Kotimaa

Miehestä löytyi vain muutama veritippa – tällainen on Jari Aarnioon tänään liitetty palkkamurha

Julkaistu:

Surmatutkinta
Neljä elinkautista. Ei ruumista. Tällainen on Jari Aarnioon tänään liitetty palkkamurha. Juttu on julkaistu alun perin heinäkuussa 2017.
  • Huumepoliisin ex-päällikköä Jari Aarniota epäillään STT:n tietojen mukaan henkirikoksesta Vuosaaren vuoden 2003 palkkamurhajutussa.
  • Epäilynä on, että hän tiesi murhasta etukäteen ja jätti sen estämättä.
  • Jos poliisi tietää murhasta ja jättää sen estämättä, on seurauksena käytännössä elinkautinen vankeusrangaistus murhasta.
  • Jari Aarnio vietti kesää vapaalla jalalla odottamassa hovioikeuden tuomiota muun muassa törkeistä huume- ja virkarikoksista.
Turkkilaissyntyinen Volkan Ünsal taltioitui viimeisen kerran valvontakameraan 15.10.2003 Helsingin keskustan ravintolassa, Sociksessa, myöhään illalla yhdessä Solvalla-Jannen eli Janne Ranisen ja Raimo Anderssonin kanssa.

Palkkamurhaa, huumekauppaa, perätön ilmianto Juicesta... Tällaista oli surmatun palkkamurhaaja Raimo Anderssonin elämä

Sen jälkeen Ünsalista ei ole löydetty kuin muutama veritippa Vuosaaressa sijainneen asunnon olohuoneen lattialta ja seinästä sekä maisemataulusta.

Hänen ruumistaan ei kuitenkaan tarvittu neljään elinkautiseen vankeusrangaistukseen, mikä rangaistus hänen murhastaan langetettiin Anderssonin ja Ranisen lisäksi Jani Leinoselle. Yllytyksestä murhaan tuomittiin chileläissyntyinen Leopoldo Fernado Gonzalez Carmona.

Veritahrat löytyivät Leinosen käyttämästä vuokra-asunnosta. Asuntoon liittyy myös erikoinen piirre, sillä se kuului Aarnio-jutussa esiintyneelle ”Saaralle”.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Tuomittujen puolustus esitti oikeudessa, että Ünsal olisi lavastanut itse katoamisensa. Veritahrat asunnossa olivat Ranisen ja Anderssonin mukaan voineet syntyä kokaiinin aiheuttamasta nenäverenvuodosta siten, että veri olisi aivastamalla levinnyt seinälle. Oikeuden ja verijälkitutkimusten mukaan verijäljet syntyivät uhrin pahoinpitelystä.

Helsingin hovioikeus antoi tuomion asiasta lokakuussa 2005. Käräjäoikeus oli aiemmin päätynyt samaan Suomen oloissa poikkeukselliseen ratkaisuun. Koskaan aiemmin ei tiettävästi sotien jälkeisessä Suomessa ollut neljää elinkautista langetettu samasta henkirikoksesta yhdellä kertaa.

Murhanäyttö rakentui monista eri palasista. Tekotapa jäi selvittämättä, mutta poliisin salainen tilakuuntelu taltioi viitteitä tekotavasta, mikä toimi yhtenä näyttönä poikkeuksellisessa jutussa.

Nyt tämä alamaailman välienselvittely sai lisää erikoisia piirteitä, kun Helsingin Sanomat kertoi tänään, että keskusrikospoliisi on ottanut palkkamurhan uudelleen tutkittavaksi Helsingin poliisin laillisuusvalvonnan pyynnöstä.

Keskusrikospoliisi selvittää, onko joitakin muita henkilöitä syytä epäillä osallisuudesta Ünsalin murhaan ja miten tutkinta aikoinaan ylipäänsä suoritettiin.

Taustalla Ruotsin suurin arvokuljetusryöstö

Volkan Ünsalin tapaus tuli Helsingin rikospoliisin tutkittavaksi, kun hänestä tehtiin katoamisilmoitus 21.10.2003. Katoamisesta ilmoitti Ünsalin kihlattu Ruotsin poliisille. Ünsal oli tullut Suomeen ystävänsä Ranisen luo 27.9.2003.

Katoamista tutkittiin aluksi normaalina katoamisena ja Ünsalista tehtiin kansainvälinen etsintäkuulutus. Pian tutkinta muuttui kuitenkin murhatutkinnaksi.

Ennen Suomeen tuloa rikollisen taustan omaavan Ünsalin henkeä oli uhattu jo pitkään. Ünsal oli ollut uhkausten takia kahteen otteeseen Ruotsin poliisin todistajansuojeluohjelmassa, mutta irtaantunut siitä kummallakin kerralla omasta tahdostaan, viimeisen kerran 22.9.2003.

Uhkausten taustalla oli yhä selvittämättä oleva Ruotsin suurin arvokuljetusryöstö Arlandassa heinäkuussa 2002. Saalis oli noin 43–44 miljoonan Ruotsin kruunun arvoinen.

Ünsal oli ottanut yhteyttä Ruotsin poliisiin marraskuussa 2002 ja ilmoittautunut todistajaksi ryöstöön. Se oli lähtölaukaus uhkauksille ja motiivi surmaamiselle, missä ilmeisesti pahoinpitelyn jälkeen käytettiin ”valkoisen haulikon menetelmää” eli kuristamista.

Hovioikeuden mukaan Ünsalin tekemä ilmianto poliisille ja riita rahasta olivat Gonzalez Carmonan motiivi murhauttaa Ünsal.

Poliisin salainen tilakuuntelu taltioi nimittäin marraskuussa 2003 keskustelun, jossa Raimo Andersson puhui ”valkoisen haulikon menetelmästä”. Andersson puhui myös kaverilleen, kuinka tekoa oli suorittamassa kolme henkilöä, ruumis oli kaivettu maahan, tavaroita poltettu ja jälkiä peitelty.

”Eikä luotiakaan pantu eikä yhtään veitseniskuu siinä”, Andersson sanoi.

”Se on montussa, pantu sinne, se o kadonnu. Sillo ku asia on hoidettu, kaikki on poltettu, ei oo mitään eikä missää, vanhaa malliin, tiedätsä, kukaan ei tiedä, kukaan ei löydä, ei tuu katkuu”, Andersson kertoi kaverilleen poliisin taltioimalla tallenteella.

Andersson kertoi vielä, että se oli ”palavelus toiselle puolelle” ja että ”me saatii puol millii”.

Viimeisessä puhelussa Ünsal itki

Kihlatulleen Ünsal oli sanonut vielä muutamia päiviä ennen kuolemaansa, että ”yksi ihminen ei anna hänelle ikinä anteeksi sitä, että hän on mennyt puhumaan poliisille”. Ünsal tiesi ja oli kertonut Ruotsin poliisillekin, että hänen päästään oli luvattu miljoonien kruunujen tapporaha. Poliisi oli varoittanut Ünsalia Ranisesta, mutta Ünsal ei uskonut varoitusta, koska piti Ranista parhaana ystävänään.

Viimeisessä puhelussaan kihlatulle Ünsal itki. Hän pelkäsi saavansa maksaa siitä, että oli mennyt puhumaan poliisille.

24.10.2003 Ünsalin kihlattu sai postiluukustaan Post it -lapun, jossa luki: ”Häntä ei enää ole, parasta, että unohdat”.

Hovioikeuden mukaan Ünsalin ruumis kuljetettiin kätkettäväksi vuokrapakettiautolla. Tekoa seuranneina päivinä Andersson hävitti hovioikeuden mukaan Ünsalin vaatteita, ja Leinonen poltti asunnossa olleita huonekaluja.


Tuhkasta löytyi 14 Armani Jeans -merkkisen farkkupuseron metallinapin palamattomia osia. Samanlainen takki Ünsalilla oli yllään, kun hän lähti Suomeen. Ünsalin kihlasormus ja Breitling-merkkinen kello löytyivät Anderssonin jäljiltä.

Gonzalez Carmona lähetti vankilasta ennen hovioikeuskäsittelyä tuttavalleen kirjeen, jossa kertoi ärtyneensä yhden tekijän virheisiin, kuten hotellipuheisiin ja ohjeisti murhajutun todistajia. Tätä poliisin haltuun päätynyttä kirjettä käytettiin yhtenä todisteena Gonzalez Carmonaa vastaan.