Kirjailija Maiju Lassilan elämästä tuli karmea tragedia, kun rakastettu heitti hänen päälleen rikkihappoa - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kirjailija Maiju Lassilan elämästä tuli karmea tragedia, kun rakastettu heitti hänen päälleen rikkihappoa

Algot Untola oli tuottelias kirjailija salanimiensä takana.

Algot Untola oli tuottelias kirjailija salanimiensä takana.

Julkaistu: 15.7.2018 14:01

Kun Algot Untolasta tuli kirjailija Maiju Lassila, hän oli kokenut miehenä ison menetyksen. Sen jälkeen hän erakoitui lukuisten salanimiensä taakse.

Maiju Lassilaa voisi luonnehtia lahjakkaaksi naiskirjailijaksi jo pelkästään Tulitikkuja lainaamassa -teoksen perusteella.

Jos Maiju Lassila siis olisi ollut todellinen henkilö.

Algot Untola (28.11.1868–21.5.1918) käytti monia salanimiä, kirjailijana erityisesti Maiju Lassilaa ja Irmari Rantamalaa. Algot Untolana hän ei julkaissut mitään, ei edes lehtipakinoitaan.

Untolakaan ei ollut hänen alkuperäinen nimensä, vaan hän syntyi syntyi 150 vuotta sitten Tohmajärvellä Algoth Tietäväisenä. Hän opiskeli kansakoulunopettajaksi, mutta toimi Pietarissa asuessaan puutavarakauppiaana.

Pietarissa Untola oli mukana sosialistien vallankumouksellisessa toiminnassa, muun muassa Venäjän sisäministeri von Pléhweä vastaan suunnatussa pommiattentaatissa.

Algot Untola tunnetaan kenties paremmin Maiju Lassilana, vaikka hän käytti kirjoittaessaan monia muitakin salanimiä.

Algot Untola tunnetaan kenties paremmin Maiju Lassilana, vaikka hän käytti kirjoittaessaan monia muitakin salanimiä.

Avioliitto ei edennyt edes hääyöhön

Ihan tavallinen tallaaja Untola ei ollut. Hänet vihittiin 1903 Pietarissa avioliittoon, jossa ei edetty edes hääyöhön asti. Untola jätti ilmeisesti vaimonsa jo kirkonportailla. On myös väitetty, että Therese-vaimo oli hermafrodiitti. Sitä ei tiedetä, miksi Untola halusi käydä vihillä.

Virallisen eron Untola sai vasta 1913, mutta silloin hänellä ei enää ollut tarvetta löytää puolisoa.

Untola jätti ilmeisesti vaimonsa jo kirkonportailla.

Pietarista Untola pakeni Suomeen opettajaksi. Kirjoittamisen hän aloitti Kokkola-lehden pakinoitsijana. Hän pääsi myös suomalaisen puolueen vaaliagitaattoriksi.

Opettaessaan 1905 Lohjalla Untola tapasi leskirouva Olga Jasinskin, jonka kanssa hän sai lapsen. He asuivat susiparina pari vuotta, mikä oli radikaali ratkaisu. Suhde päättyi dramaattisesti: yhteinen lapsi kuoli ja pian sen jälkeen Olga-rouva kaatoi rikkihappoa Untolan sukuelimille.

Happohyökkäys tapahtui tapaninpäivänä 1907 rajun riidan päätteeksi. Sitä ei puitu oikeudessa.

Helsingin yliopiston pääkirjastosta löytyi Maiju Lassilan käsikirjoituksia vuonna 2002.

Helsingin yliopiston pääkirjastosta löytyi Maiju Lassilan käsikirjoituksia vuonna 2002.

”Olen itsellenikin kuin hämärää sumua”

Untola oli juuri valittu Satakunta-lehden päätoimittajaksi. Työtään hän hoiti aluksi sairaalasta käsin. Ei varmasti kivuttomasti, sillä rikkihappo aiheutti pysyviä vammoja sukuelimien lisäksi reisiin ja alavatsaan.

Toipilaana Untola kirjoitti vimmatusti myös esikoisromaaniaan. Osittain omaelämäkerrallinen Harhama julkaistiin Irmari Rantamalan nimissä 1909. Siinä kirjailija kirjoittaa: ”Olen itsellenikin kuin hämärää sumua.”

Harhamassa oli 1800 sivua, joten se julkaistiin kolmessa osassa. Kirja oli monien mielestä pöyristyttävän moderni, mutta siihen aikaan kohu ei nostanut myyntiä.

Harhaman pohjalta ohjaajat Pirjo Honkasalo ja Pekka Lehto tekivät 1980 Tulipää-elokuvan.

Tulitikkuja lainaamassa -romaania (1910) kirjoittaessaan Untolasta tuli Maiju Lassila, jonka komediallinen kirjoitustyyli vetoaa yhä kansaan. Kirjasta Untola olisi saanut valtionpalkinnon, mutta hän kieltäytyi ottamasta sitä vastaan – tai siis neiti Lassila kieltäytyi.

1910 ilmestynyt Tulitikkuja lainaamassa toi kirjailijalle valtion palkinnon. Toivo Särkän elokuvaversio valmistui 1938.

1910 ilmestynyt Tulitikkuja lainaamassa toi kirjailijalle valtion palkinnon. Toivo Särkän elokuvaversio valmistui 1938.

Tulitikkuja lainaamassa on nähty kahtena elokuvana 1938 ja 1980 sekä lukuisissa teattereissa. Maiju Lassilan kirjoittama Nuori Mylläri pääsi valkokankaalle Valentin Vaalan ohjaamana 1958.

Untola oli kuin noiduttu, kun hän suolsi tekstiä eri salanimillä. Hän julkaisi peräti yhdeksän kirjaa vuonna 1912. Kirjailijalta syntyi myös näytelmiä kuin sieniä sateella varsinkin 1911–1912, jolloin hän asui Kouvolassa. Sinne hän muutti Väinö Stenberg -nimisenä.

Asuinpaikatkin vaihtuivat tiuhaan. Kun Untola asettui Helsinkiin Runeberginkadulle 1912, asunnon ovessa luki A. Rantala.

Viimeisen romaaninsa Turman talon kirjailija teki 1916 Irmari Rantamalan nimellä. Rantamala oli vakavamielinen ajattelija, mutta rehevästi kansanelämää kuvanneesta Maiju Lassilasta tuli kuuluisampi.

On sanottu, että Maiju Lassilan piti tienata, jotta Irmari Rantamala pystyi kirjoittamaan, mutta niukkoja olivat Lassilankin palkkiot.

Fyysisesti Untola oli pieni, mutta henkisesti hän ei jäänyt altavastaajaksi. Antoi hän joskus periksi kustantajalle, joka vaati tekstin lyhentämistä – tosin pitkin hampain.

On sanottu, että Maiju Lassilan piti tienata, jotta Irmari Rantamala pystyi kirjoittamaan.

Poliittinen kuohunta vei kuolemaan

Myös poliittisesti Algot Untola oli lepattava. Kun hän riitaantui suomalaisen puolueen kanssa, hän liittyi Sdp:hen. Koska hän ei pitänyt ihmisten tapaamisesta, hän vaikutti politiikassakin kirjoittamalla.

Työmies-lehden toimittajana 1917 aloittanut Untola oli myös sananvapauden puolustaja. Konservatiivit eivät hänelle hurranneet, mutta ei hän sitä kaivannutkaan. Sisällissodan aikana punaisten puolella ollut Untola teki Helsingissä yksin viimeisen Työmiehen, kun muu toimitus oli paennut henkensä säilyttääkseen. Vain lehden jakelu jäi kesken.

Sisällissodan aikana punaisten puolella ollut Untola teki Helsingissä yksin viimeisen Työmiehen, kun muu toimitus oli paennut henkensä säilyttääkseen. Vain lehden jakelu jäi kesken.

Helsingin valtauksen jälkeen Algot Untola vangittiin ”kansankiihottajana”. Hän kuoli 21. toukokuuta 1918 epäselvissä olosuhteissa. Epäselväksi jäi hänen elämänsäkin.

Algot Untola kuljetettiin Santahaminaan teloitettavaksi laivalla, jossa oli teloitettavien lisäksi muun muassa hänen kustantajansa ja kirjailijoita, jotka lähtivät seuraamaan teloitusta.

Merestä nostettiin matkan aikana ilmeisesti Algot Untolan verinen ruumis. Epäselvää on, ammuttiinko hänet jo laivassa ja heitettiin mereen, vai yrittikö hän paeta hyppäämällä laivasta.

Algot Untolan ruumis on nostettu merestä 21. toukokuuta 1918. Kärryjen ympärillä suojeluskuntalaisia.

Algot Untolan ruumis on nostettu merestä 21. toukokuuta 1918. Kärryjen ympärillä suojeluskuntalaisia.

Siitä on nyt sata vuotta, kun Algot Untola haudattiin teloitettujen punaisten joukkohautaan Santahaminassa, mistä hänen jäännökset siirrettiin 1939 Hietaniemen hautausmaalle. Hän oli kuollessaan 50-vuotias.

Algot Untola ei kuollut yksin. Hänen mukanaan lähtivät Maiju Lassila ja lukuisat muut kirjoittajanimet.

”Hän muuttui sukupuoleltaan hybridiksi”

– Hänen elämäntarinansa on järjenvastainen ja hän on mitä merkittävin kansallinen kirjailijamme, sanoo kirjailija Juha Hurme Algot Untolasta.

Hurme on tutustunut perusteellisesti Algot Untolan vaiheisiin ja erityisesti Maiju Lassilan tuotantoon. Hän on ohjannut ja sovittanut Maiju Lassila -näytelmiä sekä kirjoittanut Untolan elämään perustuvan Sanamyrsky-näytelmän.

Hurmeen näkemys on, että Untola lakkasi olemasta mies, kun hänen sukuelimensä tuhoutuivat happohyökkäyksessä.

– Hän ei käyttänyt miehen nimeä missään kirjoituksissaan sen jälkeen, sukupuoleltaan hän muuttui hybridiksi.

Algot Untolan aliaksia olivat Maiju Lassilan lisäksi Irmari Rantamala, Väinö Stenberg, J. I. Vatanen, Liisan-Antti ja Jussi Porilainen. Viimeiset vuodet Untola asui Runeberginkadulla Helsingissä.

Algot Untolan aliaksia olivat Maiju Lassilan lisäksi Irmari Rantamala, Väinö Stenberg, J. I. Vatanen, Liisan-Antti ja Jussi Porilainen. Viimeiset vuodet Untola asui Runeberginkadulla Helsingissä.

Untola käytti usein nimimerkeissään etunimen alkukirjainta, eikä Irmarikaan (Irmari Rantamala) kerro sukupuolta. Untola loi myös kaikille salanimilleen oman kirjoitustyylin, mikä on melkoinen temppu.

Olisiko Algot Untolasta tullut kirjailija, jos tragediaa ei olisi tapahtunut?

– Ei se happohyökkäys lisännyt hänen lahjakkuuttaan, mutta siihen asti hän oli ollut sosiaalisissa ammateissa: opettajana, toimittajana, poliittisena toimijana, Hurme mainitsee.

Ei se happohyökkäys lisännyt hänen lahjakkuuttaan, mutta siihen asti hän oli ollut sosiaalisissa ammateissa: opettajana, toimittajana, poliittisena toimijana.

Kirjailijan työ sopi Untolan erakoitumisen tarpeeseen. Päätoimittajan työt olivat hänelle ehkä raskas riippa siinä elämänvaiheessa. Vapaaksi kirjailijaksi jäätyään hän ei tavannut edes kustantajaansa.

Hurmeen näkemys on, että Untola oli myös väkevästi elävä ja charmikas seuramies ennen kuin leskirouva Jasinski tuhosi hänen sukuelimensä.

– Jos penikseni päälle heitettäisiin happoa, en tiedä kuinka hilpeä itse olisin.

Hurmeella ei ole vastausta siihen, miksi Untola meni Pietarissa naimisiin. Pikaero on kuvattu Harhama-romaanissa, mutta romaani ei ole tietokirja.

– Oli sekin outo juttu – minuutin kestänyt avioliitto, Hurme hymähtää.

Juha Hurme näkee Untolan tuoneen Suomeen eurooppalaisen karnevalismin.

Juha Hurme näkee Untolan tuoneen Suomeen eurooppalaisen karnevalismin.

Hurmeen mielestä Maiju Lassila -näytelmät ovat nerokkaita. Algot Untola teki jotakin, mitä kukaan suomalainen kirjailija ei ollut ennen tehnyt.

– Maiju Lassilana hän toi kirjallisuuteemme karnevalistisen modernin naurun. Siihen asti puuttui kirjoitustapa, missä kirjailija keskustelee lukijan kanssa, Hurme sanoo.

Juha Hurme on sovittanut 2012 lähtien vuosittain Maiju Lassila -näytelmän. Sarja päättyy Pirttipohjalaisia-näytelmään, jonka kantaesitys on Volter Kilpi -kirjallisuusviikolla 11.–15. heinäkuuta Kustavissa. Myöhemmin sitä esitetään muuallakin.

Juttua korjattu klo 14.16: Korjattu Lassilan syntymäaika sadalla vuodella aiemmaksi.

Tuoreimmat osastosta