Kotimaa

Kommentti: Sarjakuristaja puhuu veriteosta aivan kuin hän olisi unohtanut jälleen S-etukorttinsa eteisen lipaston päälle

Julkaistu:

Michael Penttilä istuu vankilassa kenties loppuikänsä, kirjoittaa toimittaja Miika Viljakainen.
– Pannaan valitus eteenpäin.

Se oli sarjakuristajana tunnetun Michael Maria Penttilän, pian 53, ensimmäinen reaktio, kun hän keskiviikkona kuuli Helsingin käräjäoikeudessa saavansa elinkautisen vankeusrangaistuksen murhasta.

Helsingin käräjäoikeuden päätös oli ennalta arvattava, mutta Penttilän rikollisen uran kannalta historiallinen: Penttilä on tuomittu aiemmin kolmesta henkirikoksesta, mutta yhtäkään niistä ei ole katsottu murhaksi.

Ne on tuomittu törkeänä pahoinpitelynä ja kuolemantuottamuksena, täyttä ymmärrystä vailla tehtynä tappona ja tappona. Koska vain murhasta voi tuomita elinkautisen, Penttilä on päässyt vapaalle jalalle yhä uudestaan ja uudestaan. Yleensä hän ei ole ehtinyt olla siviilissä vuottakaan, kun on jo syyllistynyt uusiin rikoksiin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Lue lisää: Sarjakuristaja Michael Penttilä tuomittiin elinkautiseen vankeuteen

Ensimmäiseen kuristusrikokseensa Penttilä syyllistyi 37 vuotta sitten, 16-vuotiaana. Vuosi oli 1981.

Silloin hän hyökkäsi entuudestaan tuntemattoman, ikäisensä tytön kimppuun hississä ja kuristi tyttöä tämän omalla kaulaliinalla.

Penttilä kiisti ensimmäisessä kuulustelussa kaiken. Hän ei ollut edes nähnyt tyttöä. Kun Penttilä lopulta tunnusti, hän kertoi, ettei hänellä ollut mitään tarkoitusta tytön kimppuun käymiselle, kunhan ”moksi ensimmäistä vastaantulijaa”.

Koska tyttö selvisi hengissä, tuomio tuli törkeästä pahoinpitelystä.

Tämä kaava on toistunut Penttilän myöhemmissä rikoksissa. Ensin hän kiistää, kunnes lopulta tunnustaa juuri sen verran kuin on pakko. Kun vuonna 1993 Penttilän naistuttava löydettiin kuoliaaksi kuristettuna Penttilän isoäidin kylpyhuoneesta (mummo oli matkoilla ja Penttilällä oli asunnon avaimet), Penttilä väitti ensin koko juttua lavastukseksi.

Lue lisää: Kuvat sarjakuristajan kassin kylmäävästä sisällöstä: Punaiset nahkahanskat, sukkahousut, huivi...


Yhteinen piirre Penttilän rikoksissa on myös se, ettei hän ole koskaan nähnyt mitään yhteyttä rikostensa ja kuristusperversion välillä. Hän myöntää katsovansa paljon kuristuspornoa, mutta itse kuristamiset tapahtuvat yllättäen ja sattumalta.

Hän väitti kivenkovaan viimeisimmässä oikeudenkäynnissä, ettei hänen aikomuksenaan ollut surmata 52-vuotiasta naista, mutta oli hermostunut tämän nimiteltyä häntä sarjakuristajaksi ja friikiksi. Nainen ei ollut tunnistanut häntä ennen kuin Penttilä oli riisunut aurinkolasit silmiltään.

– Ei perkele, taas on yksi kuollut, Penttilä kertoi poliisikuulustelussa ajatelleensa kuristussurman jälkeen.

 

Ei perkele, taas on yksi kuollut.

Ei perkele. Taas. Penttilä puhuu veriteosta aivan kuin hän olisi lähtenyt kotoaan liian myöhään ja myöhästynyt taas bussista, tai unohtanut jälleen S-etukorttinsa eteisen lipaston päälle.

Viimeisimmän jutun yhteydessä Penttilä jäi uhrinsa asuntoon yli kahdeksi vuorokaudeksi. Penttilä kertoi pohtineensa tuona aikana itsemurhaa. Hän myös sanoi toivoneensa, että jäisi kiinni, koska ei halunnut selvitä sellaisesta rikoksesta rangaistuksetta.

Kuitenkin ensimmäisessä poliisikuulustelussa hän kiisti kaiken.

– Tämä että minun epäillään syyllistyneen murhaan, on aivan älytöntä. Tuli ihan kuulalla päähän, kun poliisi tuli hakemaan kotoa.

Osin näistä syistä Penttilän juttujen syyttäjillä ja asiantuntijoilla on hänestä huomattavasti synkempi kuva kuin hänellä itsellään on.

Kun Penttilä vuonna 1986 surmasi kuristamalla 12-vuotiaan tytön, syyttäjä vertasi häntä villipetoon ja pyysi villipedoilta anteeksi.

– Villipedot pannaan häkkiin ja ihmispedot ovat vielä vaarallisempia, sanoi syyttäjä Mauri ”Mauser” Lähde oikeudenkäynnissä ja herätti kielenkäytöllään myös oikeuskanslerin huomion.

 

Villipedot pannaan häkkiin ja ihmispedot ovat vielä vaarallisempia.

Sen jälkeen arviot ovat synkentyneet entisestään. Haastattelin taannoin skotlantilaista sarjamurhaajiin perehtynyttä kriminologia David Wilsonia ja pyysin häntä tutustumaan sarjakuristajan rikoksiin.

Wilsonista oli päivänselvää, että Penttilä on kolmekymmentä vuotta kehittänyt tapaansa tappaa ja sitä, kuinka hän pääsee käsiksi uhreihin. Vuonna 1985 helpoin saatavilla oleva uhri oli sammunut äiti, seuraavana vuonna pikkutytöt ja vuonna 1993 ravintolasta mukaan houkuteltu nainen. Vapautumisensa jälkeen vuonna 2009 Penttilä keksi tilata uhreja kotiinsa. Hän puki käsiinsä nahkahansikkaat ja hyökkäsi kotiinsa tilaamien siivoojien ja hermoratahierojan päälle.

Valmistelurikoksessa, josta hovioikeus tuomitsi Penttilän kahden ja puolen vuoden vankeuteen, aiottuna uhrina oli naapurissa asuva teinityttö.

Wilsonille ei tullut yllätyksenä, että viimeisin kuolonuhri oli seksityöläinen, sillä seksityöläiset ovat yksi suurimmista sarjamurhaajien uhrien ryhmistä. He ovat haavoittuvaisia mennessään asiakkaan asuntoon tai asiakkaan tullessa heidän asuntoonsa.

Hyvin samantapaisia ajatuksia oli kihlakunnansyyttäjä Eija Velitskillä. Velitskin mukaan surmatessaan seksityöläisen Penttilän tavoitteena oli tehdä täydellinen murha. Sellainen, josta hän nauttisi ja josta hän ei jäisi koskaan kiinni.

Ennen kuin Penttilä meni tapaamaan uhriaan Helsingin Vaasankadulle 13. huhtikuuta, hän hankki henkilöllisyytensä salaamiseksi uuden puhelimen ja prepaid-liittymän. Asunnossa hän surmasi naisen etukäteen valitsemillaan välineillä: hän paitsi kuristi käsin, myös sukkahousuilla ja nahkavyöllä.

”Koska Penttilä on käyttänyt käsien lisäksi ainakin kahta tekovälinettä, häneen tekoaan ei voi pitää tilanteeseen liittyvän kiihtymyksen vallassa tehtynä”, totesi käräjäoikeus langettaessaan elinkautista.

Surmatyön jälkeen Penttilä siivosi asunnon niin tarkasti, ettei sieltä löytynyt muita ulkopuolisten sormenjälkiä kuin sen huoltomiehen, joka oli löytänyt vainajan. Hän luultavasti otti mukaansa myös uhrin puhelimen ja hävitti sen.

Juttu todennäköisesti etenee vielä hovioikeuteen, mutta jos elinkautinen pysyy, Penttilä istunee vaarallisuutensa vuoksi huomattavasti pidemmän ajan kuin keskimääräiset 14 vuotta. Kenties loppuikänsä.

Käräjäoikeus ei nimittäin löytänyt jutussa yhtäkään sellaista seikkaa, joka olisi voinut vaikuttaa tekoon lieventävästi.

”Penttilällä ei ole ollut tappamiseen mitään muuta syytä kuin oman mielihalunsa toteuttaminen”, totesi käräjäoikeus kokonaisarvostelussa.