mahdollisimman monipuolisen kuvan. Siksi kaikki tapaukset eivät voineet olla tunnetuimpia murhia, Silvander perustelee.

Viljakainen muistuttaa, että kirjassa on myös monia tunnettuja rikosjuttuja, kuten Tattarisuon ruumislöydöt, Myllypuron lapsensurmat ja nailonsukkamurhaaja. Kaksikko halusi kuitenkin penkoa myös pienempiä ja unohtuneita tapauksia.

– Esimerkiksi Bodomista, Kyllikki Saaresta ja Tulilahden murhista on kirjoitettu ennestään niin paljon, ettei niihin olisi saanut kovinkaan omaperäistä lähestymistapaa, Viljakainen sanoo.

– Kyllikki Saarta sivutaan tosin kirjan tapauksessa, joka kertoo Kyllikin rippipapin seksuaalirikoksista.


Viljakaisen kiinnostus Viking Sallyn veriseen yöhön tuli jo selväksi. Mutta mikä Helvetinkoneen tapauksista kiehtoi eniten Silvanderia?

– Tattarisuon ruumislöydöt.

– Tapauksen voi nähdä kertomuksena äärimmäisen oudosta rikoksesta – tai hiukan näkökulmaa muuttaen yhden syyttömän ja lehdistön riepotteleman vahtimestarin tragediana, Silvander sanoo.

Selvästi molempia kiinnosti myös joulupäivän tragedia Espoon Rastaalassa vuonna 1956. Siitä on nimittäin kirja saanut nimensä.