Valma, 12, näki murhayönä tiellä leveähampaisen miehen – karmivat spekulaatiot Kyllikki Saaren murhaajasta alkoivat levitä - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Valma, 12, näki murhayönä tiellä leveähampaisen miehen – karmivat spekulaatiot Kyllikki Saaren murhaajasta alkoivat levitä

12-vuotias Valma näki Kyllikki Saaren murhayönä maantiellä kermankeltaisen auton ja kaksi miestä. Miehistä toinen nauroi Valman mukaan niin, että leveät hampaat näkyivät.


1.7.2018 7:59

12-vuotiaasta Valma-tytöstä tuli Kyllikki Saaren katoamisen jälkeen tutkinnan punaisen linjan eli autolinjan avaintodistaja. Tapahtumat etenivät Valman kertoman mukaan seuraavasti.

Puutarhakeinussa istunut Valma kuuli auton ääniä kohtalokkaana katoamisyönä 17. toukokuuta ja kiiruhti tielle katsomaan. 1953 autoja ei ollut vielä joka niemen notkossa.

Valma kertoi poliisille, että hän oli lähtenyt vähän ennen puolta kahtatoista kotoaan Heikkilän kylästä saattamaan koulutoveriaan Maija-Liisaa. Valma katsoi kelloa kotoa lähtiessään. Hän saattoi Maija-Liisan maantielle asti. Maija-Liisa kiiruhti kotiinsa kulkien oikopolkua, mutta Valma jäi maantien viereen seisomaan. Silloin tuli Kauhajoelta päin henkilöauto ajaen kovaa vauhtia.

Auto oli Valman mukaan kermanvärinen, kuitenkin vähän tummempi. Edessä istui kaksi miestä, mutta takana ei ollut ketään. Miehistä toinen, joka ohjasi autoa, oli suurikokoinen, pitkäkasvoinen ja tummatukkainen. Mies nauroi Valman mukaan niin, että leveät hampaat näkyivät. Miehellä oli ruskea puku, jossa oli vaaleita raitoja. Hänellä ei ollut lakkia. Toinen miehistä oli pienikokoinen ja leveäkasvoinen. Hänellä oli tumma puku ja tumma, raidallinen lippalakki.

Autoteoria oli pitkään murhatutkinnan punainen lanka, vaikka auton mallista ja väristä ei ollut varmuutta. Kääntöjäljet hiekassa saattoivat poliisin mukaan olla moottoripyöränkin. Kuva keskusrikospoliisin murhakansiosta, jossa on useita autoja kuvattuna.­

Auton nähtyään Valma istuutui puutarhakeinuun, joka oli viiden metrin päässä maantiestä. Noin 20 minuutin kuluttua kuului taas auton pörinää. Valma juoksi nyt aivan maantien viereen. Sama kermanvärinen auto tuli takaisin Isojoen kirkolta päin. Auto kulki vielä kovempaa vauhtia kuin mennessä. Edessä istuivat samat miehet. Suurempikokoinen ohjasi taas autoa.

Valma näki miehet edestäpäin, tuulilasin läpi. Sivulta ei autoon voinut nähdä, sillä sivuikkunoiden rullakaihtimet oli vedetty alas. Etumaisen sivuikkunan rullakaihdinta ei ollut vedetty aivan alas asti, mutta siitäkään ikkunasta ei mitään näkynyt.

 Poliisi profiloi ruumiin löytymisen jälkeen raa’an surmatyön tekijän seksuaalirikolliseksi.

Auton takana olevasta tavarasäiliöstä pisti esiin polkupyörän takapyörä. Takapyörä näytti kuuluvan uuteen polkupyörään. Pyörän vanteet olivat mustat. Polkupyörä ei ollut auton tavarasäiliössä vielä silloin, kun auto meni Isojoen kirkolle päin. Valma kertoi, että hän oli vain kahden metrin päässä autosta sen kulkiessa ohi, sen vuoksi hän näki kaiken selvästi.

Poliisi kirjasi Valman antamat tuntomerkit katoamisilmoitukseen. Autoteoriasta tuli Kyllikin katoamisjutun kuuma lanka. Poliisi epäili, että tuolla kermankeltaisella autolla liikkunut seurue oli väkivalloin ottanut Kyllikin pyörineen autoonsa ja sukupuolirikoksen yhteydessä ottanut myös tämän hengen ja kätkenyt ruumiin.

Hiekkatiellä havaitut auton kääntöjäljet tukivat teoriaa, että pahantekijä oli muualta. Vihjeitä auton omistajista virtasi poliisille.

Autolinja ei tuonut varmaa tietoa siitä, mikä auto olisi ollut kyseessä, vaikka poliisille sateli ilmoituksia autoista ja niiden omistajista. Sanomalehdistön välityksellä levisi tieto kermankeltaisesta henkilöautosta ja siinä olleista miehistä. Poliisille alkoi saapua ilmoituksia miehistä, joita epäiltiin syyllisiksi Kyllikki Saaren katoamiseen. Jotkut ilmoitukset johtivat pidätyksiin asti.

Keskusrikospoliisin murhatutkimuskansioita Kyllikki Saaresta on runsaasti.­

Kaikissa ilmoituksissa näytti yhteisenä piirteenä olevan, että kuka hyvänsä auton omistaja tai kuljettaja olikin, jos hän koskaan oli käyttänyt alkoholia ja ollut ”löysissä rakkaussuhteissa”, hän oli vihjeiden antajien mielestä ”sinänsä epäilyttävä henkilö”.

Autoteoria horjui pahan kerran, kun päätodistajalle eli Valmalle tehtiin havaintokoe. Heinäkuun 9. päivänä komisario Axel Skogman ajoi toisen poliisin kanssa rikospoliisin autolla havaintopaikan ohi ja takaisin. Menomatkalla auton etupuskurissa oli vaalea köysi, mutta paluumatkalla köysi oli takapuskurissa.

Auton takaikkunalle asetettiin myös havaintoesineitä. Valma istui puutarhakeinussa ja kiiruhti sitten tien viereen rikospoliisin autoa katsomaan. Sitten Valmaa pyydettiin kertomaan auton tuntomerkkejä.

Poliisin pettymykseksi Valma ei huomannut edes köyttä. Skogman tuli siihen tulokseen, ettei tytön havaintojen varaan voi laskea. Valma ei tunnistanut rikospoliisin autoa edes samaksi, joka ajoi edestakaisin. Koetta häiritsi Austin-merkkinen auto, joka havaintokokeen aikana ajoi paikan ohi ja jota Valma kiiruhti myös katsomaan.

Kylmä suihku paikkakunnan niskaan tuli, kun Kyllikin runneltu ruumis lokakuussa löytyi suohaudasta.

Kyllikki Saaren suohauta sijaitsee muutaman kilometrin päässä Isojoen keskustasta.­

Poliisi profiloi ruumiin löytymisen jälkeen raa’an surmatyön tekijän seksuaalirikolliseksi, joka kaikesta päätellen asui paikkakunnalla, omasi erittäin hyvän paikallistuntemuksen ja oli mahdollisesti sairasmielinen.

Ruumiin ja polkupyörän kätkeminen oli tehty niin suurella huolella, ettei sitä kukaan vieraspaikkakuntalainen olisi poliisin mielestä edes sattumalta osannut.

 Poliisin luupin alle joutuikin paikkakunnalla mielisairaiksi tai muuten omituisiksi tiedettyjä miehiä.

Poliisin luupin alle joutuikin paikkakunnalla mielisairaiksi tai muuten omituisiksi tiedettyjä miehiä. Tällöin huomion keskipisteeseen nousi myös ruumiinkätköpaikalta noin kolmen kilometrin päässä asuva sekatyömies Vihtori.

Hän oli kesän aikana ollut keskusmetsäseura Tapion ojankaivuussa aivan ruumiin löytöpaikan läheisyydessä. Yhdessä lankomiehensä Arvon kanssa hän oli laittanut kepit suohaudan ympärille Kyllikin löytyessä.

Paikkakunnalla ei kuitenkaan voitu hyväksyä ajatusta, että teon olisi tehnyt joku Vihtorin kaltainen mies, sillä seudulla elettiin kovasti autoteorian hengessä. ”Pettukylän miehistä ei löydy syyllistä Kyllikin murhaan, ellei heistä sitä tekemällä tehdä”, poliisille sanottiin.

Helsingin Sanomat lupasi 100 000 markan vihjepalkkion, jotta Kyllikki Saaren murhaaja olisi saatu kiinni. Palkkio on yhä lunastamatta.­

Isojoella järjestettiin kansalaiskokous, jossa päätettiin palkata helsinkiläinen yksityisetsivä rikosta selvittämään.

Kansalaiskokous asetti eräänlaisen valvontakomission pitämään silmällä rikospoliisin työtä. Paikkakunnalla ei uskottu poliisin objektiivisuuteen ja yleisesti ajateltiin, että rikospoliisi pyrkii vierittämään syyn viattomien niskoille. Poliisi taas katsoi, että syyllisyys haluttiin ratkaista ikään kuin kansanäänestyksellä.

Isojoella on varsin runsaasti kanssa, joka milteinpä eräänlaisella uskonnollista vakaumusta muistuttavalla hurmahenkisyydellä kieltäytyy uskomasta poliisiviranomaisten tutkimusten puolueettomuuteen, poliisi purki turhautumistaan omiin muistioihinsa.

”Maakunnassa ja etenkin Isojoella liikkuneet huhut nimeltäkin mainituista epäillyistä rikoksentekijöistä, jotka autolla olisivat liikkuneet rikoksentekoaikaan Isojoella, on pyritty tutkimaan mitä suurimmalla tarkkuudella, mutta näyttää siltä, ettei huhujen itsepintaisesti nimeämillä n.s. autolinjan epäluulonalaisilla ole mitään tekemistä nyt tutkittavana olevan rikoksen kanssa. ...on rikospoliisin jatkotutkimustyössään kohdistettava epäluulonsa entisiäkään hylkäämättä myös siihen mahdollisuuteen, että tihutyöntekijä saattaa olla kotoisin Isojoelta tahi ainakin rikoksen tekemisen ja myöhemmin tapahtuneitten kätkemistoimenpiteitten aikana Isojoella oleskelut henkilö. Tämän vuoksi rikospoliisin on vaikeassa tehtävässään vielä kerran vedottava oikein ajatteleviin Isojoella asuviin ja pyydettävä yleisöltä apua, poliisi kirjasi.

Jo Kyllikin katoaminen toukokuussa oli kuohuttanut kansaa. Kesäkuussa huolestuneet isojokiset naiset yrittivät hakea apua Vaasan läänin maaherralta. Adressissaan he kirjoittivat: ”Järkyttyneinä neiti Kyllikki Saaren aivan asutuskeskuksen lähellä 17.5.53 tapahtuneesta katoamisesta ja siitä, että asiaan ei vieläkään ole saatu selvitystä, haluamme me allekirjoittaneet naiset kääntyä Herra Maaherran puoleen tiedustellaksemme, onko asian selville saamiseksi tehty kaikki voitava. Teemme sen sitäkin suuremmalla syyllä, kun selvityksen pitkittyminen on herättänyt paikkakuntalaisten keskuudessa levottomuutta ja heikentänyt luottamusta oikeusturvaan, jonka säilyminen on kuitenkin välttämätön yhteiskunnasamme”, naiset kirjoittivat.

Isojokiset ja poliisi olivat napit vastakkain. Mielet rauhoittuivat vasta, kun Kyllikin isä Eino Saari vuoden 1954 alkupuolella vakuutti lehdistölle antamissaan lausunnoissa luottavansa rikospoliisin puolueettomuuteen ja haluun saada rikoksentekijä selville.

Kyllikki Saaren hautajaisissa oli yli 20 000 ihmistä. Isojoen kirkkoon heistä mahtui vain murto-osa.­

Murhaajaa yritettiin ajaa kolostaan rahankin avulla. Helsingin Sanomat lupasi 100 000 markkaa henkilölle, jonka toimesta tai jonka tietojen perusteella Kyllikin murhaaja saadaan pidätetyksi. Kunnanvaltuusto lupasi omalta osaltaan vielä 50 000 markkaa.

Poliisi päätyi siihen johtopäätökseen, ”että kukaan sivullinen ei tiedä rikoksesta eikä rikoksentekijästä, vaan ainoastaan ehkä joku tämän lähiomainen, joka kuitenkaan ei ilmianna tekijää 150000 markan palkkiosta huolimatta”.

Siitä huolimatta poliisi pidätti useita, ja lehdistö raportoi tuon ajan mukaisesti epäillyistä nimillä. Leimakirveet jättivät jälkensä.

Kyllikki Saaren koti sijaitsi tässä risteyksessä Heikkilän kylässä. Silloinen rakennus on purettu.­

Kansan tunnot purkautuivat katkeriin kirjeisiin poliisille. Yhden sellaisen lähetti ”joukko hämäläisiä” nimismies Eino Sipilälle. Siinä kritisoitiin hallitusta ja yhteiskuntaa rikollisuutta suosivaksi ja moitittiin, että yhteiskunnan tärkeimpänä tehtävä tuntui olevan vankilaolojen järjestäminen mahdollisimman mukaviksi ja rikollisten suojeleminen turvattomien kansalaisten suojelun sijaan.

”Niin pyytäisimme ja toivoisimme, että jos Kyllikki Saaren murhaajaa kerran raaskitaan ottaa kiinni, niin jos voisitte toimia siihen suuntaan, että se roisto annettaisiin sidottuna yleisön käsiteltäväksi. Hidas kuolema sellaiselle, joka on syytöntä niin raa’asti rääkännyt. Kuka tietää, kuinka monta murhaa on sellaisen tilillä. Kuinka monen vielä elossa olevan elonpäiviä hän on lyhentänyt.”

  • Yllä olevalla videolla kerrotaan, miten Kyllikki Saaren viimeinen kotimatka eteni.

Yrjö Ala-Opas siunasi Kyllikin viimeiselle matkalleen.­

Tämä on Kyllikki Saaren avoimeksi jääneestä murhatutkinnasta kertovan sarjan neljäs osa. Voit lukea sarjan ensimmäisen osan täältä, toisen täältä ja kolmannen täältä. Seuraava osa julkaistaan verkossa ensi viikon sunnuntaina.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?