Leena, 8, kohtasi Kyllikki Saaren tämän viimeisenä elinpäivänä – Kyllikin koskettava ele jäi ikuisesti mieleen - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Leena, 8, kohtasi Kyllikki Saaren tämän viimeisenä elinpäivänä – Kyllikin koskettava ele jäi ikuisesti mieleen

Leena Palomäki oli 8-vuotias, kun hän kohtasi sankarihaudoilla Kyllikki Saaren. Hän ei tuolloin tiennyt, että se päivä oli Kyllikin viimeinen elinpäivä.

Julkaistu: 29.7.2018 8:01

Pieni tyttö, 8-vuotias Leena, katsoo hämmentyneenä kameraan aivan kuin hänellä olisi melkein sormi suussa. Vierellä on vielä pienempi kypärämyssyinen poika. Lasten edessä on havuilla peitetty Kyllikki Saaren suohauta.

65 vuotta myöhemmin tuo kuvan tyttö, Leena Palomäki, on Isojoen kirkon hautausmaalla Kyllikki Saaren kauniisti hoidetun haudan vieressä. Tässä samassa kirkkomaassa, sankarihaudassa, lepää Leena Palomäen isä, joka kaatui sodassa.

Sillä samalla paikalla isän haudan vieressä Leena-tyttö aikoinaan myös tapasi Kyllikki Saaren. Se sunnuntai, kaatuneiden muistopäivä, oli Kyllikin viimeinen elinpäivä.

– Opin tuntemaan Kyllikin viikkoa ennen hänen kuolemaansa. Tulin luokkatoverini kanssa koulusta. Luokkatoveri oli hänen sukulaisensa. Niin me sitten juttelimme, ja Kyllikki oppi minutkin tuntemaan. Hän oli hakemassa varmaankin postia, kun oli töissä kirkkoherran virastosta, Leena Palomäki muistelee.

Tässä kuvassa 8-vuotias Leena Palomäki katsoo havuilla peitettyä Kyllikki Saaren suohautaa vuonna 1953. Vierellä on hänen luokkatoverinsa.

Tässä kuvassa 8-vuotias Leena Palomäki katsoo havuilla peitettyä Kyllikki Saaren suohautaa vuonna 1953. Vierellä on hänen luokkatoverinsa.

– Kunnes sitten tuli se kaatuneiden muistopäivä 17.5. 1953. Äitini vei mut kirkkoon, kun hän on sotaleski ja minä sotaorpo. Seisoimme sankarihaudoilla. Silloin oli tapana, että omaiset seisovat valkoisen ristin vierellä. Niin mekin äitimme kanssa seisoimme, äiti toisella ja minä ristin toisella puolella. Kyllikki tuli ja tunsi minut, tervehti ja tuli viereeni seisomaan ikään kuin tukea antaen, Palomäki kertoo liikuttuen Kyllikin kauniista eleestä pientä isätöntä tyttöä kohtaan.

Pienen tytön mieleen jäi erityisesti yksi yksityiskohta Kyllikistä.

– Hänellä oli vaaleansininen sadetakki päällä. Muistan sen hyvin.

  • Oheisella videolla Leena Palomäki kertoo kohtaamisesta Kyllikki Saaren kanssa.

Tieto Kyllikin katoamisesta levisi pienellä paikkakunnalla Palomäen mukaan kuin kulovalkea.

– Minun oli pikkutyttönä paha olla, kun tulin tuntemaan hänet siinä ihan hänen elämänsä viime vaiheissa. Se oli kauheaa, mutta ei siitä mitään traumoja jäänyt itselleni.

Tällä paikalla isänsä sankarihaudan vieressä Leena Palomäki tapasi Kyllikki Saaren. Silloin 8-vuotias pikkutyttö ei tiennyt, että se oli Kyllikin viimeinen elinpäivä.

Tällä paikalla isänsä sankarihaudan vieressä Leena Palomäki tapasi Kyllikki Saaren. Silloin 8-vuotias pikkutyttö ei tiennyt, että se oli Kyllikin viimeinen elinpäivä.

Leena Palomäki muistaa myös etsinnät ja sen, kuinka poliisi kulki talosta taloon tiedonmuruja hakiessaan.

– Komisario Axel Skogman kiersi talosta taloon kysymässä, mitä ihmiset tietävät. Hän kävi meilläkin, ja äiti joutui kertomaan. Minä ja serkkuni olimme samassa huoneessa, mutta Skogmanin tullessa meidät käskettiin toiseen huoneeseen. Se ei ollut lasten korville sopivaa. Lapsia haluttiin varjella yksityiskohdilta.

Kyllikki tuli ja tunsi minut, tervehti ja tuli viereeni seisomaan ikään kuin tukea antaen.

Kun Kyllikin ruumis löydettiin, menivät Leena ja hänen äitinsä monen muun kyläläisen tavoin katsomaan suohautaa. Leena matkusti paikalle äidin pyörän ”häkillä”.

– Tietysti oli kamalaa olla siellä paikalla, mutta ei minua itkettänyt. En pelännyt, sillä en ollut yksin. Olihan mukana äiti ja täti. Väkeä oli paljon. Odotimme lääninlääkäriä Vaasasta. Kun hän vihdoin tuli, väki ajettiin kauas, ei saanut olla enää yhtään lähellä. Tämän muistan. Sitä en nähnyt enää, kun Kyllikki kannettiin pois. Me varmaan lähdimme ennen pois. Kun olimme paikalla, hauta oli peitetty havuilla, Palomäki kertoo.

Aika Kyllikin ruumiin löytymisen jälkeen oli paikkakunnalla raskasta.

– Usein sanotaan, etteivät isojokiset halua puhua mitään Kyllikki Saaren tapauksesta. Se voi johtua siitä, kun oli niitä vääriä epäilyä. Moni syytön joutui epäilyksen alaiseksi.

– Näin aikojen saatossa on varmaan aika hyvin päästy tämän asian yli, toki omaiset ovat aivan toinen juttu. Olisin toivonut, että asia olisi selvinnyt, mutta mysteeriksi se jäi. Pahan täytyisi saada palkkansa, Palomäki sanoo vakavana.

Kyllikki Saaren hautajaisiin kokoontui arviolta 20 000-25 000 ihmistä. Palomäki muistaa, kuinka pellot olivat täynnä väkeä. Vanhoista valokuvista näkyy, kuinka jotkut kiipesivät puihinkin nähdäkseen Kyllikin saattomatkan. Ilmeet kuvissa ovat vakavia.

– Voidaan sanoa, että noin kymmenkertainen määrä Isojoen tämän hetkiseen väkilukuun oli koolla. Kyllikki Saaren siunaus oli valtakunnallisesti hyvin huomiota herättävä tapahtuma, Isojoen nykyinen kirkkoherra Jari Kuusi sanoo.

–Silloin, kun asia jää selvittämättä, se vaivaa pitkäänkin. Varsinkin näin koskettava tapaus, Isojoen nykyinen kirkkoherra Jari Kuusi sanoo.

–Silloin, kun asia jää selvittämättä, se vaivaa pitkäänkin. Varsinkin näin koskettava tapaus, Isojoen nykyinen kirkkoherra Jari Kuusi sanoo.

– Arviolta pari tuhatta henkeä on ollut tuolla kirkossa sulloutuneena viettämässä hautajaisia.

Kyllikin saatteli viimeiselle matkalleen kirkkoherra Yrjö Ala-Opas.

– Kyllikki Saari on toki ihmisten muistoissa ja muistissa ja erityisesti läheisten sukulaisten ja hänet tunteneiden aikalaisten muistoissa. Se ilmenee täällä hautausmaallakin. Silloin tällöin tullaan kysymään Kyllikki Saaren hautapaikkaa, että missä se on. Samoin kauempana olevaa suohautaa, mistä hänet silloin aikanaan löydettiin. Sillä tavalla asia on kyllä hyvin suomalaisten tiedossa. Täysin tuntemattomatkin ihmiset haluavat käydä hänen haudallaan.

Joku on tuonut keltaisia orvokkeja Kyllikin suohaudalle.

Joku on tuonut keltaisia orvokkeja Kyllikin suohaudalle.

Millaiset arvet se on jättänyt paikkakuntalaisiin, että rikos ei koskaan selvinnyt?

– Uskoisin, että se tietyllä tavalla on ihmisten mielissä edelleenkin. Toki silloin, kun asia jää selvittämättä, se vaivaa pitkäänkin. Varsinkin näin koskettava tapaus.

Mitä itse ajattelette hänen kohtalostaan?

– Asia oli hyvin traaginen tietysti. Hän oli 17-vuotias nuori nainen, joka koki väkivaltaisen kuoleman. Se on surullista. Ihminen lähtee elämänsä keväässä tästä elämästä. Kaikki se, mitä elämällä on annettavaa, jää kokematta. On aivan oma syvyytensä, mitä tämä kaikki on merkinnyt hänen läheisilleen perheenjäsenille ja sukulaisille, Kuusi sanoo.

Auringonsäteet lämmittävät tummaa hautakiveä. Joku on tuonut keltaisia orvokkeja myös muutaman kilometrin päässä olevalle Kyllikin suohaudalle.

Unohtumaton. Sellainen hänen kohtalonsa oli.

Tämä on Kyllikki Saaresta kertovan juttusarjan kahdeksas eli viimeinen osa. Voit lukea sarjan aiemmat osat täältä: osa seitsemän, osa kuusi, osa viisi, osa neljä, osa kolme, osa kaksi ja osa yksi.

Kuvituskuva

Lisää aiheesta

Tuoreimmat osastosta