Kotimaa

Malla Mierzynskillä on kolmisensataa serkkua – Suviseuroissa sukulaiset tunnistaa kasvonpiirteistä

Julkaistu:

Yhdeksänhenkinen Mierzynskin perhe yöpyy Suviseuroissa asuntovaunussa. Seuraviikonloppuna maalliset asiat unohdetaan hetkeksi kokonaan.
Puolalais-suomalaisen Mierzynskin perheen asuntovaunussa riittää vipinää. Hetken aikaa perheen seitsemän lasta istuvat pöydän ympärillä rauhassa, mutta vähitellen meno alkaa käydä levottomaksi.
  • Yllä olevalla videolla Mierzynskit esittelevät asuntovaunuaan ja kertovat, mitä aikovat illalla tehdä.
Rolle ja Rasmus ovat olleet joka päivä Suviseuroissa työn touhussa. Töihin lähteminen on lauantaina aamupäivällä jälleen mielessä. Perheen vanhin lapsi, Oliver, on vielä nukkumassa. Hän on siivonnut vessoja yhteen asti yöllä, sillä Suviseuroissa on tapana, että kaikki osallistuvat talkoisiin.

– Teemme tässä aamupalan ja hajaannumme sitten, kertoo perheen äiti Malla Mierzynski, 34, lähihetkien suunnitelmista.

Sen jälkeen päivä kuluu lähinnä ystäviä ja sukulaisia tavatessa. Seurapuheitakin käydään kuuntelemassa, jos on sukulaisten tapaamiselta aikaa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Minulla on kymmenen sisarusta ja kolmisensataa serkkua. Vanhemmillani on yli 80 lastenlasta. Kyllä täällä riittää tuttuja, Malla nauraa.


Perheen isä Lukasz, 34, on lähtöisin Puolasta, eikä hänellä itsellään ole Suviseuroissa juurikaan verisukulaisia. Hän kertoo välillä ihmettelevänsä, miten Malla tunnistaa kaikki sadat serkkunsa Suviseurakävijöiden joukosta.

– Kyllä sen näkee. Piirteet säilyvät, Malla vakuuttaa.

Seuroihin lähteminen ei Mierzynskien mielestä ole erityisen valtava projekti. Mukaan pakataan lapsille muutamat erilaiset vaatteet, kattiloita, vesikanisteri, pyykkikori ja serviettejä. Jos jotain unohtuu, sen pystyy yleensä ostamaan Suviseurojen omasta kaupasta, jossa myydään kaikkea vaipoista juustohöyliin ja voista jäätelötuutteihin.

Tänä vuonna Mierzynskit eivät ole joutuneet noutamaan lapsiaan eksyneiden lasten teltasta, mutta aiempina vuosina etenkin Rolle on löytynyt sieltä tuon tuosta.


Nykyisin Kangasalalla asustelevat Malla ja Lukasz ovat tavanneet toisensa lukioaikoina Raahessa. Kipinät lentelivät jo ensikohtaamisesta lähtien, mutta aluksi Malla ei halunnut seurustella Lukaszin kanssa, sillä tämä oli roomalaiskatolinen.

– Ajattelin, että en voi seurustella Lukan kanssa, kun hän ei ole uskovainen, Malla kertoo.

Lukasz oli kuitenkin palavasti ihastunut Mallaan. Hän seurasi tyttöä ”kuin hai laivaa”.

Erään kerran Malla oli lähdössä ystäviensä kanssa Oulun Rauhanyhdistyksen seuroihin, joihin Lukasz päätti lähteä mukaan.

– Minulla oli aina ollut roomalaiskatolilaista kirkkoa kohtaan sellainen tunne, ettei se tunnu oikealta. Oulun seuroista muistan yhden puheen, joka tuntui siltä kuin se olisi suunnattu juuri minulle, vaikka siellä oli 1 500 muutakin ihmistä, Lukasz muistelee.

– Se tuntui heti oikealta. Siltä, että tämä on se, mitä olen etsinyt.

Siitä alkoi Mallan ja Lukaszin seurustelu, joka on jatkunut näihin päiviin saakka. Naimisiin pariskunta meni 21-vuotiaina. Pitkän suhteen salaisuutena Mierzynskit pitävät sitä, että osataan antaa toiselle anteeksi.

– Ei ole olemassa suhdetta, jossa ei tulisi jotain erimielisyyksiä. Kaikki tekevät virheitä, mutta tärkeintä on säilyttää keskusteluyhteys ja antaa anteeksi.


Kuuden kuukauden ikäinen Monika on nälkäinen, ja asuntovaunussa alkaa raikua itku. Isoveli Okko yrittää piristää siskoaan ilveilemällä.

Ei mene pitkään, kun puurokulho on ilmestynyt kasvojen eteen ja Monika saa vatsansa täyteen. Pian hän jo nukkuu sikeästi asuntovaunun pöydällä.

Malla ja Lukasz kertovat, että Suviseurat on heille kesän kohokohta. Myöskään lapset eivät voisi kuvitella kesää ilman Suviksia. Okon mielestä se olisi suorastaan ”kuolema”, jos jonain vuonna Suviseuroihin ei lähdettäisikään.

Malla liikuttuu miettiessään Suviseurojen merkitystä itselleen ja perheelleen.

– Nykyaikana on puhelimet ja kaikki muu sellainen turha, mikä maallistuttaa. Se on joka päivä niin lähellä. Huomaan ainakin itsessä sen muutoksen, mikä alkaa tapahtua. On tyytymättömyyttä, kärttyisyyttä ja tulee kiinnitettyä huomiota kaikkeen turhaan, hän sanoo.

– Täällä kaikki sellainen katoaa. Saa pysähtyä ja rauhoittua muutaman päivän. Ei ole kiire mihinkään eikä tarvitse katsoa puhelinta, yrittäjänä työskentelevä Lukasz jatkaa.


Suviseuroissa on läsnä ”onnen tunne”, joka jatkuu vielä pitkään seurojen jälkeenkin.

– Täältä lähtiessä olo on levollinen ja levännyt. Muistaa, minkä takia täällä yleensä ollaan.

Seurojen ulkopuolella Mierzynskit kuvailevat olevansa hyvin tavallinen perhe. Vanhoillislestadiolaisuus näkyy arjessa esimerkiksi käytöstavoissa, ja vanhempien poikien kanssa on keskusteltu myös uskonasioista.

– Omalla esimerkillä näytämme lapsille, että miten asioita sovitaan ja pyydetään anteeksi.

– Oma henkilökohtainen usko on ihan numero yksi, mutta hartain toive olisi, että lapset säilyttäisivät uskonsa ja löytäisivät uskovaiset puolisot, Malla sanoo.