Kotimaa

Maailmanmestarin yllättävä väite: Vihta ja vasta ovatkin kaksi eri asiaa

rac

Julkaistu:

Maailman sivu on kiivailtu siitä, ovatko vasta ja vihta sama asia. No eivät ole, sanoo vast... siis vihdanteon maailmanmestari Pentti Hakala. Nehän ovat kaksi aivan eri asiaa.
Ikaalislainen Pentti Hakala, 76, on koesaunonut 494 erilaista savusaunaa. Kaukaisin löytyy Marin tasavallasta Volgan mutkan takaa.

– Siellä sauna on keksitty ja sieltä se on Suomeen tullut, Hakala sanoo.

Yleisesti ollaan sitä mieltä, että vasta ja vihta ovat sama asia. Itä-Suomessa se on vasta, Länsi-Suomessa vihta.

Hakalan mielestä kyseessä on kaksi eri asiaa. Kalevalasta saatujen mittojen mukaan vasta on 75 senttiä pitkä. Vihta taas on 50–55-senttinen.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Vihta on litteä ja viuhkamainen. Vasta on pyöreä ja pitempi, Hakala sanoo.

Vihdanteon ohjeet Hakala sai perintönä appiukoltaan Topilta.

– Vuonna 1964 sanoin Topille, että nyt mennään metsään, äläkä päästä minua pois ennen kuin osaan vihdan tehdä. Pari tuntia siinä vierähti. Siitä se lähti, ja niitä olen muutamia tuhansia tehnyt.

Ensimmäiseksi tehdään side. Se syntyy noin metrin mittaisesta koivun vesasta, joka pehmitetään pyörittämällä sitä kierteelle.

Sitten tehdään lados, ja se sidotaan notkeaksi väännetyllä koivun vitsalla.

Saunavihtoja on tehty jopa katajasta, mutta Hakalan mielestä rauduskoivu on paras.

– Rauduskoivu on ryhdikkäämpi kuin hieskoivu, mutta hieskoivua voi laittaa tuonne keskelle, koska se on tuoksuvampi kuin rauduskoivu.

– Yhteen vihtaan menee noin 30–35 oksaa riippuen siitä, kuinka haaraisia löytää. Ainakin pintaan pitää latoa niin, että lehden nurja puoli tulee ulos päin. Se on karkeampi ja se ei tartu kosteaan ihoon kiinni.

Vihdanteko ei ole nopeuslaji. Vihdantekokilpailuissa osallistujilta syntyy kaksi vihtaa tunnissa.

– Aina kun sauna-asioista on kysymys, ei saa olla mitään kiirettä. Kun pistää saunan pesään tulet, siinä voi tehdä tehdä vihdan ja ottaa yhden oluen ja nauttia kaikessa rauhassa.

Hakalan mukaan kuun kierto sanelee sen, milloin on otollisin aika tehdä talvivihdat, ja se aika on juuri nyt.

– Vettä on vähiten rungossa ja oksissa, ja lehti pysyy parhaiten. Toinen mahdollisuus on heinäkuun 19.–21. päivä, Hakala sanoo.

Vihdan oikeaoppinen käyttö ei ole kaikilla hanskassa.

– Suurin virhe on se, että vihta laitetaan kuumaan veteen ja kuumalle kiukaalle. Silloin se on pilalla. Tuore vihta on heti käyttövalmis. Se upotetaan kylmään veteen, ja kun ryhdytään vihtomaan, ravistetaan vedet pois. Ensimmäisellä kerralla voi hengitellä vihdan läpi, Hakala sanoo koivun aromeita ihastellen.

– Sitten kun lopettaa, vihta huuhdellaan kylmällä vedellä ja viedään viileään, pimeään paikkaan. Seuraavalla kerralla se huuhdotaan lämpimässä vedessä ja se on taas käyttökelpoinen.

Ennen vanhaan ihmisten ullakot olivat täynnä kuivattuja vihtoja. Ne otettiin käyttöön talvisaikaan.

– Paras tapa on pakastaa vihdat talvea varten. Vihta puserretaan pötköksi ja kääritään tuorekelmuun. Sen voi antaa sulaa huoneen lämmössä tai laittaa kylmään veteen. Se on pian sula. Ei muuta kuin käyttöön.

Hakala on vihdanteon maailmanmestari ja vihtomisen maailmanmestari. Jälkimmäinen titteli tuli Liettuassa. Siellä hän voitti taiteellisen osion, johon kuului laulua ja soittoa.

– Se ei ole bravuurini, mutta tulipahan tehtyä, Hakala sanoo.

Monien yleisten saunojen riesa on se, että jotkut läträävät vettä kiukaalle hullun lailla, ja muut pakenevat korviaan pidellen lauteilta.

Hakalan pihasaunassa on otettu käyttöön pikku keksintöjä, jotka takaavat nautinnollisen leppeän löylyttelyn.

Kiukaan vieressä on vesisäiliö. Siinä on palloventtiili, jonka jousi vetää kiinni. Lauteelle menee naru, jonka päässä on tennispallo. Kun narusta vetää, kiukaan päällä olevan putkivirityksen millin kokoisista rei’istä lirisee vettä kiville.

– Löylyä ei heitellä, sitä luodaan, saunamestari Pentti Hakala sanoo.