Kotimaa

Ilpo Mikkola eli vuoden kuin keskellä veristä sotaelokuvaa – ”Kun on saamapuolella kranaattisateessa, ei sympatiaa riitä ampujille”

Julkaistu:

Suomalainen YK-työntekijä näki, kuinka amerikkalaisjoukot palasivat uupuneina ja pölyisinä iskusta, jonka tarkoituksena oli siepata sotapäällikkö Mohammed Farah Aididia.
Isku Mogadishuun on ohjaaja Ridley Scottin isänmaallisen paatoksellinen elokuva nuorista amerikkalaissotilaista, jotka joutuvat pinteeseen keskellä Somalian kaoottista pääkaupunkia. Elokuva perustuu toimittaja Mark Bowdenin hyvin dokumentoituun kirjaan Black Hawk Down, joka kertoo katastrofiin päättyneestä yrityksestä ottaa kiinni klaanipäällikkö Mohammed Farah Aidid.

Ridley Scott ei ollut siellä, kun erikoisjoukot iskivät. Mark Bowden ei ollut siellä. Suomalainen Ilpo Mikkola oli. Hän näki ja koki sodan yli vuoden kestäneellä YK-komennuksellaan Mogadishussa vuosina 1993–1994.

Mikkola julkaisi viikonvaihteessa muistelmakirjan tuolta komennukselta. Kova vuosi Mogadishussa (Warelia) on pitkän linjan YK-veteraanin paljastavaa ja ironista kerrontaa maailmanjärjestön haparoinnista toivottomassa tehtävässä. Ja amerikkalaissotilaiden vielä toivottomammasta haparoinnista aina ovelia ja voitokkaita somaliryhmittymiä vastaan. Yritys pakottaa Somalia rauhaan ja demokratiaan oli epäsymmetristä sodankäyntiä, jota Yhdysvallat ja YK eivät voineet voittaa.

Amerikkalaiset toivat Somaliaan massiivisen tulivoiman. YK:n Unosom-operaatiolla, jonka esikunnan kuljetustoimistossa Mikkola työskenteli, oli myös laajemmat voimankäyttövaltuudet kuin aikaisemmissa rauhanturvaoperaatioissa.

Somalian turvallisuustilanne oli sanalla sanoen hengenvaarallinen. Kaikista YK:n työntekijöistä oli luvattu tapporaha.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

”Henkilöstöä, niin sotilaita kuin siviilejä, yhdisti yhteinen, muurin takana vaaniva epämääräinen vihollinen”, Mikkola kirjoittaa.

Somalia oli 1990-luvun alussa kaaoksessa. Diktaattori Siad Barren hallinto kukistui vuonna 1991, ja vallan otti kapinallisten liittokunta. Barren kaaduttua Somaliasta lähti – tai sinne jäi palaamatta – myös suuri joukko älymystöä ja Barren hallinnon entisiä työntekijöitä. Osa heistä päätyi pakolaisiksi Suomeen.

Mogadishussa helvetti pääsi irti, kun kapinallisjohtajat Aidid ja hänen liittolaisensa ja kilpailijansa Ali Mahdi ajautuivat sisällissotaan. Tuhansia kuoli pelkästään pääkaupungin taisteluissa, miljoona pakeni rajojen yli maasta ja viittä miljoonaa uhkasi nälänhätä. Se oli 1990-luvun suuri humanitaarinen katastrofi.

YK tuli apuun ja perusti Unosomin huhtikuussa 1992. Presidentti Bill Clinton lähetti sinne amerikkalaisjoukot saman vuoden joulukuussa.

Heinäkuussa 1993 Mogadishuun saapui Ilpo Mikkola. Hänet siirrettiin sinne YK:n siviilivirasta Damaskoksesta.

”Lentokenttä oli sekasortoisen tuntuinen kuhiseva mylläkkä, kuin muurahaispesä. Tunnelma oli kiireinen, kireä ja jännittynyt. Edellisenä päivänä kentälle oli tullut kova kranaattikeskitys ja lisää odotettiin.”

YK:n tehtävänä oli aluksi avustaa hätäavun perillemenossa. Se oli kovaa hommaa väkivallan ja täydellisen anarkian keskellä. Rauhanturvaajia ja avustusjärjestöjen henkilökuntaa tapettiin väijytyksissä.

YK sai lisää tehtäviä ja lisää sotilaallista voimaa. Perustettiin Unosom II, jonka piti rauhoittaa maa ja käyttää tarvittaessa aggressiivisesti aseita. Yhdeksi päätehtäväksi tuli ottaa kiinni kapinakenraali Aidid.

Amerikkalaisilla oli voimankäyttöä ja Aidid-jahtia varten kova nyrkki, joka majaili Mogadishun lentokentällä: Merijalkaväekeä,maavoimien Ranger-sotilaita sekä Delta Force- ja Seal-erikoisjoukkoja. Kapinallisia ammuttiin kovaa ja kaikilla aseilla. Kapinalliset ampuivat takaisin. YK:n tukikohdassa ropisi usein.

Amerikkalaisille tuli myös huteja. Kerran Deltat hyökkäsivät erehdyksessä YK:n ruoka-apuohjelman UNDP:n toimistoon.

Mikkola kutsuu kirjassaan somalikapinallisia yksiselitteisesti vihollisiksi. Se ei ole maailmanjärjestön virallista kielenkäyttöä.

”Kun on saamapuolella kranaattisateessa, ei sympatiaa, syiden pohtimista tai kauniita ajatuksia juurikaan riitä ampujille”, hän kirjoittaa.

Sitten se kuuluisa Black Hawk Down -tapaus. Oli lokakuun alku 1993. Amerikkalaiset etsivät Aididia suurin voimin, kun tiedustelu oli saanut vihjeen tämän sijainnista Mogadishussa. Operaation aikana somalit saivat ammutuksi singoin alas kaikkiaan neljä amerikkalaiskopteria. Maahansyöksyissä, pelastusoperaatioissa ja yli yön kestäneissä tulitaisteluissa kuoli 18 amerikkalaissotilasta ja kaksi YK:n rauhanturvaajaa. Somalialaisia kuoli useita satoja, ehkä jopa tuhansia, joukossa paljon siviilejä.

Mikkola oli tapahtumien aikana Unosomin esikunnassa lentokentän alueella.

”Majoitukseni lähellä sijaitsi amerikkalaisten sairaala. Koko yön jatkunut ammunta ja kumeat räjähdykset sekä ambulanssihelikopterien ilmasilta antoivat viitettä taistelujen vakavuudesta… Yhdysvaltojen liput olivat puolitangossa jo ennen iltaa, mutta tuhon yksityiskohdista ei ollut vielä tietoa.”

Aamupäivällä lokakuun 4. päivänä Black Hawk -kopterit toivat tukikohta-alueelle hiljaisia ja pölyisiä miehiä. Heitä valokuvannut Mikkola sai kimppuunsa amerikkalaiskapteenin, joka luuli häntä toimittajaksi.

Elokuvassa syytetään YK:ta hidastelusta amerikkalaisten auttamisessa ulos tulihelvetistä. Totuus oli kuitenkin se, ettei Unosom ollut edes tietoinen operaatiosta. Pakistanin YK-osaston komentaja piti siitä kitkerän puheenvuoron: YK joutui pelastustehtävään kiireellä ja huonosti valmistautuneena. Somalijoukkojen vastarinta oli kiivasta.

Maailman televisioruutuihin levisi kuvia häväistyistä ja alastomiksi riisutuista amerikkalaissotilaiden ruumiista.

Mikkolan mukaan Aididin joukkojen kova taistelukunto ei ollut yllätys muille kuin amerikkalaisille. ”Laiheliinien” ja ”sandaalimiesten” aliarviointi kävi hyvin kalliiksi.

Syyskuussa 1994, monipolvisten vaiheiden jälkeen, Mikkola pakkasi tavaransa ja lähti Mogadishusta. Unosom oli jo joutunut supistamaan toimialuettaan radikaalisti. Ilpo tunsi lähtöpäivänä krapulaa ja henkistä helpotusta. Viimeiset amerikkalaiset olivat jo aikaa sitten pakanneet sotavarusteensa ja poistuneet Somaliasta.

YK epäonnistui täydellisesti Somalian rauhoittamisessa. Unosom II:n tappiot olivat 147 kaatunutta YK-sotilasta ja kolme siviilityöntekijää. Kahden vuoden operaatio maksoi yli 1,6 miljardia dollaria. Kaikki turhaan.

YK:ta myös huijattiin ja ryöstettiin mennen tullen, ja sattui uskomattomia mokia. Eräässäkin suuressa puhalluksessa maailmanjärjestöltä katosi 3,9 miljoonaa dollaria riihikuivaa käteistä.

Mikkolan arvion mukaan oli harhakäsitys, että länsi olisi pystynyt pakottamaan monimiljoonaisen, suurelta osin lukutaidottoman paimentolaiskansan demokratiaan.

”Kun neuvotteluratkaisun sijaan päätettiin käyttää raakaa voimaa ja ylivoimaista sotakalustoa Somalian kansaa vastaan heidän omalla maaperällään, ei lopputuloksen olisi pitänyt tulla kenellekään yllätyksenä”, Mikkola kirjoittaa.

Mikkola viettää nykyisin YK-veteraanin rauhallisia eläkepäiviä Nurmijärvellä. Hän on nähnyt, totta kai, elokuvan Isku Mogadishuun.

– Leffa oli hyvä. Tietenkin hyvin amerikkalaismielinen, hän kommentoi IS:lle.

– Hienot puitteet leffalle olivat löytäneet. Oli aivan kuin Mogadishu. Monet somalit olivat täysin eri rotua ja se hieman haittasi, mutta se tuskin suurta yleisöä häiritsi pätkääkään. Ne Rangerit ja Deltat olivat lentokentällä ja erillään muista. Heitä ei usein tavannut.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt