Hämeenkyröläinen Juho teki täydellisen suorituksen äidinkielen yo-kokeessa – lue täydet pisteet saanut kirjoitus

Juho aihevalinnastaan: Ajattelin, että tästä pystyisin jotain parempaa kirjoittamaan.

Juho Rasan mukaan täysien pisteiden esseen kirjoittamiseen vaadittiin koko lukion mittainen pohjatyö.

5.7.2018 17:11

Hämeenkyröläinen 20-vuotias Juho Rasa painoi valkolakin päähänsä kesäkuun alussa Tampereen lyseon lukiossa.

Rasan arvosanat olivat varsin mallikkaat: neljä laudaturia ja kaksi eximiaa. Yhden laudatureistaan Rasa sai äidinkielen ylioppilaskirjoituksista.

Rasan äidinkielen essee oli täydellinen suoritus, sillä hän sai esseestä täydet 60 pistettä. Aiheeksi valikoitui kevään kirjoituksissa tehtävänanto numero 5: ”Pohdi teknologian kehittymisen seurauksia työelämän kannalta.”

– Ajattelin, että tästä pystyisin jotain parempaa kirjoittamaan. En kauaa miettinyt, vaan päätin, että nyt mennään, Rasa kertoo.

Kolmen lukiovuoden essee

Esseen kirjoittamiseen kului kaikki sallittu koeaika, eli kuusi tuntia. Ensimmäiset kolme tuntia Rasa pohti, mitä sisällyttää esseeseensä, ja loppu aika kului itse kirjoitustyöhön.

Rasa korostaa, ettei esseetä pysty nyhjäisemään tyhjästä. Hyötyä oli niin median seuraamisesta, kirjojen lukemisesta, podcastien kuuntelusta kuin keskusteluista ystävien kanssa.

– Olin oikeastaan kirjoittanut sitä esseetä kaikki kolme lukiovuottani. Kaikki perustuu siihen, mitä on ehtinyt syöttää aivoilleen.

Äidinkielessä oli ehditty käydä lukion aikana Suomen kirjallisuuden klassikot Seitsemästä veljeksestä Kalevalaan ja Tuntemattomaan sotilaaseen.

Juho Rasa pääsi ylioppilaaksi kesäkuun alussa Tampereen lyseon lukiosta.

Rasan mielestä kiitos hänen äidinkielen arvosanastaan kuuluu Tampereen lyseon lukion opettajille.

– Olen nauttinut kirjallisuuden tutkimisesta. Kursseilla on pakko lukea tietyt kirjat, jotta kursseista pääsee läpi. Itsellä kuitenkin tuli sellainen olo, että haluan myös oppia vielä enemmän, sillä Suomessa on mielettömän hyvää kirjallisuutta.

Rasan äidinkielen opettajalle Satu Verholle essee erottui korjauspinosta.

Verhon mukaan teksti osoittaa itsenäistä ja kypsää ajattelua. Esseessä oli oivalta näkökulma ja asiantunteva sisältö kaikkine auktoriteettiviittauksineen.

– Teksti on osoitus vahvasta tietämyksestä ja siinä on hyödynnetty tämän hetken ajattelijoita, kuten Esko Valtaojaa. Viittaus Yhdysvaltain presidenttiin osoittaa myös ajan hermoilla olemista.

Erityisesti opettajaa ilahdutti kirjoittajan erinomainen yleiskieli ja persoonallinen kielen hallinta.

– Teksti on hyvin omaperäinen. Juho käyttää värikästä kuvakieltä. Paikoitellen kieli oli niin lennokasta, että mietin uskaltaako esseestä antaa 60 pistettä. Aihe liittyy kuitenkin robotiikkaan ja teknologiaan.

Opettaja olikin hieman varovainen ja päätyi arvostelemaan esseen 55 pisteen arvoiseksi. Sensori nosti pisteet kuitenkin maksimiin, 60 pisteeseen.

Kuvituskuva.

Rasan essee oli opettajan mukaan lukuelämys, ja se on myös yksi syy, miksi essee oli täydellinen äidinkielen essee.

– Se nousi tekstimassasta virkistävä lukukokemuksena. Tekstissä oli imua, joka lähti viemään.

Verhon mukaan 60 pisteen esseiden tekstejä tarkastellaan kuudesta näkökulmasta. Niitä ovat tehtävänannon noudattaminen, sisältöainekset, tekstin jäsennys ja rakenne, mahdollisen pohjatekstin käyttäminen, kieli ja tyyli sekä kokonaiskuva kirjoitustaidosta.

Rasa itse toivoo, että nykyiset ja tulevat lukiolaiset voivat saada esseestä inspiraatiota.

Seuraavaksi Juho Rasa suuntaa Hankenille opiskelemaan kauppatieteitä.

Hyvä ylioppilastodistus poiki Rasalle opiskelupaikan Hankenin ruotsinkielisestä kauppakorkeakoulusta. Myöhemmin häntä kiinnostaa yhdistää kaupallinen koulutus oikeustieteiden opiskeluun.

– Mutta ensin mennään på svenska Hankenille, ja katsotaan sitten tulvaisuutta.

Lue alta Juhon essee sanasta sanaan:

Tukeva ja taklaava teknologia

Suomi ei noussut pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi siten, että Jussi alkoi kuokkimaan suollaan entistä ahkerammin. Sinivalkoisen agraariyhteiskuntamme teollistuminen toi suolle Jussin seuraksi Ponsseja ja Valtroja, jotka kyntivät ja urakoivat Suomen tien kilpailukykyiseksi palveluyhteiskunnaksi. 2000-luvun tietoyhteiskunnan murros on Ismo Alangon laulun mukaan pakottanut Suomi-neidon tasapainoilemaan toinen käsi utareella ja toinen näyttöpäätteellä. Teknologian kehittyminen muodostaa samanaikaisesti tulevaisuutemme suurimmat mahdollisuudet ja pelottavimmat dystopiat. Tänään robotisaatio luo työelämän nahkaa uusiksi hävittämällä perinteisiä työpaikkoja ja luomalla tyhjiöitä uusille mahdollisuuksille. 21. vuosisadalla voittajiksi selviytyvät ne, jotka kykenevät täyttämään nämä työelämän tyhjiöt.

Tekoäly ja robotiikka ovat molemmat saaneet uhan ja mahdollisuuden viitat kannettavikseen. Elinkeinoelämän valtuuskunnan raportti ennustaa robottien ja tekoälyn vievän mahdollisesti lähes kymmenesosan nykyisistä töistä seuraavan 20 vuoden aikana. Siksi keinotekoisen älykkyyden ja robotiikan kehittäminen jakaa tiedemaailmaa kannattajiin ja skeptikoihin. Yksi kovaäänisimmistä kehityksen puolestapuhujista on Tesla-visionääri Elon Musk, joka näkee tekoälyn Homo sapiensin suurimpana mahdollisuutena niin työn kannattavuuden lisäämisen kuin työelämän uudistamisen suhteen. Toisaalta keskustelun tasapainottavana voimana toimivat Degrowth-aatemaailman ihmiset huomauttavat teknologisaation synnyttämästä rakennetyöttömyydestä. Jos teknologian katalysoima yhteiskunnan muutos ajaa tuhansia ihmisiä pysyvästi työvoiman ulkopuolelle, kuka paikkaa heidän osansa hyvinvointivaltion rakentajina? Täyttääkö robottien verokertymä tämän tyhjiön?

Marraskuussa 2016 Yhdysvaltain presidentiksi valitun Donald Trumpin yksi suurimmista vaalilupauksista oli tuoda Kiinaan karanneet

teollisuustyöt takaisin kotiin. Kohta kaksi vuotta Oval Officen pyöreitä seiniä katsellut Trump alkaa pikku hiljaa ymmärtää, ettei amerikkalaisten tehdastyöntekijöiden töitä ollut alun perinkään vienyt Kiinan kommunistinen hallitus eikä Xi Jinping vaan algoritmeilla ajattelevat robotit. Samanlainen työntekijöiden ja työn kohtaanto-ongelma on havaittavissa myös Suomessa. Lapissa työttömäksi jäänyt pankkivirkailija ei kohtaa Etelä-Suomessa avoinna olevaa erityisopettajan virkaa. Lappilaisen pankkivirkailijan ja amerikkalaisten sinikaulustyöläisten kohtalo on sama: teknologia on korvannut heidät.

Kiihtyvä teknologisaatio ohittaa monet työelämän moottoritiellä. Teknologisaatiota ei saa kiinni keskustan aluepolitiikka eikä edes Sipilän hallituksen kilpailukykysopimus. Uudelleen kouluttautumista ja huutavan työvoimapulan aloille suuntautumista pidetään parhaimpina aseina taistelussa teknologian aikaansaamaa rakennetyöttömyyttä vastaan. Silti ahkerimmatkin yrittäjät tuntuvat joutuvan teknologisaation aiheuttaman työllisyystyhjiön nielemiksi.

Teknologian kehittymisen mahdolliset seuraukset ulottuvat kuitenkin paljon Sipilän hallituksen 72% työllisyysasteen putoamista pidemmälle. Professori Esko Valtaoja on luonnehtinut tekoälyä mahdollisesti viimeiseksi keksinnöksi, joka nykyisen ihmiskunnan tulee tehdä. Pitkälle kehitettynä teknologia ja robotit hoitavat ihmisten välttämättömät työt ja askareet aina ruohonleikkuusta valtion velkaantumisen lopettamiseen. Töitä ei siis tarvitse enää tehdä! Algoritmeilla on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Tekoälyllä on mahdollisuus kehittää itseään loputtomasti ja väsymättä vielä kauan senkin jälkeen, kun ihmistyöntekijästä on loppunut virta. Tällä on vaarana johtaa teknologian yliotteeseen ihmiskunnasta, mitä Valtaoja kutsuu teknologiseksi singulariteetiksi. Tällaisessa tilanteessa teknologian älyllinen kapasiteetti ylittää ihmisen moninkertaisesti, emmekä enää ymmärrä, millä ajatustasolla töitämme tekevät robotit liikkuvat. Jos minulla olisi mahdollisuus estää tällaisen työelämän tyhjiön syntyminen kieltäytymällä luovuttamasta arvokasta työtäni roboteille, en epäilisi hetkeäkään. Ehkä minun ja Eskon täytyy vierailla Muskin luona Piilaaksossa.

Työ ja ammatti ovat ihmisen identiteetin merkittävimpiä elementtejä. Uusia ihmisiä tavatessa itsestä kerrotaan useimmiten kaksi asiaa: oma nimi ja ammatti. Jos tekoälyn ohjaama trukki siirtää varastotyöntekijän pysyvästi kortistoon, miten käy hänen identiteettinsä? Kuka minä olen, jos minä en oikeastaan ole mikään? Tietoyhteiskunnan myrskyaallot huuhtovat monia ihmisiä työttömäksi rannalle. Toisaalta nämä samat aallot nielevät mukaansa uusia innovaattoreita, joille on annettu lahjat ja mahdollisuudet luoda teknologiasta uutta hyvinvointia kaikille.

Teknologian ja robottien rakentama tulevaisuus huolettaa globaalia nuorisoa. Tulevaisuuden työmarkkinat ja työvoimatarpeet pysyvät esiripun takana niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa. Tulevaisuuden työpaikoista ei kukaan pysty antamaan lupausta. Teknologian muokkaama työelämä polttaa myös minun jalkojeni alla. Haaveeni juridiikan opiskelusta ja asianajajan työstä saattavat kariutua Piilaakson suurten ajattelijoiden unelmiin ubiikkiyhteiskunnasta, jossa robotit ja teknologia hoitavat työt ihmisten katsellessa vierestä. Algoritmeja polttoaineenaan käyttävä robotti mittaa oikeussalissa lakia jokaista lakimiestä nopeammin. Kuka täyttää tämän tyhjiön?

Teknologisaation, tekoälyn ja robotiikan synnyttämä rakennetyöttömyys ja heikentynyt huoltosuhde tulevat olemaan vääjäämätön osa Suomen ja koko maailman kehitystä kohti uudenlaista työtä. Vaikka tulevaisuuden rakenteelliset muutokset yhtäältä kauhistuttavat ja toisaalta kiehtovat monia, historia antaa meille syyn olla huoleti myös tämän työelämän vallankumouksen edellä. James Wattin höyrykone oli aikansa teollistuvassa Englannissa perinteisten tehdastyöläisten kauhu ja tehtaanomistajien lempilapsi. Vaikka Wattin höyrykone aluksi saikin englantilaiset työmiehet päästämään höyryä sieraimistaan, tunnustettiin keksintö myöhemmin yhdeksi ihmiskunnan suurimmista saavutuksista. Aluksi uhalta vaikuttanut keksintö muuttui ihmisten silmissä vähitellen kaikille vaurautta jauhavaksi Sammoksi. Höyrykone siis täytti itse alun perin luomansa työelämän tyhjiön. Onko näin myös teknologian laita?

Teknologisaation lopulliset vaikutukset työelämään nähdään vasta sitten, kun nahanluonti on tullut päätökseensä. Teknologia tulee taklaamaan meiltä monia työpaikkoja vaihtoaitioon mutta toisaalta myös tukemaan uusien synnyssä. Suomalaisen työn tarinakin todistaa, että uuden syntyminen on kuin Jumala – se antaa ja ottaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?