Kotimaa

Sukeltaja Mikko Paasi kertoo IS:lle Thaimaan vaativasta pelastusoperaatiosta – vielä viime minuuteilla tuli yllätyskäänne

Julkaistu:

Sukeltaja Mikko Paasi kertoo Ilta-Sanomille, miten luolaan loukkuun jääneiden poikien pelastus onnistui.
Vuorokausi jännitysnäytelmän päättymisen jälkeen Mikko Paasi alkaa hahmottaa koko operaation suuruusluokan. Suomalaissukeltajan äänestä kuuluu helpotus.

– Tunnelmat ovat katossa, eikä mikään ihme. Nyt kun on tullut ulos luolasta, alkaa ymmärtää miten isosta operaatiosta olikaan kyse. Lisäksi tiimissä olleet ihmiset ovat alkaneet saada kasvot ja nimet. Nyt kun jännitys on lauennut ja ollaan täällä yhdessä, on upea tutustua tähän porukkaan, joiden kanssa viime päivät työskennellyt, Paasi kuvailee tunnelmia Mae Saissa keskiviikkoiltana.
Paasi oli yksi thaimaalaisen jalkapallojoukkueen pelastamiseen osallistuneista sukeltajista. Takana on viisi intensiivistä päivää labyrinttimäisessä luolastossa sukeltamista.

Mittava operaatio säilytti intensiivisyytensä kirjaimellisesti viime metreille saakka. Kun kaikki pelastettavat oli saatu maan pinnalle, Paasi jäi viimeisten sukeltajakollegoiden kanssa odottamaan kolmannessa kammiossa sijaitsevaan päätukikohtaan viimeisiä luolassa olevia ja varmistamaan, että he pääsevät turvallisesti perille.


Tarkoitus oli, että lasten kanssa luolassa pysyneet kolme Thaimaan laivaston pelastussukeltajaa ja lääkäri poistuvat luolastosta viimeisinä. Kolmannesta kammiosta luolan suulle saakka pääsi helposti uimalla.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Viimeisillä minuuteilla pumput pettivät ja sähköt katkesivat, minkä vuoksi vesi alkoi nousta viimeisessä kammiossa, Paasi kertaa tapahtumia.



Paasi kollegoineen kasasi hermonsa vielä viime metreillä ja saapui kuin saapuikin luolan suulle, ennen kuin kammio täyttyi vedellä. Hän huomauttaa, ettei tilanteeseen liittynyt hengenvaaraa tai suurta draamaa.

– Ennemminkin se tuntui ikään kuin pisteeltä iin päälle tälle koko operaatiolle ja muistutuksena siitä, että mitään ei saa jättää puolitiehen, vaan fokus pitää säilyttää loppuun saakka. Viikkojen työ oli mennyt niin putkeen. Mutta tietysti kävi mielessä, mitä olisi tapahtunut, jos sama olisi käynyt hieman aikaisemmin, Paasi pohtii.
Paasi vakuuttaa tilanteen olleen täysin hallinnassa ensimetreiltä aivan loppuun saakka viime hetkien yllätyskäänteestä huolimatta. Operaation onnistumisen avain oli saumattoman tiimityön lisäksi vedenpitävä suunnitelma.

Kaikkeen mahdolliseen oli varauduttu, eikä mitään jätetty yhden ihmisen tai happisäiliön varaan. Reitti luolan suulta poikien olinpaikkaan yhdeksänteen kammioon saakka tutkittiin moneen kertaan, joitain ahtaita koloja suurennettiin ja matkan varrelle vietiin happisäiliöitä.

– Kun mentiin edestakaisin samoja läpiuinteja samojen kohtien läpi, tavallaan opittiin sormituntumalla ja kartta jäi päähän. Sen jälkeen pojatkin pystyttiin kuljettamaan läpi, Paasi kertoo.

Paasi työskenteli luolaston seitsemännen ja kahdeksannen kammion välissä. Pojat sijaitsivat yhdeksännessä kammiossa, josta heitä tuotiin ulos yksi kerrallaan useamman sukeltajan tukemana. Paasi vaihteli vuoroa, toisinaan kulkien edessä, toisinaan takana. Viimeisessä kammiossa hän ei käynyt.


– Meillä ei ollut mitään tarvetta mennä sinne, sillä neljä Navy Seals -joukkojen jäsentä oli siellä koko ajan poikien kanssa, mikä oli myös melko uskomaton suoritus. Kun pojat tuotiin ulos, me olimme vastaanottamassa heitä seuraavassa kammiossa ja viemässä eteenpäin. Jokaisella oli oma tehtävänsä, Paasi kuvailee ketjun toimintaa.

Luolasta oli saatu pumpattua vettä pois, minkä lisäksi matkalle oli rakennettu patoja. Vaikka toisin povattiin, sateetkin pysyivät maltillisina, joten luolastossa pääsi joitain etappeja kulkemaan veden pinnalla tai kävellen, jolloin lapset kuljetettiin paareilla. Lapset huumattiin ja heidän raajansa sidottiin kiinni yhdeksi paketiksi matkan ajaksi.


– Välillä lapsilta riisuttiin varusteita pois ja puettiin ne jälleen takaisin, ja välillä heitä uitettiin pinnan päällä, joten meillä oli kuitenkin täysi kontakti lapsiin moneen otteeseen, Paasi kertoo.
Paasi kertoo pelänneensä, että lapset saattaisivat joutua paniikkiin tai saada hypotermian. Näin ei käynyt.

– He ovat todella kovia jannuja. Aivan mahtavia sankareita, miten uskomattomasti he tahdonvoimallaan pystyivät hoitamaan homman loppuun. Heille tuo oli todella vaativa juttu, Paasi kehuu poikien suoritusta.

Sukeltaja ei ole vielä päässyt tapaamaan jalkapallojoukkueen poikia uudelleen. Hän on varma, että jälleennäkeminen on luvassa.

– Varmasti joku päivä vielä tavataan. Toivottavasti opetetaan heidät sukeltamaan, jos vain pojat niin haluaisivat ja käännetään tämä positiiviseksi koko homma, Koh Thaon saarella sukelluskoulua pyörittävä Paasi kertoo.
Operaatio kävi päivä päivältä hieman helpommaksi, kun kaikki pelastajat olivat toistaneet tehtävänsä useaan otteeseen. Ensimmäinen päivä oli ehdottomasti stressaavin.



Kun se sujui suunnitelmien mukaan, paineet hellittivät. Ensimmäisenä päivänä ei silti pikkuvirheiltä selvitty.

Paasi on erityisen tyytyväinen operaation nopeasta kulusta. Jos työt olisivat jatkuneet vielä muutaman päivän, miehistö olisi pitänyt pistää vaihtoon.

Vaikka kolmen päivän pelastusoperaatio valmistautumisineen oli fyysisesti raskas, Mikko Paasi kertoo että rankinta oli henkinen puoli. Keskittyminen vaatii ponnisteluja, kun ympäristö vilisee häiriötekijöitä. Hetkellinenkin huomion herpaantuminen voi johtaa kohtalokkaaseen virheeseen.

– Tuollaisissa olosuhteissa sukeltaminen on todella paljon päästä kiinni. Luolan perukoilla sukeltaessa on aikaa ajatella. Keskittymisen ylläpito oli haastavaa, Paasi kertoo Ilta-Sanomille päivä pelastustöiden päättymisen jälkeen.

Operaation aikana Paasi sai valtavan vyöryn kannustavia viestejä.

– Ne auttoivat pitämään pään kasassa. Ihmisten lähettämillä tsemppiviesteillä on uskomaton voima ja vaikutus, kun on paineen alla.


Sankarin viittaa hän ei halua harteilleen. Hän kertoo tehneensä vain sen, mitä tilanteessa täytyi tehdä.

– Ei se ole mitään sankarityötä, ihan normaalia hommaa. Pitää vain pysyä rauhallisena, keskittyä ja tietää mitä tekee. Ehdottomasti täytyy tietää omat rajansa. Kun niihin rajoihin tullaan, niin käännytään takaisin ja palataan lähimpään turvapaikkaan. Siellä kasataan hermot uudestaan ja jatketaan sitten matkaa. Niin tuollakin kävi pari kertaa, Paasi kertoo.
Paasi ei enää edes muista, mitä teki ensimmäisenä päästyään luolan suulta tukevalle maaperälle.

– Istuttiin vain alas. Kaikilla oli aika lailla tunteet pinnassa, ja ihmeteltiin siinä yhdessä vain. Oli vähän hankalaa olla muuallakaan, kun vastassa oli joko suuri reportterilauma tai tyhjä hotellihuone. Ensimmäisenä päivänä ei vielä ollut mitään juhlaa, sillä kaikki olivat jonkinlaisessa shokissa, tunteellisessa tilassa ja väsyneitä. Mentiin vain takaisin resortille ja sanottiin morjens.

Väsymys vei heti mennessään, eivätkä luolan tapahtumat valvottaneet. Nyt Paasi odottaa eniten pääsevänsä näkemään puolisonsa Krista Paasin ja 2,5-vuotiaan tyttärensä Islan.

Vielä on myös viettämättä parin kahdeksas hääpäivä, sillä sen keskeytti Mikko Paasin yllättävä kutsu Thaimaan luolalle.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt