Kansanedustaja Mika Niikko kertoo avoimesti karheasta nuoruudestaan elämäkerrassaan: ”Ensimmäisen miehen potkaisin sivupotkulla oikealle” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kansanedustaja Mika Niikko kertoo avoimesti karheasta nuoruudestaan elämäkerrassaan: ”Ensimmäisen miehen potkaisin sivupotkulla oikealle”

Perussuomalaisten Mika Niikko eduskunnan täysistunnossa kesäkuussa 2017.

Perussuomalaisten Mika Niikko eduskunnan täysistunnossa kesäkuussa 2017.

Julkaistu: 3.7.2018 5:44

Kansanedustaja Mika Niikko (ps) kertoo avoimesti karheasta nuoruudestaan Korsossa.

”Olin liian nuori kuolemaan.”

Perussuomalainen kansanedustaja Mika Niikko, 51, on julkaissut karheat ja rehellisyydessään poikkeukselliset muistelmat. Omakustanteen nimi on Niikko – Pysäyttämätön. Toinen tekijä on Niikon eduskunta-avustaja Susanna Honkamaa.

Kun Niikko oli 12-vuotias, hän oli menehtyä alkoholimyrkytykseen. Hänet löydettiin hangesta sammuneena. Kun Niikko oli 24-vuotias, hänen taisteli jälleen hengestään, jälleen kotikentällään Vantaan Korsossa, kävelytunnelin kupeessa, jonne oli poikennut autosta tyhjentämään rakkoaan.

”Se oli Masa. Katulamppujen kelmeä valo paljasti uudet arvet kasvoissa. Ne olivat minun kostoni siitä, mitä hän oli tehnyt. Käsiaseen piippu puristui leukaani vasten. Tiesin, ettei Masalla olisi yhtäkään syytä olla kostamatta.”

Hetki oli ikuisuus.

”Yhtäkkiä koko mennyt elämäni alkoi suhista läpi mieleni kuin nauhalta.”

Miten tähän oli tultu?

Masa oli Niikon on-off-tyttöystävän äidin kumppani. Kun Niikko kuuli Masan käyttäneen tyttöä hyväkseen, hän oli lähtenyt kaverinsa Nallen kanssa kostoretkelle. Masan avattua oven Nalle löi heti, ja Niikko syöksyi ohitse sisään.

”Ensimmäisen miehen potkaisin sivupotkulla oikealle olohuoneen puolelle ja toisen kaadoin keittiön puolelle.”

Nalle potki maassa makaavan Masan kehoa ja kasvoja ja kysyi ”viedäänkö loppuun asti”. Niikko päätti, että opetus oli riittävä.

Myöskään Masa ei vienyt kohtaamista alikulkutunnelissa loppuun asti. ”Ammu vain. Mun kaverit tappaa sut tähän paikkaan, jos ammut”, Niikko uhmasi Masaa. Se riitti sillä kertaa, mutta pelko jäi. Hänen kaverinsakin huomasivat sen. Heidän mielestään ainoa keino oli saada Masa hengiltä.

Suunniteltiin Masan asuntovaunun räjäyttämistä niin, että se näyttäisi kaasuonnettomuudelta.

Niikko ei antanut lupaa. Hänen elämänsä oli hitaasti ottamassa uutta suuntaa. Hän alkoi olla väsynyt ja kaipasi jotain parempaa, kestävämpää ja kevyempää kantaa sisällään: ”Älä tee yhtään mitään, sanoin tasaisella äänellä. Mun täytyy selvittää yks Jeesus-juttu eka.”

Elettiin maaliskuuta 1991. Niikko tuli uskoon saman vuoden kesällä. Kuvaus uskoontulosta on yksityiskohtainen ja sisältää etsimistä ja hapuilua, uhmaakin.

Takana oli kova lapsuus. Vanhemmat olivat eronneet Niikon ollessa 12-vuotias. Äiti jäi asunnottomaksi ja lapset sijoitettiin puoleksi vuodeksi lastenkotiin. Rikoksen uhriksi jouduttuaan äidistä tuli työkyvytön. Biologista isäänsä Niikko ei ole tavannut koskaan.

Pojankoltiainen ei kunnostautunut koulussa, ja koulun ulkopuolellakin menestys vaihteli: syttyi maastopalo, kaadettiin maalia ja heiteltiin autoja kananmunilla parvekkeelta, tyhjennettiin Katariinan sairaalan kanttiini makeisista, vaikka piti hankkia tupakkaa.

Ensimmäinen rikostuomio tuli 15-vuotiaana, kun kaveriporukka yritti ottaa käyttöön tiejyrän. Jos poliisi olisi huomannut tiejyrän jo liikkuneen, tuomio olisi tullut myös rattijuoppoudesta.

Alkoholia kului, oli imppaus- ja lääkekokeiluita, kannabis tuli Korsoon, tehtiin käsilaukkuvarkaus ja juostiin pakoon, haettiin ”juoksukaljoja”, tuli petostuomio pankkikortin katteettomasta käytöstä Tukholman-reissulla jne. Tappelussa Niikko huitoi miekalla niin että hengenlähtö oli lähellä. Ja koko ajan oli runsaasti irtosuhteita. Yksi lapsikin syntyi.

”Rikoin monta sydäntä”.

Sitten löytyi helluntailainen usko, kaste, sisäinen rauha, rakkaus ja oma perhe, työtä lähetyskentällä ja yrittäjänä, työtä vankilasta vapautuvien ja huumekoukussa olevien nuorten parissa, valinta Vantaan valtuustoon 2008 ja eduskuntaan 2011.

Mika Niikko kertoo joutuneensa puhemies Maria Lohelan puhutteluun jaettuaan Raamattuja eduskunnan kiinalaisille vieraille.

Kollegat pettävät puolisoitaan

Timo Soinia hän kuvailee ”isähahmokseen” ja tunnustaa olleensa aluksi pettynyt, kun häntä ei kelpuutettu mukaan poismarssijoihin, joskin asiaa mietittyään ymmärsi, ettei olisi lähtenyt.

Niikko suree nähdessään joidenkin kollegoiden pettävän puolisoitaan ”vuodesta toiseen”. Hän kertoo viisikymppisten miespoliitikkojen joutuvan ”jopa puolta nuorempien naisten tähtäimeen” ja joutuvansa kantamaan ”tätä ristiä”.

Niikko kehuu Touko Aaltoa ja Ozan Yanaria iloisen positiiviksi, joiden kanssa on hyvä pelata salibandya tai futista.

”Positiivisia” ovat myös Eeva-Maria Maijala, Maria Guzenina ja Katja Toimela, joiden kanssa on ”mukavaa olla eri mieltä”.

Sen sijaan ex-puoluetoverin, pappismies Kimmo Kivelän kommentit ovat ”mauttomuudessaan viiltäneet”. Eva Biaudet ja Tytti Tuppurainen väsyttävät ”maratonpuheillaan”. Paavo Arhinmäen ”tunteet kiihtyvät parissa sekunnissa nollasta sataan, vähän kuten minullakin”, mutta tämä osaa myös sopia.

Päivitetty klo 8.24: Korjattu Mika Niikon ikä.

Mika Niikko lapsena.

Mika Niikko lapsena.

Niikko kertoo elämästään omakustanteisessa kirjassaan.

Niikko kertoo elämästään omakustanteisessa kirjassaan.