Kotimaa

Pekan vaari oli Leenan isoisän teloitusryhmässä 1918: ”Pitäisikö meidän vihata toisiamme?”

Julkaistu:

Pekka Lylykorven vaari Vilho kuului punaisiin teloittajiin Sääksmäen Metsäkansan kylällä 1918. Leena Larvan isoisä Kustaa oli ensimmäisten valkoisten ammuttujen joukossa.
Kolme vuotta sitten tamperelainen Pekka Lylykorpi poikkesi Metsäkansan kioskilla Valkeakoskella.

Ajatuksena oli kysyä, josko joku tietäisi vuoden 1918 tapahtumista.

– En ollut tiennyt vaarini Vilhon vaiheista, Pekka Lylykorpi kertoo.

Isänsä kuoltua 2012 hän alkoi selvittää Vilho Lylykorven elämää. Siitä ei ollut suvussa puhuttu.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Tiesin, että vaari on ollut vankileirillä, mutta luulin, että hän oli ollut siviilihommissa Hyvinkäällä.


Tampereen taisteluista perääntyneet punaiset asettuivat Sääksmäen Metsäkansan kylälle keväällä 1918. Punaiset tappoivat Eino Rahjan käskystä suuren osan Konhon kartanossa olleista valkoisista vangeistaan. Lopuksi he sytyttivät kylän talot tuleen 25.4.1918.

Pekka Lylykorven isoisä Vilho Lylykorpi oli yksi punaisista.

– Johtolankoja löytyi niin Eevert Laineen kirjasta Punakapinan aika Sääksmäen Metsäkansassa kuin myös myöhemmin Kansallisarkistosta, Pekka Lylykorpi kertoo.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Paljastui, että parikymppinen timpuri Vilho Lylykorpi oli lähtenyt tammikuussa sotaan punaisten plutoonanpäällikkönä ja ylennyt huhtikuussa komppanianpäälliköksi.

Syyskuun lopulla 1918 Vilho Lylykorpi sai kuolemantuomion kahdeksan ihmisen murhasta. Hän kielsi osallisuutensa.

Vilho pakeni vankileiriltä kaksi kertaa. Näiden pakomatkojen vuoksi hänen kuolemantuomionsa saatiin langetettua niinkin myöhään sodan jälkeen. Lylykorpi päätyi kahdeksaksi vuodeksi vankileirille.

– Olen pohtinut vaarin roolia tapahtumissa ja koettanut selvittää historiallista totuutta, Pekka Lylykorpi sanoo.

 

Nielaisin pari kertaa ennen kuin kerroin, että minun vaarini on ollut yksi punaisista teloittajista.

Kun Pekka Lylykorpi tuli 2015 pyörällä tänne Valkeakosken (ent. Sääskmäki) Metsäkansan kioskille, hän tapasi Leena Larvan. Gynekologi Leena Larva pyörittää kioskia vapaa-aikanaan.

– Pekka kysyi, kiinnostaako ketään täällä vuoden 1918 tapahtumat. Sanoin, että kiinnostaa erittäin paljon, Leena Larva kertoo.

Leenan isoisä Kustaa Laine oli Metsäkansassa ensimmäisenä ammuttujen joukossa.

– Leena sanoi saman tien, että hänen vaarinsa on teloitettu täällä, Pekka Lylykorpi kertoo.

– Nielaisin pari kertaa ennen kuin kerroin, että minun vaarini on ollut yksi punaisista teloittajista.


Kohtaaminen oli 1918 sodan osapuolten jälkeläisille hämmentävä.

– Mietin, että pitäisikö meidän vihata toisiamme, Pekka Lylykorpi kertoo.

– Minullekin tuli ajatus, että vihaatko sä mua, kun mä kerron, Leena Larva sanoo.

Menneet eivät unohdu helposti. Leenan ja Pekan mukaan kaikki Metsäkansan asukkaat eivät ole vieläkään päässeet 1918 tapahtumien yli.

– Meille on sanottu, että älkää kaivako menneitä. Kaikilla on varmat mielipiteet kansalaissodasta perittyinä. Hyvin harva lähtee niitä muuttamaan, Leena Larva tietää.

Pekka huomasi heti, että Leena on päässyt jonkun asian yli. Molemmilla oli sama päämäärä: eteenpäin.

– Olen nuoruudessa opiskellessani asunut Leningradissa, jossa Eino Rahja oli sankari, Leena Larva kertoo.

– Olen nähnyt kaksi puolta tapahtumista. Isosetäni kirjoittamassa Metsäkansan historiassa Rahjan veljekset olivat raakoja kuin verikoirat. Sodassa yksilö ei paina mitään.


Metsäkansassa teloitetut valkoiset olivat siviileitä. Leena Larva uskoo, että monet punaisetkin olivat joutuneet mukaan sattuman oikusta. Moni ei ehkä tiennyt lähtiessään, missä oli mukana.

– Varmaan oli ihmisiä, jotka olivat intohimoisesti valkoisia tai punaisia. Ja sitten oli niitä, jotka eivät tienneet, mistä on kyse, Pekka Lylykorpi sanoo.

Metsäkansassa teloitettiin aikalaisten kertomusten mukaan kymmenen ihmistä.

Iso osa punaisista oli Hausjärveltä, nykyiseltä Hyvinkäältä.

Tapahtumat etenivät vauhdilla. Paikalliset eivät ehtineet edes suojeluskuntaa perustaa.

– Isoisäni oli mukana kunnan päättävissä elimissä. Hänelle tultiin sanomaan, että sinut teloitetaan ja pakene, mutta hänen vaimonsa odotti yhdeksättä lasta. Isoisäni pelkäsi, että lapsille ja vaimolle sattuu jotakin, jos hän lähtee, Leena Larva kertoo.

– Hänet vietiin ja ammuttiin yksinään. Vanhin poika kävi viidentenä päivänä hakemassa ruumiin, joka vietiin kellariin.


Lähdemme autolla katsomaan Leena Larvan isovanhempien entistä kotitilaa. Vanhan talon paikalla on uusi rakennus.

– Isovanhempieni kotitalo poltettiin muutama päivä Kustaa Laineen kuoleman jälkeen, Leena Larva kertoo keväästä 1918.

– Isäni oli viisivuotias, kun hän lähti tästä Iida-äidin ja pienimpien lasten kanssa metsän läpi sukulaistaloon, kun koti poltettiin.

Kustaa Laine oli kuollessaan 43-vuotias.

– Olen koko elämäni miettinyt, että juuri kukaan ei tiedä, mitä täällä on tapahtunut. Haluaisin, että nämä ihmiset muistettaisiin, Leena Larva sanoo.

Leena Larva on kuullut, että Kustaa oli hyväntahtoinen.

– Kustaa oli komea mies. Hän on ollut Aleksanteri I:n patsaan mallina Emil Wikströmin reliefissä, joka on Säätytalon päädyssä.

Vilho Lylykorpi oli kansallissodan syttyessä vasta 21-vuotias.

– En tiedä Vilhon persoonallisuudesta oikein mitään, Pekka Lylykorpi sanoo. Hän ei ehtinyt tavata vaariaan, joka kuoli jo 1950-luvulla.


– On tieto, että hän olisi ampunut Metsäkansassa yhden, mutta on myös sellainen lausunto, ettei ase olisi toiminut teloitustilanteessa, mutta kiistatta hän on ollut mukana.

Kolmas sukupolvi on sinut menneisyyden kanssa. Pekka Lylykorpi ei tunne häpeää vaarinsa teoista.

– Pikemminkin tunsin aluksi jonkinlaista ylisukupolvista syyllisyyttä. Sekin on lientynyt, kun olen suhteuttanut asioita koko sen vuoden 1918 kauheuksiin ja vielä myöhemmin suomalaistenkin talvi- ja jatkosodassa tekemiin vankisurmiin.

Leena Larva ei tunne vihaa punaisten teloittajien jälkeläisiä kohtaan.

– Olen enemmänkin surullinen siitä, mitä tapahtui.

– Kun tapasin Pekan, sydän hyppäsi kurkkuun. Se oli hirvittävän hämmentävää. En ollut koskaan ajatellut, että kohtaisin näitä ihmisiä.

 

Olen perheelleni ehdottanut, että kaikki osapuolet voisivat pyytää anteeksi toisiltaan. Myös valkoiset ovat vaienneet tämän asian.

Kolmannen sukupolven kokemus on jo eri. Leena Larvaa ei ole opetettu vihaamaan, mutta hän ymmärtää, että hänen isoäitinsä vihasi punaisia –ja myös teloitettujen lapset vihasivat.

– Olen perheelleni ehdottanut, että kaikki osapuolet voisivat pyytää anteeksi toisiltaan. Myös valkoiset ovat vaienneet tämän asian. Metsäkansan kylä oli uhri.

Metsäkansan 1918 tapahtumista on syntynyt monologiooppera Metsäkansan laulu. Idean äiti on Leena Larva.

– Melodraama sisällissodasta lähti siitä, kun sanoin, että 1918 tapahtumia ei voi puheella selvittää vaan ainoastaan taiteen kautta, Leena Larva sanoo.

Melodraaman on säveltänyt kapellimestari Leif Segerstam, käsikirjoittanut Arto Seppälä ja ohjannut Leena Salonen. Monologin tulkitsee näyttelijä Martti Suosalo.


Pekka Lylykorpi on miettinyt vaarinsa vaiheita. Se on ollut hurjaa aikaa.

– Hän odotti kuolemantuomion toimeenpanoa Suomenlinnassa syyskuussa 1918.

Kuolemantuomion toimeenpanosta Suomessa nousi kohu Englannissa.

– Se painostus vaikutti, ettei myöhään sodan jälkeen langetettua tuomiota ennätetty laittaa toimeen.

Vilho vapautui vankileiriltä vuoden 1926 lopussa. Hänestä tuli kolmen lapsen isä ja aktiivinen sosiaalidemokraatti.

– Olen kuullut, että joskus hänen kodissaan olisi käynyt vieraana Yrjö Kallinen, Suomen ainoa pasifistinen puolustusministeri, mutta hän kävi vasta ministeriaikansa jälkeen. En tiedä, oliko vaari saanut jo sotimisesta tarpeekseen.

Myös Leena Larvan perheessä kansalaissodasta vaiettiin.

– Mummo ei koskaan puhunut mitään. Sanotaan, että kun ihmiselle sattuu jotain oikein hirveää, hän ei pysty kertomaan.

– Saattoi olla, että vanhempani eivät sanoneet toisilleen kolmeen kuukauteen mitään. Setäni joutui mielisairaalaan, koska koki, että ryssiä oli koko ajan tulossa kirveen kanssa.

 

Setäni joutui mielisairaalaan, koska koki, että ryssiä oli koko ajan tulossa kirveen kanssa.

Pekka Lylykorven äidin suku on Pohjanmaalta. He olivat valkoisia kaikki.

– Äitini suvussa heille ei kerrottu, että isäni isä oli punainen. Mummoni veli oli kaatunut valkoisten puolella. Hän ei olisi varmaan ymmärtänyt.

Pekka haluaisi kysyä vaariltaan, miten tämä selvisi vankeudesta. Kuolleisuus oli vankileireillä korkeaa.

– Se ei ole mysteeri, miksi hän lähti mukaan. Hän oli timpuri ja työväenluokkaiset miehet lähtivät sotaan. Hyvinkää oli täydellisen punainen.

– Kysyisin myös, miten hän koki kansalaissodan tapahtumat.


Leena Larvasta olisi ollut kiinnostavaa tuntea isoisä varsinkin tämän nuoruudessa.

He ovat molemmat olleet kuvanveistäjän malleina. Leena oli nuorena melkein seitsemän vuotta naimisissa armenialaisen kuvanveistäjän kanssa Leningradissa.

– Kun ei ollut rahaa, mieheni teki Leninin muistomerkkejä. Niistä tuli hyvin rahaa.

Leena seisoi jakkaralla venäläinen palttoo päällä. Näin mies sai tehtyä veistoksen oikean näköisenä.

– Kun muistin, että isoisä on ollut Aleksanteri I:n patsaan mallina, minulla meni yhtäkkiä virtaus läpi, että mikähän mies hän on oikein ollut. Ja mitä hän on ajatellut silloin.

Kun Leenan vanhin serkku meni armeijaan, setä kirjoitti hänelle, että älä mitään politiikkaa rupea puhumaan.

– Politiikka on kiellettyä tässä suvussa. Ehkä on ajateltu, että jos isoisä olisi ollut vähemmän näkyvä, hän olisi jäänyt eloon. Politiikassa voi kuolla.

Huhtikuussa ensi-iltansa saanut monologi Metsäkansan laulu nähdään lauantaina 28.7. Valkeakoskella Työväen musiikkitapahtumassa. Monologin esittää Martti Suosalo.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt