Ikuinen kysymys: Saako Iittalan lasiesineistä poistaa ikonisen i-tarran?
On koulukunta, jonka mukaan tarra pitää säilyttää. Heidän mukaansa tarra toimii tositteena merkistä ja on tärkeä osa visuaalista ilmettä.
Toiset taas eivät ymmärrä tarran suojelua. Se revitään pois tai viimeistäänkin sen annetaan irrota tiskatessa.
Nyt ikuiseen kiistakysymykseen on ehkä saatu vastaus, sillä seurapiirirouvana tunnettu Marjatta Sarpaneva, lasiveistoksistaan kuuluisan muotoilijan Timo Sarpanevan vaimo, kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa oman näkemyksensä.
– Me raaputimme ne aina pois, ei siitä koskaan edes keskusteltu, Sarpaneva kertoo Helsingin Sanomille.
Iittalan ikoniset tarrat jakavat mielipiteitä.
Myös Ilta-Sanomat haastatteli aiemmin Marjatta Sarpanevaa, joka toimi jo edesmenneen miehensä oikeana kätenä vuosikymmenten ajan.
Haastattelussa Sarpaneva kertasi vaiheitaan työläisperheestä mallimaailmaan ja edustusrouvaksi.
– Mainostoimiston taiteilijat pyysivät malliksi, ja ajauduin niihin hommiin. Mallintöitä alkoi tulla niin paljon, että jäin freelanceriksi, Sarpaneva muistelee mallivuosiaan 60- ja 70-luvuilla.
Mallivuosiin sisältyi muun muassa Jaana-lehden kansikuvassa poseeraaminen.
Pian tuon jälkeen Marjatta Sarpaneva, tuolloin vielä Svennevig, ryhtyi seurustelemaan Timo Sarpanevan kanssa. Suhteen alussa syntyi kaksi lasta: Johanna ja Aleksei.
Marjatta Sarpaneva kertoi haastattelussa viihtyneensä ”miehensä varjossa”. Vaikka kuuluisa muotoilijamies veikin suurimman huomion, oli Sarpanevalla suuri rooli miehensä työtoverina ja piirtäjänä.
– Se oli kiinnostavaa hommaa ja sopi minulle hirveän hyvin. Tykkään tehdä pienten yksityiskohtien kanssa työtä. Se sopii luonteelleni hirveän hyvin. Oli myöskin rentouttavaa piirtää.
Edesmennyt Timo Sarpaneva tuli tunnetuksi lasiveistoksistaan, joissa monissa toistui lintuaiheet. Hän käsitteli lasia tavoilla, joilla kukaan ei ollut lasia aiemmin käsitellyt.
– 50-luvun alussa lasista ei oikeastaan saanut tehdä kuin käyttöesineitä. Se ei ollut kulttuurisesti sopivaa, että lasia käytettiin veistosmateriaalina, Marjatta Sarpaneva muistelee.
Lasin lisäksi Timo Sarpaneva suunnitteli myös kankaita ja työsti valurautaa.
Timo Sarpaneva kuoli 11 vuotta sitten. Miehen kunto heikkeni nopeasti ja hänellä oli jopa kolme muistisairautta samaan aikaan. Marjatta Sarpanevalle viimeiset hetket olivat vaikeita.
Myös miehensä kuoleman jälkeen Sarpaneva joutui käsittelemään menetyksiä, joista hän omien sanojensa mukaan selvisi äärimmäisen optimistisuutensa avulla.
– Neljän vuoden aikana menetin 23 ihmistä: miehen, äidin, siskon, tätejä, serkkuja. Se oli ihan käsittämätöntä eikä kyse ollut edes kovin iäkkäistä ihmisistä. Se oli todella koettelevaa ja hirveän raskasta.
Epäonnisen ajan jälkeen uusia hautajaisia ei enää tullut.
