Kotimaa

Pappi alkoi tunnustaa karmivia asioita – kertoi itse, mitä pappilan kansliahuoneessa oli tapahtunut Kyllikki Saaren kanssa

Julkaistu:

Kyllikki Saaren rippipapin kaksoiselämä alkoi paljastua.
Kun poliisi tutki 17-vuotiaan Kyllikki Saaren murhaa, alkoi paljastua, että Kyllikin rippi-isä eli todellisuudessa karua kaksoiselämää.

Keskusrikospoliisin murhatutkimusten mukaan Kyllikki oli joutunut kaltoin kohdelluksi jo ennen koko Suomea kohahduttanutta murhaansa 17.5.1953. Asian nosti ensimmäisenä esille toimittaja Susanna Reinboth Helsingin Sanomien artikkelissa viime tammikuussa: Kyllikki oli joutunut oman rippipappinsa uhriksi.

Pastori itse kertoi ”haureudestaan” poliisille kuulustelussa. Pienen osan tästä kuulustelusta poliisi on salannut.

Kuulustelussa pastori kertoi yksityiskohtaisesti ja karusti, kuinka oli tammi-helmikuussa 1953 tuntenut ”keskipäivällä kovaa sukupuolista tarvetta”. Hän oli ollut Kyllikin kanssa kahdestaan pappilan kansliahuoneessa ja mennyt Kyllikin selän taakse seisomaan. Lopulta hän oli pyytänyt Kyllikkiä ”auttamaan” ja kehottanut siihen ja lopulta saanut Kyllikin koskemaan itseään. Kyllikki oli laittanut paperikorin kuin suojaksi itselleen.

Teon jälkeen pastori oli pyytänyt anteeksi.

– Nykylain mukaan teko rangaistaisiin seksuaalisena hyväksikäyttönä. Kyse on alisteisesta asemasta, papista ja nuoresta tytöstä, joka on hänellä töissä. Moraalisesti se oli silloin ja on nytkin täysin hylättävä teko, rikosoikeuden professori Matti Tolvanen sanoo painokkaasti.


Menettelystä ei pastorin mukaan ollut paljon puhuttu sen jälkeen, mutta Kyllikki oli sanonut, ettei ymmärtänyt pastorin menettelyä. Pastori oli sanonut Kyllikille, ettei tämän tarvitsisi tehdä asiasta ”omaa tuntoa”.

Pastorin mukaan hän oli myös yrittänyt hyväilymielessä syleillä Kyllikkiä, mutta Kyllikki oli työntänyt käden pois. Samoin Kyllikki oli torjunut pastorin yrityksen suudella. Mitään muuta heidän välillään ei pastorin mukaan ollut ollut.

Pastori kertoi tuntevansa kunnioitusta Kyllikkiä kohtaan, koska Kyllikki oli kertonut, ettei alistu sukupuoliyhteyteen ennen avioliittoa.


Noin viikkoa ennen Isojoelta lähtöä pastori oli pyytänyt Kyllikiltä vielä anteeksi menettelyään. Silloin Kyllikki oli sanonut kyllä antavansa anteeksi, mutta toivovansa, ettei pastori vaatisi toisilta tytöiltä samanlaista menettelyä kuin häneltä. Samalla Kyllikki oli esittänyt toivomuksen, ettei pastori koskaan kenellekään kertoisi asiasta.

”Kuulusteltava huomautti, että se laiton menettely, mitä hän oli Kyllikin kanssa harjoittanut oli tapahtunut hänen tahdostaan ja aloitteestaan ilman, että Kyllikki oli antanut siihen minkäänlaista aihetta”, poliisi kirjasi.

Pastori kertoi, ettei ollut halunnut aiemmin tästä kertoa, koska pelkäsi Kyllikin vanhempien saavan tietään hänen ”hylättävän” käytöksensä Kyllikkiä kohtaan.

Pastori joutui poliisin tutkimuksiin heti Kyllikin kadottua, koska kylällä alkoi elää itsepintainen juoru, että pastorilla ja Kyllikillä olisi ollut suhde. Siksi heti katoamisen alussa pastorin kotiin Merikarvialle soitettiin ja kysyttiin, olisiko Kyllikki tullut sinne.

 

Kotipaulainen luonnehti pastoria ”tavallista kiihkeämmäksi”.

Ystävälleen Annalle, 18, Kyllikki oli kertonut, että pastori oli hänelle kuin vanhempi veli. Anna ei ollut koskaan kuullut puhuttavan tai osannut epäillä, että Kyllikin ja pastorin välillä olisi ollut rakkaussuhdetta.

Rippikoulussa pastori oli Annan mukaan ottanut rippikoululaiset yksityiseen puhutteluun. Kyllikki oli kertonut Annalle, että pastori oli katsonut häntä silmiin ja kysynyt, onko hän käynyt tansseissa tai ollut poikien kanssa tekemisissä. Kyllikki ei ollut maininnut mitään sellaisesta, että pastori olisi koskenut. Tällaisesta Kyllikki ei ollut puhunut ystävälleen myöskään ajalta, jolloin oli kirkkoherranvirastossa töissä.


Kyllikki kärsi pastorin järkyttävästä teosta yksin kertomatta siitä kenellekään. Tai ehkä hän kertoi kokemastaan hyväksikäytöstä kerran epäsuorasti. Kyllikki sanoi tuolloin, ettei kyseinen henkilö ole sopiva papiksi ja on sitä vain palkan takia. Kyllikki oli myös mielissään papin vaihdoksesta ja jatkoi ilolla työtään kansliassa uuden papin alaisuudessa. Sen papin edesottamuksia Kyllikin ei tarvinnut pelätä.

Hurskaasti saarnanneelta pastorilta paljastui poliisitutkimuksissa salasuhteita. Kotiapulainen kertoi, että hänellä ja pastorilla oli ollut suhde jo ennen kuin hän meni töihin pappilaan. He olivat tavanneet pappilan lähistöllä salaa. Kotipaulainen luonnehti pastoria ”tavallista kiihkeämmäksi”.

 

Pastori oli poistunut kiireesti paikalta, ja Kyllikki oli huudahtanut: ”Voi!”

Kotiapulainen antoi pastorille myös alibin Kyllikin katoamisyölle. Kotiapulaisen mukaan pastori oli kohtalokkaana päivänä ollut ensin entisen kirkkoherran läksiäisissä Merikarvialla ja tullut asunnolleen noin kello 18 aikaan. Sitten pastori oli lähtenyt käymään Merikarvian miesten kanssa kunnansairaalassa, missä oli pitänyt sairaille hartaustilaisuuden ja palannut sieltä kello 20.

Tämän jälkeen pastori ja hänen kaksi lastaan olivat viettäneet iltaa pappilassa. Kun lapset olivat menneet nukkumaan kymmenen aikaan illalla, olivat pastori ja kotiapulainen käyneet levolle.

Pastori ei ollut poistunut asunnostaan, minkä kotiapulainen tiesi siitä, että ”hän itse oli nukkunut pastorin vieressä samassa vuoteessa”.

Pastori oli saanut kotiapulaisen mukaan tietää Kyllikin katoamisesta keskiviikkona, kun nimismiehen rouva oli soittanut ja kysynyt, oliko Kyllikki tullut pastorin luo Merikarvialle. Tiedosta oli pastori ”kovasti hermostunut, jopa järkyttynytkin”.

”Mitä tuskia Kyllikki onkaan edellisenä iltana kärsinyt ja miten me olimme” kotiapulainen vaikersi pastorille.


Kotiapulainen kertoi, että pastori oli saanut paria päivää aikaisemmin Kyllikiltä kirjeen, jossa oli sielunhoidollisia asioita. Kirjeeseen pastori ei ollut ennättänyt vastata. Poliisikuulusteluissa pastori kielsi koskaan vastanneensa Kyllikin kirjeisiin.

Kotiapulainen kertoi, että suhde pastoriin oli alkanut pastorin ”viettelyksestä”. Kun kotiapulainen oli pelännyt tulevansa suhteesta raskaaksi, oli pastori kehottanut kotiapulaisen mukaan ruiskuttamaan kohtuun kamferttitippoja, jotka pastorin käsityksen mukaan estäisivät raskaaksi tulon.

Yhden erikoisen kohtaamisen kotiapualainen muisti. Hän oli tullut maaliskuussa 1953 yllättäen kansliaan, missä olivat olleet pastori ja Kyllikki kahdestaan. Pastori oli poistunut kiireesti paikalta, ja Kyllikki oli huudahtanut: ”Voi!”

Kun kotiapulainen oli tiedustellut, mitä kansliassa oli tapahtunut, oli Kyllikki hänen mukaansa sanonut ”ei nyt enää mitään”.

Tästä kotiapulainen oli päätellyt, että pastori oli ollut lähentelemässä Kyllikkiä. Kotiapulaisen mukaan pastorilla ei kuitenkaan ollut mitään rakkaussuhdetta Kyllikkiin, koska hän piti juuri tätä asiaa silmällä. Hän kertoi olevansa kovasti kiintynyt pastoriin ja olleensa mustasukkainen myös tämän rouvasta.


Poliisikuulusteluissa pastori paljasti, että hänellä oli ollut luvaton suhde Afrikassa, kun hän toimi siellä lähetyssaarnaajana.

Vankilaan pastorin vei 16-vuotiaan rippilapsen hyväksikäyttö uudessa asemapaikassa Kihniössä. Tästä hänelle langetettiin lopulta vuosi kuritushuonetta ”jatketusta sekaantumisesta 15 mutta ei 17 vuotta täyttäneeseen henkilöön ja muusta haureudenharjoittamisesta hänen kanssaan”.

Pastoria kohtaan esitettiin myös muita epäilyjä. Huhtikuussa isä Laihialta otti yhteyttä poliisin, koska epäili pastorin ahdistelleen hänen kahta tytärtään Laihialla toimiessaan. Isän mukaan pastori oli lyöttäytynyt tyttöjen seuraan maantiellä, ja siksi tytöt pelkäsivät pastoria.

Pastori jätti tytöille kirjeen lähtiessään asemapaikkaansa. Kirje on päivätty 27. huhtikuuta 1955.

”Ennen lähtöäni Laihialta minun täytyy kääntyä puoleenne, sillä olen näytellyt teille huonon papin osaa. Tahdon pyytää teiltä anteeksi ja saada myös vastauksen. Tahdotteko unohtaa minun pahuuteni ja antaa minulle anteeksi?!

Pyytäkää myös nuoremmilta sisariltanne ja veljiltänne puolestani anteeksi. Tahtoisin, että kaikki kerran pääsisimme taivaan kotiin. (Minulle ei ole annettu poikaa, jota kaipaan). Unohtakaa paha, sillä toivon teille pelkkää hyvää, olen ollut heikko. Tahtoisin oikein teitä kahta puhutella, sillä kirjeellinen anteeksipyyntö on liian tyly. Täten voit myös Sinä (tytön nimi) käydä onnellisena Herran pöytään anteeksiantamuksessa. Ristin turviin --- ps. Vastatkaa, milloin voin teitä tavata, iltaisin olen poissa. Antakaa minulle sisäinen rauha. Lauantaina lähden Kihniöön.

Hävittäkää!

Ettei jää luvattomiin käsiin.”

  • Yllä olevalla videolla kerrotaan, miten Kyllikki Saaren viimeinen kotimatka eteni.
Tämä on Kyllikki Saaren avoimeksi jääneestä murhatutkinnasta kertovan sarjan viides osa. Voit lukea sarjan edelliset osat täältä: osa neljä, osa kolme, osa kaksi ja osa yksi.