Hilja Pärssinen oli aikansa vaikutus­valtaisimpia suomalaisia – tulevan presidentin puhelu vei takaisin vankilaan

Hilja Pärssinen oli tunnettu yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka paransi naisten asemaa, mutta myös menetti paljon. Sitten hänet unohdettiin.

Hilja Pärssinen oli kiivas tasa-arvon puolustaja. Hän oli yksi ensimmäisistä naiskansanedustajista ja otollinen kohde pilapiirtäjille.

24.6.2018 9:47

Hilja Pärssinen (1876–1935) on kadonnut kansakunnan muistista. Se on outoa: hän oli ensimmäisiä naiskansanedustajia, nousi työväen naisliikkeen johtoon ja loi kansainvälisiä suhteita.

Kiivas tasa-arvonainen oli myös runoilija, toimittaja ja opettaja. Draamaa Pärssisen elämäntarinaan toi vankilatuomio.

Hilja Pärssisen elämänvaiheista kerrotaan Uuden ajan nainen -elämäkerrassa (Siltala), jonka ovat kirjoittaneet Marjaliisa Hentilä, Matti Kalliokoski ja Armi Viita. Kirja on kattava, mutta kaikkea Pärssisestä ei saada koskaan tietää.

Halsualla syntyneen Pärssisen (o.s. Lindgren) isä oli kappalainen ja suomalaisuusaatteen levittäjä. Tyttärestä tuli radikaali uudistaja. Köyhien perheiden ahdinkoon hän havahtui opettajana Viipurissa.

Pärssisen Hiljasta oli moneksi. Hän oli raittiusaatteen kannattaja, uskonnonopetuksen vastustaja, elämäntavoiltaan porvarillinen, mielipiteiltään sosiaalidemokraatti. Vähäosaisia hän puolusti, mutta ei halunnut työläisnuorten pääsevän korkeakoulutetuiksi.

Hilja Pärssinen kuvattuna ensimmäisiä eduskuntavaaleja varten. Hän teki ahkerasti vaalityötä ja puhui 30 tilaisuudessa.

Juhla- ja taistelurunoja sekä lyriikkaa Pärssinen julkaisi Hilja Liinamaa -nimellä. Liinamaa oli suomennos hänen tyttönimestään. Parhaana teoksena on pidetty Elämän harhaa (1917), mutta eivätpä jälkipolvet tunnista sitäkään.

Pärssinen oli kansainvälinen verkostoituja. Hän matkusti ympäri Eurooppaa poliitikkona ja toimittajana. Häntä myös haastateltiin eurooppalaisiin lehtiin, kun suomalaiset naiset saivat äänioikeuden, mitä hän oli aktiivisesti ajamassa.

Naiset pitää vapauttaa keittiöorjuudesta työelämään, Hilja Pärssinen julisti. Itse hän ei kokkaillut puolisolleen. Pärssisten ruoat valmisti kotiapulainen tai ne haettiin yhteiskeittiöstä.

Iltaisin Pärssinen ei kutonut sukkia, sillä hän kammosi myös käsitöitä. Vaatteillakaan Hilja ei koreillut, mutta aatetoveriensa mielestä hänellä oli muuten porvarilliset elämäntavat.

Kansanedustajaksi Pärssinen valittiin 1907, kun työläisnaiset äänestivät häntä sankoin joukoin. Eduskunnassa Pärssistä pidettiin rohkeana ja luotettavana, mutta myös määräilevänä ja oikukkaana.

Raittiusaatteen kannattajana Pärssinen oli ehdoton. Hän oli sitä mieltä, että ihminen on joko raitis tai juoppo. Kieltolain hän olisi suonut jatkuvan ikuisesti.

Puolueensa Sdp:n lippulaivaksi Pärssinen olisi voinut nousta, jos hän ei olisi menettänyt mainettaan sisällissodan aikana suostuessaan ministeritason tehtäviin punaisten kansanvaltuuskunnassa.

Hilja Pärssinen pakeni aviomiehensä Jaakko Pärssisen kanssa Neuvosto-Venäjälle. Pakomatkasta ei kovin paljon tiedetä, eikä myöskään heidän avioliitostaan.

Ajalta on säilynyt Hiljalle osoitettu kirje, jonka lopussa lukee: ”Odotan ikävällä, Syleillen Omasi”. Kirjeen lähettäjäksi arvellaan Skp:n keskuskomitean jäsentä Lauri Letonmäkeä.

Pärssisellä oli ehkä lyhyt salasuhde nuoren Letonmäen kanssa. Ehkä juuri Letonmäki houkutteli hänet Suomen kansanvaltuuskuntaan – tai sitten ei.

Hilja ja Jaakko Pärssisen hääkuva kesältä 1899. Jaakko halusi ottaa vastuun Hiljasta ja ryhtyä opintojen takia velkaantuneen puolisonsa edusmieheksi talousasioissa.

Marraskuun 4. päivänä 1919 Pärssiset saapuivat Suomeen. He olivat olleet puolitoista vuotta rankalla pakomatkalla, jota seurasi tuomion aika.

Pärssinen tuomittiin osallistumisesta kapinalliseen toimintaan ja punaisten yhteistyöstä venäläisten kanssa. Tuomio maanpetoksesta ja valtiopetoksesta oli elinkautinen kuritushuonetta ja kansalaisluottamuksen menetys.

Kun Pärssinen valitti tuomiosta, rikos määriteltiin valtiopetokseksi. Oikeudessa Pärssinen sanoutui irti Suomen kommunistisen puolueen Skp:n toimista Venäjällä, eikä hän katsonut kuuluneensa kansanvaltuuskunnan merkittäviin jäseniin.

Pärssinen joutui Hämeenlinnan naisvankilaan. Jaakko-puoliso passitettiin Tammisaaren pakkotyölaitokseen.

Avioliitto oli haasteellinen. Jo liiton alussa Hilja suuttui, kun mies puuttui hänen velkojensa hoitamiseen.

Vankilassa Hilja vasta katkera olikin miehelleen, kun hän kuuli, että puoliso anoi armahdusta vetoamalla olleensa vaimonsa poliittisen vaikutuksen alainen.

Kaltereiden takana ei ollut pelkästään ankeata. Hän opetti kieliä nuoremmille ja löysi itsestään jopa humoristin, mikä näkyi hänen kirjoittamissaan pilakertomuksissa ja pilarunoissa.

Keväällä 1921 Hämeenlinnan viisi poliittista vankia vapautettiin edistyspuolueesta ja maalaisliitosta kootun hallituksen vaikutuksella. Pärssinen juhli vapautumistaan Kluuvikadun Elannossa, jossa hän tapasi kärkipoliitikoksi nousseen koulukaverinsa Kyösti Kallion. Kallio soitti ilmeisesti ratkaisevan puhelun kuullessaan punavankien armahduksesta.

Hilja Pärssinen puolusti eduskunnassa 1907 yksinäisiä äitejä, jotka yleisesti leimattiin ”langenneiksi naisiksi”. Hän oli otollinen kohde pilapiirtäjille. Kuvan piirros: Velikulta (1907).

Miina Sillanpään luona pidetyt jatkot päättyivät, kun poliisit tulivat ilmoittamaan: Hämeenlinnan vangit oli vapautettu vahingossa.

Pärssisen kohtelu vankilassa muuttui ankarammaksi. Hän myös rikkoi kirjoituksillaan ja niskuroinnillaan sääntöjä, mistä tuli rangaistukseksi neljän vuorokauden vettä ja leipää -kuuri.

Kun aviomies yritti järjestää puolisolleen armahdusta, Pärssinen teki valituksen ja julkisen kirjeen: mies ei ole oikeutettu tekemään armoanomusta vaimonsa puolesta ilman valtakirjaa. Pärssinen oli tiukka feministi – ja ilmeisesti myös kova nokittamaan miestään.

Tammikuussa 1923 presidentti Ståhlberg armahti Pärssisen. Rautarouvan suhde Sdp:n ja Työläisnaisliiton kanssa oli sekin parantunut, kun hän oli kertonut, mitä ajatteli kommunisteista.

Lapsettomuus oli Pärssisen suru, johon tuli ratkaisu vankilassa, kun hänen vankitoverinsa Hanna Sopo ilmoitti antavansa nuoremman tyttärensä kasvattilapseksi.

Sirkka-tytön Pärssiset saivat sillä ehdolla, että he muuttavat Terijoelle kasvattilapsensa asuinkuntaan. Jaakko Pärssinen lähti kuitenkin Saksaan tekemään väitöskirjaansa.

Hilja Pärssinen omistautui 47-vuotiaana äitinä olemiseen. Hanna Sopo säilyi hänen sydänystävänään. He erosivat kirkosta samana päivänä, koska usko oli heidän aatemaailmassaan yksityisasia.

Pärssinen vastusti myös koulun uskonnonopetusta. Hänellä oli paljon muitakin ajatuksia koulun uudistamiseksi. Ehkä hän olisi halunnut poistaa käsityötunnitkin.

Naisliiton eduskuntaryhmä 1907. Istumassa vasemmalta Hilja Pärssinen, Aili Nissinen, Lucina Hagman, Aleksandra Gripenberg, Eveliina Ala-Kulju, Liisi Kivioja. Seisomassa vasemmalta Dagmar Neovius, Hedvig Gebhard, Ida Vemmelpuu, Hilda Käkikoski, Miina Sillanpää, Hilma Räsänen, Maria Laine.

Kansalaisluottamuksensa kuudeksi vuodeksi menettänyt Hilja Pärssinen ei voinut lähteä politiikkaan, mutta hän pystyi kirjoittamaan ja opettamaan miehensä kanssa perustamassa Talikkalan yhteiskoulussa.

Pärssinen yritti ensin löytää Saksasta palanneelle miehelleen töitä kaukaa kotinurkilta, vaikka hän ei itse sietänyt asioihinsa puuttumista.

Pärssinen palasi kansanedustajaksi ääniharavana 1929. Hän korosti kansainvälisen vuorovaikutuksen merkitystä ja ajoi muun muassa äitiyslomien aloittamista ja turvakotien perustamista.

Vapaa-ajat Hilja oli Talikkalassa – jos ei matkustanut sosiaalidemokraattisten naisten kanssa Euroopassa. Hänet valittiin myös Sdp:n naisliiton kansainväliseksi sihteeriksi.

Pärssinen sairastui rintasyöpään 1933, mutta syöpäleikkaus ei hiljentänyt hänen työtahtiaan.

Isompi järkytys Pärssiselle oli, kun hän sai 1935 tietää miehensä suhteesta entisen oppilaansa Martta Jantusen kanssa. Ikäeroa heillä oli 42 vuotta.

Hilja Pärssinen vuoden 1929 vaalikuvassa.

 Rintasyöpään Pärssinen sairastui 1933, mutta syöpäleikkaus ei hiljentänyt hänen työtahtiaan.

Jaakko Pärssinen muutti rakastettunsa kanssa Viipuriin ja otti mukaansa vain henkilökohtaiset tavaransa ja työpöytänsä. Hilja jäi yksin tyhjentämään Talikkalan taloa. Hän oli surun murtama, vaikka avioliitto tuskin oli onnellinen.

Syöpä ei jättänyt Pärssistä, kuten luultiin aluksi. Viimeisen puheensa hän piti eduskunnassa keväällä 1935 sairaanhoitajien työolojen puolesta.

Pärssinen antoi Miina Sillanpäälle kaikki asiakirjansa, jotka liittyivät aviottomien äitien kotien perustamiseen. Sillanpää sai myöhemmin ansaittua kunniaa Ensi Kotien perustamisesta, mutta ison työn asian eteen teki alkujaan Hilja Pärssinen.

Hilja toivoi näkevänsä vielä aviomiehensä, mutta Jaakko Pärssinen ei edes tiennyt vaimonsa olevan kuolemaisillaan, minkä hän kertoi surullisena hautajaisissa. Seuraavana keväänä Jaakko Pärssinen avioitui Marttansa kanssa.

Hilja Pärssinen kuoli 23. syyskuuta 1935. Hän oli kuollessaan 59-vuotias. Hänet haudattiin Hietaniemen uurnalehtoon tuhkattuna, mikä sekin edusti uutta ajattelua.

Lähde: Uuden ajan nainen. Hilja Pärssisen elämä. Siltala/Marjaliisa Hentilä, Matti Kalliokoski, Armi Viita.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?