Kotimaa

Sammaloitunut hautakivi paljasti aatelisnaisten arvoituksen: Mikä sai kaksi prinsessaa pakenemaan Turkuun?

Julkaistu:

Venäläisten prinsessojen elämäntarinan jäljittäminen oli varsinaista salapoliisityötä.
Turun ortodoksisella hautausmaalla on hauta ja siinä sammaloitunut muistokivi. Kiveen on kaiverrettu: Elisabeth prinsessa Zu Sayn-Wittgenstein Berleburg.

Prinsessa syntyi Pietarissa. Hän kuoli Turussa 14.8.1964, muistokivi kertoo.

Hautausmaan läpi kulki usein lähistöllä asuva Riitta Ilvonen. Prinsessan hauta herätti sukututkijan uteliaisuuden. Kuka oli eksoottinen prinsessa, minkälainen ihmiskohtalo oli Turkuun päätyneellä ylhäisönaisella.

Hän ihmetteli asiaa toiselle sukututkijalle Pirjo Terholle.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Naiset ryhtyivät ottamaan selvää prinsessoista. Työ oli varsinaista salapoliisityötä.

Prinsessasta ei löytynyt haastatteluja eikä kirjoituksia oikein mistään. Oli vain yksittäisiä lehtileikkeitä, verkosta löytyi tiedonmurusia.

Prinsessan ihmiskohtalo osoittautui värikkääksi tarinaksi. Pirjo Terho sanoo, että prinsessasta voisi tehdä vaikka romaanin.

– Lumouduimme tarinasta. Hän tuli emigranttina Pietarista, hän oli todella ylhäistä sukua. Mies oli kuollut kaksintaistelussa.

Suomeen päätyneitä prinsessoja oli kaksi: Elisabethilla oli tytär, prinsessa Paraskewa. He olivat muuttaneet Turkuun ennen vallankumouksen puhkeamista. Elisabeth oli 42-vuotias ja Paraskewa 21-vuotias.

Prinsessan kohtalosta Pirjo Terho ja Riitta Ilvonen kirjoittivat Turun Seudun Sukututkijoiden Kaht pualt jokke -vuosikirjaan.


Hienoa sukua

Elämänkohtalon selvittely vei kirjoittajat ylhäisöpiireihin.

Elisabeth oli syntynyt Pietarissa. Hän oli tyttönimeltään von Dingelstedt. Hänen isänsä Fjodor oli tsaarin upseeri. Suku oli saksalais-puolalais-balttilaista aatelissukua.

Elisabeth meni Pietarissa naimisiin venäläisen prinssin Alexander zu Sayn-Wittgenstein-Berleburgin kanssa. Prinssi tuli vanhasta, ylhäisestä, rikkaasta suvusta. Hän oli sukua Euroopan kuningashuoneille.

Suku oli lähtöisin nykyisestä Saksasta, Hessenin suurherttuakunnasta. Yksi sukuhaara päätyi Venäjälle. Venäjällä prinssistä käytettiin ruhtinas-titteliä.

Nuoripari liikkui ylhäisissä piireissä. Alexander oli Venäjän tsaarin henkivartijakaartin kasakkaluutnantti ja adjutantti. Hän oli puolisoineen itseoikeutettuna hovin kutsuille.

Perheeseen syntyi Paraskewa-tytär. Häntä kutsuttiin lempinimellä Peppi.

Kotona oli palvelijoita. Tyttären opetuksesta huolehtivat kotiopettajat. Ylhäisten piirien tavan mukaan opettajat olivat ulkomaalaisia.

Seurustelukielenä hienosto käytti ranskaa, saksaa tai englantia. Venäjää puhui rahvas.


Kuolettava laukaus

Tytär oli 6-vuotias, kun hänen isänsä menehtyi. Prinssi Alexander kuoli kaksintaistelussa pistoolin luotiin.

Kiivastuksissaan Alexander oli haastanut kaksintaisteluun itseään 20 vuotta vanhemman everstin. Pahaksi onneksi eversti sattui olemaan loistava ampuja. Hänen kerrottiin ampuneen antiloopin 800 metrin matkalta liikkuvasta junasta.

Kaksintaistelussa miehet käyttivät hienoa, perinteikästä Kuchenreuter-pistoolia. Suurikokoista pistoolia ei ollut tarkoitettu tarkkuusammuntaan.

Eversti tähtäsi Alexanderia jalkoihin, mutta hän osui prinssiä kuolettavasti ylävatsaan sydämen alapuolelle.

Kaksintaistelu oli sensaatio Venäjällä. Sen käsittely Venäjällä täytti oikeussalit ääriään myöten. Skandaalista kertoivat myös suomalaisissa sanomalehdissä.


Elisabeth jäi leskeksi 27-vuotiaana. Tsaari Nikolai II otti adjutanttinsa lesken suojelukseensa ja antoi hänelle asunnoksi huvilan.

Paraskewa-tytär meni hienostokouluun, Fontanka-kanavan varrella olevaan Pyhän Katariinan luostarikouluun. Koulutyttö käytti univormua, johon kuului korsetti.

Koulussa aatelisneito opiskeli taitoja, joita hän tarvitsi tulevassa seurapiirielämässä. Tanssi oli pakollinen aine. Sitä opetti keisarillisen baletin balettimestari.

Paraskewa valmistui koulusta luokkansa priimuksena.

Koulusivistys ja laaja kielitaito osoittautuivat myöhemmin prinsessojen pelastukseksi.


Pakoon Turkuun

Pietarissa oli levotonta. Vallankumoukselliset voimat olivat liikkeellä. Äiti ja tytär päättivät muuttaa rauhalliseen Turkuun, joka silloin kuului vielä Venäjään.

Turun seudusta prinsessoilla oli miellyttävät muistot. He olivat viettäneet kesiä Naantalissa.

– He olivat jotenkin aikaansa edellä. He ymmärsivät tulla Venäjältä jo vuonna 1916. Silloin sieltä pääsi helposti tulemaan Suomeen, kun oli sama valtakunta, sukututkija Pirjo Terho kertoo.

Vallankumous puhkesi seuraavana vuonna. Suomen itsenäistyttyä itäraja sulkeutui.

Elämä ei ollut leskinaiselle helppoa. Ylhäiseen elämään ja rikkauksiin tottunut aatelinen joutui sopeutumaan niukkuuteen. Perheen omaisuus jäi Venäjälle.

Elämää ei helpottanut sekään, että Suomessa syntyi sisällissota. Turussa oli oma punakaartinsa. Kaupunki oli jonkin aikaa vallankumouskomitean vallassa.

– Mahtoivat he olla kauhuissaan. He olivat juuri lähteneet vallankumousta pakoon, sitten täällä oli sama homma.

Turkuun naiset jäivät levottomuuksista huolimatta asumaan.

Naiset olivat tuoneet Pietarista koruja ja arvoesineitä.

He ryhtyivät myymään Elisabethin briljantteja. Turkulaiset antiikkikauppiaat käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja ostivat koruja pilkkahintaan.

Kun briljantit loppuivat, oli pakko miettiä, miten saada katto pään päälle ja ruokaa pöytään.

Hyvästä kielitaidosta ja sivistyksestä tuli prinsessojen pelastus. He antoivat yksityistunteja, Elisabeth ranskalaisessa keskustelutaidossa, Paraskewa saksan ja ranskan kielissä.

– Tytär oli varmasti sellainen jalat maassa oleva ihminen. Hän tajusi, että tässä täytyy ryhtyä jotain tekemään niin kuin rahvas tekee.

Pirjo Terho sanoo, että naisten ylhäinen tausta oli varmasti turkulaisten tiedossa. Prinsessa Elisabeth oli kaunis ja elegantti. Prinsessa Paraskewa oli pieni, siro ja herttainen.

Prinsessat pitivät matalaa profiilia.

– Ajat olivat sellaiset, ettei kannattanut huudella, että oli venäläinen tai emigrantti.

Suomi oli juuri itsenäistynyt. Suomalaiset elivät kansallistunteen huumassa. Maassa suhtauduttiin epäluuloisesti venäläisiin.

Turun prinsessat eivät tuoneet esille ylhäistä alkuperäänsä.

– Turun osoitekalenterissa toisen kohdalla oli merkintä rouva Wittgenstein ja toisen kohdalla kieltenopettajatar Wittgenstein.


Naimisiin ja muutto Hankoon

Taloudellinen tilanne parani, kun nuorempi prinsessa sai vakituisen työpaikan Heurlinin yksityiskoulussa. Yksityinen ruotsalainen tyttökoulu sijaitsi Aurajoen varrella. Matalassa kivitalossa toimii nykyisin kahvila Arts.

Prinsessa Paraskewa opetti koulussa ranskaa ja saksaa.

Kouluun tuli filosofian ja Ruotsin historian opettajaksi Birger Hugo Boström. Hän oli maisteri ja kotoisin Porvoosta. Syttyi työpaikkaromanssi.

Prinsessa Paraskewa ja Birger vihittiin kesällä 1930 Turun tuomiokirkossa. Siitä lähtien nuorempi prinsessa tunnettiin nimellä Peppi Boström.

Prinsessa Elisabeth asui ensin nuoren parin luona. Koti oli kolmikerroksisessa kivitalossa Brahenkadun alkupäässä lähellä Aurajokea.

Nuorempi prinsessa sai neljä lasta.

Ennen talvisodan syttymistä Peppi Boström muutti perheineen Hankoon. Hänen miehensä oli saanut opettajan paikan Hangon ruotsalaisesta yhteiskoulusta.

Peppi Boström toimi koulussa ajoittain opettajana. Hän opetti lisäksi ranskaa Hangon ja Tammisaaren kansalaisopistoissa.

Monipuolisesti lahjakas Peppi Boström kunnostautui kirjailijana. Hän julkaisi ruotsinkielisen satukirjan.

Kirjan toimitti hänen entinen yksityisoppilaansa ja hyvä ystävänsä V.A. Koskenniemi. Koskenniemi kuului Hangon kesäasukkaisiin. Perheellä oli meren rannalla Sirmio-niminen huvila.


Hemmet-kodin ruhtinatar

Vanhempi prinsessa jäi asumaan Turkuun. Hän muutti Vartiovuorenmäen kupeeseen, ruotsinkielisille tarkoitettuun Hemmet-vanhainkotiin.

Elisabeth tunnettiin Hemmet-kodissa ruhtinattarena. Hän säilytti arvokkuutensa ja aristokraattisen olemuksensa loppuun saakka.

Hän puhui ruotsia. Suomea hän ei osannut eikä niin tarvinnutkaan.

Elisabeth liikkui ruotsin- ja venäjänkielisissä piireissä. Hän oli harras ortodoksi ja kävi Turun torin varrella olevassa ortodoksikirkossa. Siellä hän tapasi muita emigrantteja ja kohtalotovereita.

Kesäisin prinsessa matkusti tyttärensä luo Hankoon. Hän viipyi tyttären perheen luona kuukauden verran.

Elisabeth eli iäkkääksi. Hän kuoli 90-vuotiaana.

Peppi ja Birger Boström muuttivat Hangosta Tammisaareen 1972. He lähtivät pakoon Hangon tuulista ilmastoa. Tammisaaressa Peppi Boström kuoli neljä vuotta myöhemmin.

Tammisaaren uudella hautausmaalla on Pepin ja hänen miehensä hauta.

Sukututkija Juha Vuorela kuvaa hautaa harvinaiseksi.

– Hautakiveen on merkitty titteliksi prinsessa. Se on todella harvinaista Suomessa.

Vuorela ei tiedä muita prinsessoja kuin Peppi Boström ja hänen äitinsä Elisabeth.

Turun Seudun Sukututkijoiden vuosikirjaa varten yhdistyksen puheenjohtaja Sari Ahonen ryhtyi etsimään valokuvia prinsessoista. Hän onnistui jäljittämään lapsenlapsia.

– Facebookista löysin yhden jälkeläisen tiedot, joka asui Saksassa. Otin yhteyttä ja tiedustelin, oliko hän sukua.

Prinsessa Paraskewan tyttärentytär vastasi ja lähetti valokuvia perhealbumista.